Lue keskustelun säännöt.
Kamala olo, miksi elämä meni näin...
10.07.2025 |
Valitsin nuorena ihan väärän puolison. Hänen kanssaan sairastuin henkisesti ja ajauduin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Meille syntyi suhteen aikana lapsi. Nyt olen 34v, eronnut, masentunut, lihava, velkainen surkimus. Niin kaukana siitä mitä olin unelmoinut. Halusin olla se pullantuoksuinen useamman lapsen äiti, jolla kuitenkin mielenkiintoinen työ ja henkisesti jotain annettavaa lapsille. Kyllähän mä kouluttauduin nuorena korkeasti, mutta heti valmistumisen jälkeen tapasin tämän miehen enkä koskaan päässyt alani töihin kun hän veti mua asumaan johonkin maaseudulle kauas mahdollisuuksista. Olin henkisesti alistettu ja eristetty läheisistäni vuosien ajan. Olen tästä syyllistänyt itseäni todella rankasti. Onneksi on sentään yksi maailman rakkain tytär, muuten tuskin olisin enää täällä.
Kommentit (40)
Olisiko ero paikallaan?
Monille se menee niin että lapsi tehdään koska sillä halutaan pelastaa huono parisuhde tai uskotellaan itselleen että huono kumppani rauhoittuu lapsen myötä. No eihän niin käy. Lapsesta tuleekin velvoite joka pakottaa pitämään yhteyttä huonoon kumppaniin vaikka tulisi ero. Huonoa ja jopa vaarallista suhdetta siedetään lapsen takia.
Jatkossa siis tarkemmin sitten ehkäisyn kanssa. Ehkäisyä on laajasti saatavilla miehille ja naisille. Neuvolasta ja terveyskeskuksista voit saada lisätietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hyväksyit tämän ylipäätänsä?
Mitä nyt voit tehdä, velloa menneisyydessä vai keskittyä siihen mihin voit vaikuttaa?
Näytä minulle henkilö joka on ollut koko elämänsä erehtymätön. Sellaista ei ole.
Turha harrastaa henkistä pieksentää itseään kohtaan vaan olla lempeä itselleen ja ymmärtäväinen että kaikkea sattuu. Ei toisesta ihmisestä aina voi tietää millainen lopulta on.
34-vuotias on oikeasti nuori ihminen! Sinulla on paljon hienoja asioita edessäsi kunhan et kulje sokeana ja katkerana valinnoistasi joille ei enää voi mitään.
Pää pystyyn. Ihmistä ei ole luotu kulkemaan takaperin vaikka opiksi voi virheistään ottaa.
Sinusta voi tulla poikkeuksellisen onnellinen ihminen ! Hyvää kesää Sinulle ja tyttärellesi !
Aika vähän keskutellaan siitä, mkiten naisen elämään vaikuttavat vahvasti hormonit. Kun ne heilahtelevat rajustikin tulee alakuloinen olo. Se menee ohi eikä ole masennusta.
On normaalia että käy ihmisen mielen päälle jos on joutunut elämään pahaa mieltä aiheuttavien asioiden keskiössä. Yksi kerrallaan kun asiat korjaantuvat edes hiukan paremmiksi, siitä seuraa että mielen kuormituskin vähenee ja tulee tilaa uusille asioille.
Noin käy kun nainen kelpuuttaa jännämiehen. Kiltin miehen kanssa olisit saanut kaiken mitä olet unelmoinut mutta otit ekan komeimman miehen joka oli varmaan narsisit ja väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin käy kun nainen kelpuuttaa jännämiehen. Kiltin miehen kanssa olisit saanut kaiken mitä olet unelmoinut mutta otit ekan komeimman miehen joka oli varmaan narsisit ja väkivaltainen.
Sinua taasen ei kelpuuta kukaan.
Turhan usein se pahin krisoija ja tuomari katsoo sieltä peilistä. Vaikka jokaisen elämään kuuluu kipeitä asioita joille ei enää voi yhtään mitään.
Ihminen kokee olevansa riittämätön tai perustavaa laatua jotenkin viallinen, ei edes rakkauden arvoinen.
Yleinen ilmapiirikin oikein kannustaa tällaiseen itseruoskintaan!
Voitaisiin oikein joukolla , yhdessä, olla hieman lempeämpiä itseämme kohtaan. Silloin on helpompi antaa anteeksi sen toisenkin ihmisen vajavaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vasta 34, ehdit hyvin päivittää vähän osaamista ja hankkia mielenkiintoisen uran.
Laihduta ja muuta sellaiseen paikkaan, jossa voit elää mukavaa elämää ja toteuttaa itseäsi.
Pieru kerrallaan seksielämäsi kuntoon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyit tämän ylipäätänsä?
Mitä nyt voit tehdä, velloa menneisyydessä vai keskittyä siihen mihin voit vaikuttaa?
Jep. Muutto, laihdutus, oman uran rakentaminen.
Vielä ehtii AP, ei ole loppuelämä menetetty. Nyt vaan ei pidä jäädä luovuttaneeseen tilaan rypemään, se ei ole hyväksi lapsellekaan elää niin ankeassa ilmapiirissä huonoa naisenmallia saaden.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ero paikallaan?
