Lue keskustelun säännöt.
En mene kummilapseni rippijuhliin
11.07.2025 |
Minulla on kummipoika, jonka olen nähnyt viimeksi kun hän oli parivuotias. Emme ole hänen vanhempansa kanssa olleet tekemisissä sen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Emme ole saaneet kutsuja syntymäpäiville tai kuulleet mitään kuulumisia. Tämä sinällään ollut ihan ok, koska en ole heitä elämääni kaivannutkaan, enkä kummilapseenikaan ole muodostanut minkäänlaista suhdetta. En olisi halunnut koko kummisuhdetta, mutta silloin nuorena en uskaltanut kieltäytyä kummiudesta.
Nyt sitten tuli kutsu rippijuhliin. En aio mennä, koska lapsi on käytännössä kokonaan tuntematon, enkä edes halua enää häneen tutustua. En mene juhliin, enkä aio ostaa hänelle myöskään lahjaa. Koska, no, miksi ostaisin. Tiedostan kyllä, että olisin itsekin voinut häneen yhteyttä pitää aiemmin, mutta en halunnut koska en halunnut olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Varmaan olen heidän kirjoissaan nyt paska ihminen (en ole) ja huono kummi (olen) mutta ei kiinnosta.
Lapselle toivon tietysti hyvää siinä missä kaikille muillekin ihmisille, mutta olen myös helpottunut että nyt ei tarvitse potea edes alitajuisesti huonoa omaatuntoa huonosta kummiudesta kun kummius päättyy joka tapauksessa rippijuhliin.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Minkä takia? Täysin minulle tuntematon ihminen. Ei hän kiinnosta minua yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tuntematon nuori. En halua tutustua häneen. Varmasti ihan mukava poika, mutta ei meidän tarvitse olla missään tekemisissä jatkossakaan.
Miksi hän on sinulle täysin tuntematon? Siksi koska et itse mene paikalle, vaikka kutsutaan?
Itselläni on tällaisia sukulaisia. Toiset sukulaiset kutsuvat yhtä vastarannankiiskiä joka juhliin. Hän ei tule paikalle, ja nykyään selitys on tosiaan se, ettei tunne henkilöitä kunnolla. Tuntisi paremmin, jos joskus menisi paikalle, kun kutsutaan.
No katsos, osalla meistä on sellainen metka juttu nimeltä "oma elämä". On kiinnostavampaakin tekemistä kuin ravata kissanristiäisissä tutustumassa ihmisiin, jotka eivät kiinnosta. Ja jos kiinnostaisi, tutustuminen sujuisi missä hyvänsä paremmin kuin sukujuhlissa.
Itselleni ainakin sukujuhlat ovat täysin merkityksettömiä tilaisuuksia ja sukulaiseni täysin yhdentekeviä ihmisiä. Silti ne sitkeästi lähettelevät kutsuja ja säälittäviä pikku onnitteluviestejään syntymäpäivinäni, vaikka en vietä syntymäpäiviä.
En ymmärrä miksette te ihmiset voi hankkia itsellenne elämää ja mielekästä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä kummeja monenlaisia.
Meillä on läsnäolevat kummit, joita on kiinnostanut tutustua lapsiin.
Siskon lapsella on kummi, joka ajautui käyttämään päihteitä. Tästä syystä sisko perheineen ei tätä jatkuvasti kamoissa olevaa ihmistä voinut kutsua synttäreille, joskus kävivät jotain viestien vaihtoa, mutta ilmeisen sekavaa sekin oli kun toinen ei tiennyt, mikä maa, mikä valuutta.
Nyt sitten lapsen ollessa jo niinkin iso että rippikoulu on käyty, tämä ihminen on ruikuttanut siskolleni, että häntä ei ole kutsuttu lapsen syntymäpäiville. Siskon mies on sanonut suoraan, miksi. Eikä tämä kummi ole itsekään koettanut pitää yhteyttä.
