Haluan sanoa tämän: olen niin onnekas kun sain lapsia! Elämäni on ihanaa ja niin onnellista!
Tätä ei oikein voi sanoa tuttavapiirissä, jossa on tahattomasti ja tahallisesti lapsettomia ihmisiä. Tahattomasti lapsettomille se olisi julmaa naamaan hieromista. Tahallisesti lapsettomat vain triggeröityisivät ja kuvittelisivat minun "yrittävän todistella jotain" tai "yrittävän vetää heitä samaan jamaan". Jostaik syystä tahallisesti lapsettomien on vaikea uskoa lasten saaminen voi olla elämän paras ja onnellisin asia, vaikkei siitä olisi sen kummemmin edes haaveillut etukäteen. Täällä saa onneksi avautua anonyymisti ja hehkuttaa onneaan! :D :D
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeastaan itsekkäämpää tekoa kuin lisääntyminen?
1. Maapallon kantokyky vaarantuu
2. Vastenmielinen ajatus siitä, että juuri minun geenieni pitää levittyä
3. Yksikään lapsi ei ole pyytänyt syntyä kärsimään tähän maailmaan
Sä olet biologista jätettä. Miksi sinä olet olemassa?
Elämään kuuluu lisääntyminen.
Enpä haluaisi olla sinun lapsesi. :D
Onneksi et olekaan minun lapseni.
En lue muita ketjun kommentteja, koska kakkelia ja lyttäämistähän siellä vain on.
Mutta AP:lle: olen onnellinen puolestasi!
Uskalla näyttää onneasi myös vapaaehtoisesti lapsettomille ystävillesi. Itse olen vela, ja lähipiirissäni on paljon perheellisiä eikä minua todellakaan haittaa kuulla heidän olevan tyytyväisiä elämäänsä ja valintaansa. Ja kuulenkin, kukaan ystävistäni ei ole esittänyt asiaa vertaillen tai alaskatsomalla omaa elämänvalintaani, vaan on avoimesti voitu olla iloisia siitä, että elämme omannäköistämme elämää ja olemme tyytyväisiä omiin valintoihimme.
Vapaaehtoisesti lapsettomat eivät nauti kuullessaan valitusta lapsiperhearjesta. En itse ainakaan todellakaan halua ystävieni olevan onneton. Tottakai pikkulapsiperheen elämän hektisyydestä, kuormittavuudesta ja niistä kirjaimellisista ruuhkavuosista saa puhua, niinhän minäkin puhun työpaineista, kiireistä ja oman elämäni haasteista. Tämä ei tarkoita että omia valintojaan katuisi. Omat ystäväni ovat upeita äitejä ja isiä ja heille perhe-elämä on kaikessa hektisyydessäänkin ja haasteineenkin antoisaa ja onnellista, ja olen todella onnellinen heidän puolestaan!
Kyllä minua kiinnostaa miten ystävilläni menee ja mitä heidän lapsilleen kuuluu. En epäile hetkeäkään etteikö lapsen kasvattaminen ole paitsi ajoittain rankkaa, myös todella antoisaa. Siitä saa iloita! Maailma tarvitsee toivottuja ja rakastettuja lapsia sekä vanhempia jotka ovat valmiita näkemään vaivaa ja asettamaan lapsensa edun kaiken edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolme lasta; olen onnellinen heistä. Olen onnellinen äitiydestä. Ja minullakin on täysi oikeus sanoa tämä kenenkään! väittämättä vastaan. Kukaan ei voi kumota minun henkilökohtaista tunnettani millään argumentilla!
Tottakai. Itse säälin silti kovasti naisia, jotka ylpeilevät tällaisella asialla.
t. äiti itsekin - mutta myös paljon muuta :)
En sanonut ylpeydestä mitään. Tosin nyt, kun muistutit, voin sanoa olevani ylpeä lapsistani. Olen siis onnellinen lapsistani, olen myös laillasi myös paljon muutakin. ----olen onnellinen työstänikin; olen ns "kutsumus-ammatissa", ammattisoittaja. Olen myös onnellinen sisarteni puolesta. Olen jopa onnellinen naapurin teosta, kun otti hoiviinsa hylätyn kesäkissan. Minulla on myös murheita ja muitakin tunteita. Kykenen olemaan myös neutraali. Olen siis ihminen. Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira tai poikaystävä voi olla ihmissuhde, jota lapsi ei voi korvata. Jos lapsen saaminen johtaa huonoihin ihmissuhteisiin, tai jos lapsi ei myöhemmin ole läheinen kanssasi, voi siitäkin seurata huonoja kokemuksia.
Oli sinulla lapsia tai ei, vanhana mummona vierelläsi voi silti olla vain koira.
Silloin voi hankkia koiran vanhana, mutta minkään takia ei kannata olla kokematta ihmiselämän tärkeintä ihmissuhdetta, vanhemmuutta omiin lapsiin.