Monille se menee niin että lapsi tehdään koska sillä halutaan pelastaa huono parisuhde tai uskotellaan itselleen että huono kumppani rauhoittuu lapsen myötä. No eihän niin käy. Lapsesta tuleekin velvoite joka pakottaa pitämään yhteyttä huonoon kumppaniin vaikka tulisi ero. Huonoa ja jopa vaarallista suhdetta siedetään lapsen takia.
Jatkossa siis tarkemmin sitten ehkäisyn kanssa. Ehkäisyä on laajasti saatavilla miehille ja naisille. Neuvolasta ja terveyskeskuksista voit saada lisätietoa.
Luetun ymmärtäminen? Ap kirjoitti:
"Nyt olen 34v, eronnut..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisastu vahingosta, katso eteenpäin, älä taakse, ja ala elää!
Minäkin tein kammottavan virheen, ja nyt kaikki on todellakin myöhäistä, olen jo niin vanha.'
Mutta mitä väliä, se on ollut minun elämääni ja olen vain palanen tätä universumia. En ole ainakaan velkaa kellekään, en tuomittu rikoksista, enkä pahaa muille tehnyt. Jo tässä on ylpeyden aihetta!
Sitä voi vaan arvuutella ja unelmoida. Mistä tiedät, että olisit sen unelmiesi työn saanut, puhumattakaan mistään ihannemiehestä?
Sinulla on ihana lapsi, josta olla onnellinen, jo se on ihan parasta!
Ja olethan sinä vielä nuori!!!!
Älä nyt tuhlaa aikaasi turhuuteen, vaan ota vastaan uusi ja erilainen elämä, mutta nyt vaan sinun ehdoillasi! Lopetahan jo tuo itsesi ruoskiminen, vie vaan energiaa kaikelta hyödylliseltä.
Paljon onnea tulevaan!!! :)
Kyllä sulla on vielä mahdollisuuksia, usko siihen ja itseesi!
Minäkin olen tehnyt huonoja valintoja useampaan kertaan. Mutta aikuisena ja yksinhuoltajana olen hankkinut lisää koulutusta, kun alkuperäinen tutkinto ei tuonut kiinnostavia töitä. Nyt olen unelma-alallani ja menen elämässä eteenpäin luottavaisin mielin.
Sinä olet voittaja. Usko siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivon tosi paljon hyviä ja korjaavia kokemuksia hänen tulevaan elämään ja tottakai hänen tyttärensä elämään myöskin.
Alle nelikymppisenä moni erehtyy ajattelemaan että jaahas, kaikki tärkeimmät valinnat olen nyt tehnyt elämässä ja tässäkö tämä nyt oli sitten.
Näin asia ei suinkaan ole.
Itse löysin oman elämäntyylini ja myöskin ammattiurani + elämänkumppanini vasta kypsemmällä iällä reilusti päälle nelikymppisenä --ja hyvin menee!
Itsetuntemus syvenee iän ja elämänkokemuksen myötä. Alkaa tuntemaan itseään ja sitä mikä olisi se sopivin elämäntapa ja seura missä voi hyvin ja on parhaimmillaan. Elämä saattaakin parantua vuosi vuodelta!
Kaikkea parhainta jatkoon!
Oot vielä nuori ja lapsi todennäköisesti sen verran nuori myös että asuu vielä vuosia kotona. Eroa ja luo oma elämä sinulle ja tyttärelle.
Muuta kaupunkiin vuokralle, hae opiskelemaan.
Hyvin ehtii vielä saada asiat kuntoon.
Ja tytär oppii myös sun esimerkin kautta että huonoon suhteeseen ei kannata jäädä.
Älä jää vellomaan tuohon mielentilaan, menneisyyttä ei voi muuttaa. Nyt asiat järjestykseen, opiskele ja hanki työtä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on mukamas hyviä ihmistuntijoita🤣 ja kilin kellit sanon minä😂.
Ihme kultapaloja te onnistutte onkimaan suhteisiin.
Ei liity mitenkään sukupuoleen. Kiintymyssuhde-mallia kannattaa jokaisen vastaavaan tilanteeseen päätyneen tarkastella.
Veratilu muiden ihmisten elämään ja elämäntilanteisiin on muuten viheliäisintä mihin voi sortua.
Eipä kenenkään kuormasta tiedä ulospäin sanoa. Pääasia ettei lisää toisen kuormaa. Ei paljon vaadi edes pieni rohkaisun sana toiselle. Se voi olla jopa ratkaiseva tekijä toisen elämän suuntaan.
Kuuntelin joskus kun (edesmennyt) Jope Ruonansuu lauloi herkästi "Ollaan enkeleitä tosillemme".
Niinpä. Miksei. Kai sille toiselle voi kauniisti, ihan vaihteeksi, puhua. Ja kunnioittaen kohdata.
Nyt vain katse tulevaan, ennen kaikkea lapsesi takia!
Naiset on mukamas hyviä ihmistuntijoita🤣 ja kilin kellit sanon minä😂.
Ihme kultapaloja te onnistutte onkimaan suhteisiin.