Surullista, mutta ymmärrän kyllä sisareni perhettä. En minäkään haluaisi päihdeongelmaista lapseni vaikutuspiiriin, ainakaan niin kauan, kun ongelma ei ole hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Miksi? Ei tähän kummiin ole ilmeisesti pidetty mitään yhteyttä, joten miksi hänen pitäisi nyt yhtäkkiä alkaa tutustumaan. Onhan tuollainen touhu erikoista, ei pidetä mitään yhteyttä ja yhtäkkiä havahdutaan että pentuhan pääsee ripiltä ja pitäisi jonkinlainen vieraslista raapia kasaan ja sitten muistuukin mieleen kummi.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä taas. Ajattelinkin, että tämä herättää paljon mielipiteitä. Ihan mielenkiintoista, vaikka niillä ei minuun tai päätökseeni vaikutusta olekaan.
Tuleva sunnuntai on viimeinen lomapäiväni ja taitaa myös olla ensimmäinen ehkä hellepäiväksi luettava koko loman aikana. Sen sijaan, että käyttäisin sen tuntemattoman ihmisen juhlintaan parin sadan kilometrin päässä kotoani, ajattelin pitää rantapäivän omien rakkaiden kanssa. Niin itsekäs olen, että asetan itseni ja omat läheiseni etusijalle.
Aika moni otti tuon kristillisen kasvatuksen esiin niin sen verran voin lisätä, että en ole ns. virallinen kummi koska en kuulu kirkkoon. En siis osallistuisi muutenkaan siihen kirkko-osuuteen.
Minusta ajattelet aivan oikein. Minä olen jättänyt "itsekkäästi" huomattavan monet sukujuhlat väliin juuri tuolla logiikalla, että asetan mieheni ja OMAN perheeni etusijalle. Jos on kaunis päivä, olisi vähän tavattoman itsekästä minulta ilmoittaa, että nyt muuten ei mennä merelle vaan lähdetään Leelia-tädin 80-vuotisjuhliin! Minua raahattiin lapsena ihan hirveästi kaikkiin kammottaviin sukujuhliin, käytännössä kaikki kesäviikonloput pilalla niiden takia kun on iso suku. Samaa taakkaa en ole halunnut omalle perheelleni. Ja muutenkin, mieheni ja lapseni arvostavat läsnäoloani paljon enemmän kuin jotkut serkunkumminkaimat.
Tämä on muuten ihan raamatullistakin: Jeesus korosti sitä, että "mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittykään vaimoonsa jne", mikä tarkoittaa juuri sitä, että se oma puoliso ja oma perhe on asetettava kaiken muun edelle.
Yksi onnellisen avioliiton perusedellytys muuten tosiaan on se, että asetatte sen puolisonne jo ennen kuin lapsia on tullut, oman sukunne edelle. Mies on tärkeämpi kuin oma äiti, siitä se lähtee. Ja miehelle tietysti vaimo on tärkeämpi kuin oma äiti.
Muuten olen sitä mieltä, että tämä kummiudesta vouhottaminen on naurettavan tekopyhää, jos ihmiset eivät ole uskovaisia. Jos kirkossa käydään vain kasteella, ripissä, vihittävänä muutamaan otteeseen ja sitten hautaan siunattavana, on naurettavaa edellyttää että kummit osallistuivat rippijuhliin, kun se ripillepääsy ei tosiasiassa merkitse sille nuorelle yhtään mitään, siis hengellisessä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä, sinua ei kiinnosta, sinä et halua, sinä olet helpottunut,... Ajatteletko ylipäätään ketään muuta tai onko maailmassasi muita ihmisiä kuin sinä? Voit ajatella kummilapsen tilanteen vaikka omalle kohdallesi tai oman lapsesi tilalle. Ei kai se nuoren vika ole, että et tule vanhempien kanssa juttuun ja kieltämättä vaikutat niin itsekeskeiseltä ihmiseltä, että liekö vika ihan siellä peilissä.
Jos et saa kasvatettua selkärankaa ja mentyä juhliin, niin laita edes kortti ja joku muistaminen.