Kyllä, se voi olla huono kokemus. Vaikka susta tuntuu, että rakastat lastasi kovasti, lapsi ei rakasta sua ja jopa vihaa sua siinä määrin, että kyseenalaistaa, miksi toit hänet tähän maailmaan.
Tämä argumenttivirhe. Tutustu olkiukko
Luuletko sinä sitten, että se, mihin uskot, toteutuu? Kaipa se aika näyttää sitten sinunkin kohdallasi, ettet voi luottaa itseesi.
Mulle on sama haluaako muut lapsia vai ei. Mutta omalla kohdalla lapsen saaminen vei kaiken sen ajattelun mikä järki tässä elämässä on. Elämä on merkityksellistä ja tärkeää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin luulin. Kyllä se siitä suruksi vielä muuttuu.
Isomummuni sanoi aina näin, kun joku ilmaisi iloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa! Minä sain koiran. Lapselliset eivät voi ymmärtää kuinka ihana on koiruliini, jonka kanssa voi tehdä asioita. Lapsi ei kykene loisvaiheen jälkeen toukkanakaan mihinkään muuhun kuin ripuloimaan ja rääkymään. Mitä sen kanssa voi tehdä yhdessä kuin odottaa seuraavaa koliikkikohtausta.
Tässäkin viestissä ilmenee todella ruma kielenkäyttö. Miksi vela ei kykene puhumaan lapsista normaalilla ja neutraalilla taavalla????
Vastaajia ei löydy. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa! Minä sain koiran. Lapselliset eivät voi ymmärtää kuinka ihana on koiruliini, jonka kanssa voi tehdä asioita. Lapsi ei kykene loisvaiheen jälkeen toukkanakaan mihinkään muuhun kuin ripuloimaan ja rääkymään. Mitä sen kanssa voi tehdä yhdessä kuin odottaa seuraavaa koliikkikohtausta.
hyi miten olet inhottava ja lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeastaan itsekkäämpää tekoa kuin lisääntyminen?
1. Maapallon kantokyky vaarantuu
2. Vastenmielinen ajatus siitä, että juuri minun geenieni pitää levittyä
3. Yksikään lapsi ei ole pyytänyt syntyä kärsimään tähän maailmaan
Sä olet biologista jätettä. Miksi sinä olet olemassa?
Elämään kuuluu lisääntyminen.
Enpä haluaisi olla sinun lapsesi. :D
Onneksi et olekaan minun lapseni.
Vaikutat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
-eri
Kell' onni on, se onnen kätkeköön.
Ap:n kaltaiset nyt vaan on aika noloja.
Kauheaa ettei voi iloita enää lapsista. Itsellä 5 lasta ja lähipiiri täynnä lapsettomuushoitoja käyviä tai veloja tai muuten katkeria. Inhottaa vaimentaa omaa iloa ja onnea ettei loukkaannuta. Pitäisi voida iloita myös toisten puolesta, vaikka itsellä olisi kurjaa tai ei samoista asioista tykkäisikään. Onnea ap valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kolme lasta; olen onnellinen heistä. Olen onnellinen äitiydestä. Ja minullakin on täysi oikeus sanoa tämä kenenkään! väittämättä vastaan. Kukaan ei voi kumota minun henkilökohtaista tunnettani millään argumentilla!
Tottakai. Itse säälin silti kovasti naisia, jotka ylpeilevät tällaisella asialla.
t. äiti itsekin - mutta myös paljon muuta :)
Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta. Mielipiteesi ei ole sen painavampi vaikka valehtelet olevasi äiti.
Tuohan on maailman luonnollisin ja onnellisin asia. Kaikki eivät sitä vain ymmärrä, kun erilaiset luonnottomuudet ja perversiot ovat muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Joko ne on huostaan otettu, aika sekava on tuo kirjoitus.
Tulinpa vielä katsomaan millaista keskustelua aloitukseni herätti. En yllättynyt. Oikeastihan aloituksessa ei tietenkään ollut mitään negatiivista eikä epäilyttävää, vaan pelkkää totuutta. Toisen onnellisuus on vaan joillekin liian kova pala. Todennäköisesti siksi, että se herättää itsessä epäilyksen siitä, onko tullut tehtyä elämässä oikeita valintoja. Tai surun siitä, etteivät omat unelmat toteutuneetkaan. Toisen esille tuomaa onnea ei kuitenkaan kannata sen takia epäillä tai tuomita - sillä myrkyttää vain enemmän omaa elämäänsä.
Silläkin uhalla että joku taas hermostuu: olen valtavan onnekas ja tiedän kyllä sen! <3 Olkoon tämä myös teille testinä siitä millaisia tunteita aiheeseen todellisuudessa liittyy teidän osaltanne.
Ap
Voinevat vaihtaakin. Mekin sisaruksiemme kanssa käymme vaihtamassa muun avun lisäksi mummin vaippoja.