Mulla on ihan hirveä ikävä äitiä
Kommentit (49)
Mullakin. Ei sitä ihmistä, joka on äitini, vaan sitä, että olisi rakastava äiti.
Mua ei oo koskaan kukaan muu todella rakastanut kuin äiti ja nyt siitäkään ei enää ole.
Olen vasta 42-vuotiaana tajunnut, että äitini on kateellinen isälleni minusta. Ja siksi nakkelee erittäin vttumaisia kommentteja, jättää ulos jutuista (esim. laittaa perheenjäsenten kuvat johonkin, muttei minua). Harmittaa varmaan, että olen menestyvämpi kuin hän ja kaikin tavoin vahvempi kuin hän. Rakas hän on silti.
Tuo tuntuu varmasti ihan hirveälle...
Rakkaimmat ovat kanssamme aina Sydämen kautta. Äitisi rakastaa sinua varmasti yhä.
Jos helpottaa, voit miettiä hänet kanssasi johonkin tärkeään paikkaanne ja miten halaatte. Ja sinulla on turvallinen olo siinä.
Elämä jatkuu tämänkin maailman jälkeen. Siellä kohtaamme rakkaamme jälleen, ja kaikki on hyvin, vaikka nyt erossa olo heistä voi tuntua aivan sietämättömän tuskaiselta.
En ymmärrä miksi asiat ovat näin, mutta rakkaamme elävät vielä tämänkin maailman jälkeen. Ja me kaikki muutkin myös.
Vierailija kirjoitti:
Niin mullakin vaikka hänen kuolemastaan on jo vuosia.
Minulla on äiti vielä elossa, mutta ei hän enää ole läsnä tässä todellisuudessa vaan muistisairaana aivan omassa maailmassaan jossa ei tunnista minua eikä ketään / mitään muutakaan.
Ikävä on jo nyt.
En vastaa tässä aloittajalle tai muille, yleisesti mietin. Onko se turvan kaipuu vai äidin kaipuu. Osa äideistä oli vähän hankalia äitejä. Silti tietysti sukulainen maan pinnalla ja joku jolle soittaa.
Minä en ikävöi äitiäni, mutta mummoani ikävöin, joten ymmärrän sinua.
Mummon kuolemasta on kahdeksan vuotta aikaa, mutta vieläkin ajattelen jostain asioista, että miten kertoisin tästä asiasta mummolle, kun tapaisimme seuraavan kerran.
Vasta vuosi sitten pystyin poistamaan mummon numeron puhelimestani ja itketti silloinkin,
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oo koskaan kukaan muu todella rakastanut kuin äiti ja nyt siitäkään ei enää ole.
Olisit hankkinut lapsia
Prolem solved
Vierailija kirjoitti:
En vastaa tässä aloittajalle tai muille, yleisesti mietin. Onko se turvan kaipuu vai äidin kaipuu. Osa äideistä oli vähän hankalia äitejä. Silti tietysti sukulainen maan pinnalla ja joku jolle soittaa.
Täh. Hanki lapsia
Mulla ei, mutta näen edelleen painajaisia siitä hirviöstä.
Lapset rakastavat teitä kuin äiti.
Kannattaa hankkia 💕
Ystävät ja siskotkin on mulle tärkeitä, mutta äitiä ikävöin niin että sattuu. Ei kukaan ole niin samalla aaltopituudella eikä kukaan ole kiinnostunut vaikka siitä, mitä hauskaa mun lapsi sanoi tai teki.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään, olen eksistentialisti.
Jollekin, jonka oma äiti ei kyennyt olemaan läsnä.... Hänellä on ollut varmasti jokin syy siihen, vaikka se olisi äärimmäisen vaikeaa ymmärtää saati hyväksyä, miksi hän ei osannut tai kyennyt...
Äidin turvaa kaipaa varmasti jokainen, erityisesti lapsena ja nuorena. Ja turvaa, lämpöä ja huolenpitoa jokainen, ikään katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu tämänkin maailman jälkeen. Siellä kohtaamme rakkaamme jälleen, ja kaikki on hyvin, vaikka nyt erossa olo heistä voi tuntua aivan sietämättömän tuskaiselta.
En ymmärrä miksi asiat ovat näin, mutta rakkaamme elävät vielä tämänkin maailman jälkeen. Ja me kaikki muutkin myös.
Lohdullisia valheita. Lohdullista, mutta valheellista. Valitettavasti uppoaa sureviin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset rakastavat teitä kuin äiti.
Kannattaa hankkia 💕
Lapsi ei voi ikinä korvata äitiä. Lapsellesi et ole lapsi, vaan vanhempi. Suhde on ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset rakastavat teitä kuin äiti.
Kannattaa hankkia 💕
Lapsi ei voi ikinä korvata äitiä. Lapsellesi et ole lapsi, vaan vanhempi. Suhde on ihan erilainen.
Mutta rakkaus ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset rakastavat teitä kuin äiti.
Kannattaa hankkia 💕
Lapsi ei voi ikinä korvata äitiä. Lapsellesi et ole lapsi, vaan vanhempi. Suhde on ihan erilainen.
Älä sössötä
Niin mullakin vaikka hänen kuolemastaan on jo vuosia.