Mitä ihmettä sinä mesoat? Oletko itse joku mamma joka ei pidä mitään yhteyksiä ja sitten pahoittaa mielensä kun joku ei haluakaan tulla ventovieraan lapsen juhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuori kun sain ensimmäisen pyynnön kummiksi. Lapsi on sukulainen ja olimme luontevasti muun suvun kautta myös aika paljon tekemisissä. Usein oli kuitenkin huono omatunto, koska läheisin omista kummeistani oli äitini sisar ja siksi ihan todella läheinen. Aina annoin synttäri- ja joululahjat ja otin homman tosissani, mutta aloin vetää rajoja lahjojen ja rahan antamiseen heti rippijuhlien jälkeen.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin pyydettiin toisen kerran kummiksi, opiskeluajoilta tuntemani melko läheinen ystävä. Ihmettelin kun hän kysyi asiaa viestillä, ei edes soitellut vaikka asia on mielestäni iso. Suostuin koska oli ihana päästä aloittamaan uudelleen taival pienen ihmisen rinnalla. Mitään merkintää minusta ei kuulemma mihinkään edes tullut, joka tuntui oudolta vaikkei oltukaan kristillisessä perinteessä. Pian kuitenkin lapsen äidin kanssa tuli iso riita ja ystävä käyttäytyi todella asiattomasti ja vielä ivasi minua siitä, ettei minulla ole omia lapsia. En tiennyt oliko hänellä ollut jotain ihan katteettomia odotuksia kuinka läheiseksi avuksi voisin tulla 200 km päässä asuvan perheelle.
Olin luullut tunteneeni ystäväni, mutta tämä elinikäinen velvoite tuntui avaavan padon sille, että hän sai alkaa kohdella minua miten halusi, koska olisin ollut huono kummi, jos olisin ollut pitämättä yhteyttä tällaisen käytöksen takia. Siitä jäi ikäänkuin kummiuden takia "pakko" olla se joka selvittää asiat, koska muuten epäonnistuisi ja tuottaisi pettymyksen lapselle. Tässä ei tuntunut olevan mitään järkeä etenkin kun näytti siltä että näitä kiukkukohtauksia alkaa tulla lisää, koska teinkin yhtäkkiä kaikenlaista hänen mielestään väärin.
Epävirallisena kirkon ulkopuolisena kummina päädyin kertomaan hänelle, etten valitettavasti voi olla heidän kanssaan jatkossa enää niin läheisissä tekemisissä mitä kummius edellyttää, lapsen tulisi tietää kasvaessaan, että tämä ei johdu hänestä ja että hän ansaitsee hyvän kummin joka kykenee tähän. En nähnyt mitenkään mahdollisena seuraavaa 15-20 vuotta jatkuvaa pettymyksen tuottamista asiaan täysin syyttömälle lapselle.
En ymmärrä miten näitä ei yleisesti useammin pureta siinä kohtaa kun käy ilmi, että kummiksi on pyydetty vääristä syistä tai tulee jo pian tällaisia välirikkoja. Lapsi ansaitsee kummin, jolla on edes halua olla tekemisissä perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittasin kortin.
Kortti jees, mutta ei missään tapauksessa rahaa tai muuta lahjaa. Kutsu on kummille tullut vain siksi, että rahaa kaivataan.
Kummit kutsutaan, koska konfirmaatio on tärkeä juhla nuoren elämässä. Eikä se välttämättä liity uskonnollisuuteen yhtään millään lailla.
Niinpä. Tärkeä juhla, koska silloin saadaan rahaa. Mitään muuta merkitystä koko showlle ei teini- ikäiselle ole eikä todellakaan liity uskontoon. Kieli pitkällä odotetään, että päästään ostamaan huippupuhelimia, merkkivaatteita, kalliita pitkiä matkoja. Markkinamiesten touhua. Siinäpä se.
Ja sitten on vielä protuleirit ja juhlat niille, joiden vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, että hekin saisivat kerjätä rahaa ja lahjoja, vaikka eivät ole yhtään mitään saavuttaneet. Jotenkin järkyttävää tämä nykyajan mädännäisyys kaikesta on häivytetty se varsinainen substanssi ja muutettu pelkäksi rahan- tai lahjankerjuutilaisuudeksi tai mässäilyksi. Vrt. joulu, pääsiäinen, pääsiäinenkin on vain syy mässäillä kiinankrääsää sisältävää huonolaatuista suklaata.
En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat rusinat pullasta, eli uskonnolliset juhlat ilman sitä uskoa. Mikseivät sitten ole ilman? Ja tosiaan nuo protujuhlat ovat tekopyhyyden huippu. Eihän partio- tai ratsastusleirien jälkeenkään juhlita ja kerjätä sukulaisilta rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Miksi? Ei tähän kummiin ole ilmeisesti pidetty mitään yhteyttä, joten miksi hänen pitäisi nyt yhtäkkiä alkaa tutustumaan. Onhan tuollainen touhu erikoista, ei pidetä mitään yhteyttä ja yhtäkkiä havahdutaan että pentuhan pääsee ripiltä ja pitäisi jonkinlainen vieraslista raapia kasaan ja sitten muistuukin mieleen kummi.
Ap ei ole ikinä kuulunut kirkkoon, eikä ole mikään virallinen kummi. Jos välimatka perheiden välillä on 200 km, niin on aika itsestään selvää, että yhteydenpito vähenee verrattuna tilanteeseen, jossa törmäät kummiin tai kummilapseesi päivittäin kaupassa. Ei minusta tuosta tarvitse kenenkään loukkaantua, tai ketään tarvitse syytellä. Vastuu yhteydenpidosta on molemmilla tai toisaalta tarvitseeko sitä välttämättä edes olla, jos se ei tunnu luonnolliselta.
Minusta ole mitenkään väärin, että ap jättää menemättä lapsen rippijuhliin, mutta toisaalta, voi hän niissä piipahtaakin, jos siltä tuntuu. Voihan tuon ottaa myös kesälomaretkenä ja poiketa samalla reisulla katsomassa muitakin alueen nähtävyyksiä. Asiat ovat paljon asennekysymyksiä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Minkä takia? Täysin minulle tuntematon ihminen. Ei hän kiinnosta minua yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tuntematon nuori. En halua tutustua häneen. Varmasti ihan mukava poika, mutta ei meidän tarvitse olla missään tekemisissä jatkossakaan.
Miksi hän on sinulle täysin tuntematon? Siksi koska et itse mene paikalle, vaikka kutsutaan?
Itselläni on tällaisia sukulaisia. Toiset sukulaiset kutsuvat yhtä vastarannankiiskiä joka juhliin. Hän ei tule paikalle, ja nykyään selitys on tosiaan se, ettei tunne henkilöitä kunnolla. Tuntisi paremmin, jos joskus menisi paikalle, kun kutsutaan.
No katsos, osalla m
No katsos, esimerkiksi minun omaan elämääni kuuluvat myös sukulaiset juhlineen, enkä ole niin ylimielinen että pitäisin saamiani onnitteluja säälittävinä. Se että on "oma elämä" ei automaattisesti tarkoita, että pitää olla ylimielinen mulkero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä, sinua ei kiinnosta, sinä et halua, sinä olet helpottunut,... Ajatteletko ylipäätään ketään muuta tai onko maailmassasi muita ihmisiä kuin sinä? Voit ajatella kummilapsen tilanteen vaikka omalle kohdallesi tai oman lapsesi tilalle. Ei kai se nuoren vika ole, että et tule vanhempien kanssa juttuun ja kieltämättä vaikutat niin itsekeskeiseltä ihmiseltä, että liekö vika ihan siellä peilissä.
Jos et saa kasvatettua selkärankaa ja mentyä juhliin, niin laita edes kortti ja joku muistaminen.
Kummilapsen näkökulmasta, jos ventovieraaksi jäänyt ylimääräinen kummi a) ilmestyy paikalle haluten tutustua, se on vain kiusallista ja b) antaa "muistamisen" ilman rahaa, se on merkityksetöntä ja noloa.
Teinille ei merkitse yhtään mitään joku vieraaksi jäänyt aikuinen siellä juhlissa. Eikä mitkään kortit ja kakkulapiot.
Olet kyllä aikamoinen ääshouli, ei voi muuta sanoa. Onneksi ei kummilapsellasi ole sinun kaltaista ihmistä elämässään. Aikamoisen virhearvioinnin ovat vanhemmat kohdallasi tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin luullut tunteneeni ystäväni, mutta tämä elinikäinen velvoite tuntui avaavan padon sille, että hän sai alkaa kohdella minua miten halusi, koska olisin ollut huono kummi, jos olisin ollut pitämättä yhteyttä tällaisen käytöksen takia. Siitä jäi ikäänkuin kummiuden takia "pakko" olla se joka selvittää asiat, koska muuten epäonnistuisi ja tuottaisi pettymyksen lapselle.
zzzzzzz
Hieman saman tyyppinen kokemus mullakin. Ystäväni katkaisi minuun välit ghostaamalla pitkän ajan kuluessa. Sitten otti yhteyttä viestillä että tulisinko katsomaan lapsen peliä NYT heti, vielä olisi 20 minuuttia jäljellä! Tuota ennen kuulin hänestä edellisen kerran vuosi aiemmin kun itse viimeisen kerran ehdotin tapaamista, johon hän ei koskaan vastannut mitään. Vuosi tuon jälkeen tuli pari päivää ennen rippijuhlaa tökerö viesti että juhalta on siellä klo se. Ei tervetuloa ei mitään. En reagoinut mitenkään. Tuosta on nyt jo vuosia aikaa, eikä olla oltu tekemisissä. Jostai syystä hän alkoi seurata minua somessa puolisen vuotta sitten ja ensimmäisten joukossa katsoo kaikki tarinani. Joitain ihmisiä on vain vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ehdoin tahdoin inhottava ihminen? Lapsi on viaton kaikkeen luettelemaasi. Ja poisjäännillä loukkaat vain häntä. Yksi vaivaantunut hetki elämässäsi ei minusta ole liikaa, jos tekee sen tuodakseen toiselle hyvää mieltä.
Se viaton lapsi viisveisaa jonkun umpituntemattoman ihmisen osallistumisesta, vaikka kuinka olisi kummi. Miksei viattoman lapsukaisen vanhemmat edes ole olleet missään tekemisissä itse pyytämänsä kummin kanssa. Ei todellakaan tartte mennä.
Aloituksen perusteella yhteydenpito ei ole kiinnostanut myöskään kummia. Ikävää toki nuoren kannalta, mutta elämä on.
Lahjojako olisi pitänyt lähettää postissa joka vuosi? Synttärit, nimpparit, toisen ja kolmannen nimen nimpparit, joulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä, sinua ei kiinnosta, sinä et halua, sinä olet helpottunut,... Ajatteletko ylipäätään ketään muuta tai onko maailmassasi muita ihmisiä kuin sinä? Voit ajatella kummilapsen tilanteen vaikka omalle kohdallesi tai oman lapsesi tilalle. Ei kai se nuoren vika ole, että et tule vanhempien kanssa juttuun ja kieltämättä vaikutat niin itsekeskeiseltä ihmiseltä, että liekö vika ihan siellä peilissä.
Jos et saa kasvatettua selkärankaa ja mentyä juhliin, niin laita edes kortti ja joku muistaminen.
Joku muistaminen = rahaa siis? Kuinka paljon ap:n pitäisi lähettää rahaa sille lapsellesi että olisit tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä taas. Ajattelinkin, että tämä herättää paljon mielipiteitä. Ihan mielenkiintoista, vaikka niillä ei minuun tai päätökseeni vaikutusta olekaan.
Tuleva sunnuntai on viimeinen lomapäiväni ja taitaa myös olla ensimmäinen ehkä hellepäiväksi luettava koko loman aikana. Sen sijaan, että käyttäisin sen tuntemattoman ihmisen juhlintaan parin sadan kilometrin päässä kotoani, ajattelin pitää rantapäivän omien rakkaiden kanssa. Niin itsekäs olen, että asetan itseni ja omat läheiseni etusijalle.
Aika moni otti tuon kristillisen kasvatuksen esiin niin sen verran voin lisätä, että en ole ns. virallinen kummi koska en kuulu kirkkoon. En siis osallistuisi muutenkaan siihen kirkko-osuuteen.
Minusta ajattelet aivan oikein. Minä olen jättänyt "itsekkäästi" huomattavan monet sukujuhlat väliin juuri tuolla logiikalla, että
Mistä sinä tiedät, mitä se rippikoulu kullekin nuorelle merkitsee?
Ja tuosta perheen ensimmäiseksi asettamisesta: Siinä vaiheessa, kun miehesi jättää sinut nuoremman takia, alkaa sinua varmaan se oma suku ja Leelia-tädin 80-vuotisjuhlatkin kiinnostaa, jos ei muuten niin perinnön toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä aikamoinen ääshouli, ei voi muuta sanoa. Onneksi ei kummilapsellasi ole sinun kaltaista ihmistä elämässään. Aikamoisen virhearvioinnin ovat vanhemmat kohdallasi tehneet.
Harmittaako noin paljon, kun pentusi jää vaille rahalahjaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä aikamoinen ääshouli, ei voi muuta sanoa. Onneksi ei kummilapsellasi ole sinun kaltaista ihmistä elämässään. Aikamoisen virhearvioinnin ovat vanhemmat kohdallasi tehneet.
Harmittaako noin paljon, kun pentusi jää vaille rahalahjaa?
Miksi haluat käyttää noin ikävää kieltä? Lyhytkin kannanotto kertoo paljon kirjoittajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä aikamoinen ääshouli, ei voi muuta sanoa. Onneksi ei kummilapsellasi ole sinun kaltaista ihmistä elämässään. Aikamoisen virhearvioinnin ovat vanhemmat kohdallasi tehneet.
Harmittaako noin paljon, kun pentusi jää vaille rahalahjaa?
Miksi haluat käyttää noin ikävää kieltä? Lyhytkin kannanotto kertoo paljon kirjoittajasta.
No sanos muuta. Lue nyt vielä se kommentti, johon vastasin, ja kysy sitten, miksi haluat käyttää noin ikävää kieltä nimität toista ääshouliksi) ja toteat, että onneksi kummilapsella ei ole tuollaisi ihmisiä elämässään.
Eikö tänne kirjoittavilla ole kunnon lukutaitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä aikamoinen ääshouli, ei voi muuta sanoa. Onneksi ei kummilapsellasi ole sinun kaltaista ihmistä elämässään. Aikamoisen virhearvioinnin ovat vanhemmat kohdallasi tehneet.
Harmittaako noin paljon, kun pentusi jää vaille rahalahjaa?
Miksi haluat käyttää noin ikävää kieltä? Lyhytkin kannanotto kertoo paljon kirjoittajasta.
Kuka tässä ikävää kieltä käyttää? Ettei vain olisi tuo toisia ääshouliksi nimittävä?
Sinä, sinua ei kiinnosta, sinä et halua, sinä olet helpottunut,... Ajatteletko ylipäätään ketään muuta tai onko maailmassasi muita ihmisiä kuin sinä? Voit ajatella kummilapsen tilanteen vaikka omalle kohdallesi tai oman lapsesi tilalle. Ei kai se nuoren vika ole, että et tule vanhempien kanssa juttuun ja kieltämättä vaikutat niin itsekeskeiseltä ihmiseltä, että liekö vika ihan siellä peilissä.
Jos et saa kasvatettua selkärankaa ja mentyä juhliin, niin laita edes kortti ja joku muistaminen.