Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan siskoni aikuisia lapsia
10.07.2025 |
En ole itsekään mikään maailman ihanin ihminen, mutta en voi sietää siskoni aikuisia lapsia. Näin kesäaikaan vietämme usein aikaa yhdessä sukumökillä, ja siellä joudun olemaan tekemisissä näiden lasten kanssa. Toinen on lievästi autistinen ja hänelle minun on helppo antaa hankaluudet anteeksi, mutta toinen on vain ikävä tyyppi. Hän puhuu rumasti vanhalle isoäidilleen, vaatii itselleen erityishuomiota ja -etuja, valittaa asioista. Muutenkin hän vain ärsyttää minua, eli ilmeisesti taustalla on jotain omia ongelmiani. Miten tästä voi selvitä? Vietämme vain viikon yhdessä, mutta minun on todella vaikeaa olla hermostumatta hänelle.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*miten tästä voi selvitä*
LOL 🤣🤣😋😋
Siis toki viikosta selviää hengissä, ei siinä mitään, mutta miten tästä koko tilanteesta selviää ilman, että menee välit siskoon ja ties keneen muuhun.
Ap
Miks menette sinne mökille samaan aikaan? Jos ette siellä nyt koko kesää vietä, niin ettekö voisi käydä eri aikaan kuin siskosi ja ärsyttävät aikuiset lapsensa?
Mikä pakko siellä mökillä on olla? Itse en ole tekemisissä ikävien ihmisten kanssa, olivat sitten sukulaisia tai ei. Ei se sukulaisuus ole mikään velvollisuus olla tekemisissä, nykyään ei tarvita suvun suojaa niinkuin keskiajalla. No, oma tehtäväni tässä elämässä onkin suvun traumojen käsittely ja oman totuuden löytäminen ja muiden auttaminen tekemään sen saman. Siihen kuvioon ei väärät ihmiset sovi.
Vierailija kirjoitti:
Miks menette sinne mökille samaan aikaan? Jos ette siellä nyt koko kesää vietä, niin ettekö voisi käydä eri aikaan kuin siskosi ja ärsyttävät aikuiset lapsensa?
Koska nämä lapset aina haluavat tulla samaan aikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette vaan tule toimeen ja sillä hyvä. Ei kaikkien kanssa tule juttuun vaikka sukulaisia olisivatkin. Käykää mökillä eri aikaan niin on helpompaa. Mummolle pitää kyllä puhua asiallisesti, aina.
Vierailija kirjoitti:
Te ette vaan tule toimeen ja sillä hyvä. Ei kaikkien kanssa tule juttuun vaikka sukulaisia olisivatkin. Käykää mökillä eri aikaan niin on helpompaa. Mummolle pitää kyllä puhua asiallisesti, aina.
Jos saisin valita, en näkisi tätä henkilöä koskaan, ehkä korkeintaan kerran vuodessa jossain kissanristiäisissä, mutta kuten sanottu, jostain syystä he haluavat aina olla paikalla samaan aikaan meidän kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko siellä mökillä on olla? Itse en ole tekemisissä ikävien ihmisten kanssa, olivat sitten sukulaisia tai ei. Ei se sukulaisuus ole mikään velvollisuus olla tekemisissä, nykyään ei tarvita suvun suojaa niinkuin keskiajalla. No, oma tehtäväni tässä elämässä onkin suvun traumojen käsittely ja oman totuuden löytäminen ja muiden auttaminen tekemään sen saman. Siihen kuvioon ei väärät ihmiset sovi.
Oijoi. Trauma mainittu.
Se, että vihaat heitä, mutta he haluavat olla samaan aikaan teidän kanssa, kertoo jotain. Ja se on se, ettet ole osoittanut paheksuntaasi käytöksestään, vaan niellyt kaiken. Ehkä sovun ylläpitämiseksi tai, koska sulla ei ole muutenkaan tapana kertoa mielipidettäsi tai tunteistasi. Enkä kritisoi, olen vähän samanlainen ja yritän opetella siitä pois! Itse näen tuollaisissa tilanteissa samaa, mitä jo lapsena meillä oli kotona perheen sisällä. Toistan samoja rooleja. Mutta se hyvä tässä on, että aina voi opetella uudet tavat, omat rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vika aina muissa, vai voisiko omia ärsytyksen aiheitaan tutkimalla ehkä oppia itsestään jotain tärkeää? Ärsyyntymisessä on lähes aina kyse ensisijaisesti itsestä, ei toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vika aina muissa, vai voisiko omia ärsytyksen aiheitaan tutkimalla ehkä oppia itsestään jotain tärkeää? Ärsyyntymisessä on lähes aina kyse ensisijaisesti itsestä, ei toisesta.
Ärsytyksen taustalla onkin usein vaille jäämisen kokemus, en ole itse saanut koskaan ottaa roolia, jossa saan loistaa ja nauttia huomiosta.
Voit antaa palautteen suoraan siskollesi, miten huonosti kasvattanut lapsensa. Esimerkkinä tuo isöäidin kohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te muut ihmiset toimisitte tällaisessa tilanteessa? Siis olette lomalla mökillä ja haluaisitte olla rauhassa, mutta ihan joka kerta paikalle änkeävät nämä "lapset", jotka kuitenkaan eivät ole täysin itsenäisiä, vaikka aikuisia ovatkin.
Mitä tekisit sitten, kun nämä henkilöt käyttäytyvät huonosti? Siis eivät selvästikään osaa käyttäytyä ryhmässä ja ottaa muita huomioon. Ovat itsekkäitä ja toisaalta valittavat muiden tekemisistä. Itselläni meinaa pinna palaa todella pahasti, ja pyrin sitten vain hillitsemään itseni, vaikka joskus joku sammakko suusta pääseekin. En osaa suhtautua asiaan rakentavasti ja ilman tunnetta, siksi pyrin olemaan reagoimatta, mutta se ei ole hyvä ratkaisu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vika aina muissa, vai voisiko omia ärsytyksen aiheitaan tutkimalla ehkä oppia itsestään jotain tärkeää? Ärsyyntymisessä on lähes aina kyse ensisijaisesti itsestä, ei toisesta.
Ärsytyksen taustalla onkin usein vaille jäämisen kokemus, en ole itse saanut koskaan ottaa roolia, jossa saan loistaa ja nauttia huomiosta.
Tai sitten ihan vain vi##umainen luonne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette vaan tule toimeen ja sillä hyvä. Ei kaikkien kanssa tule juttuun vaikka sukulaisia olisivatkin. Käykää mökillä eri aikaan niin on helpompaa. Mummolle pitää kyllä puhua asiallisesti, aina.
Jos saisin valita, en näkisi tätä henkilöä koskaan, ehkä korkeintaan kerran vuodessa jossain kissanristiäisissä, mutta kuten sanottu, jostain syystä he haluavat aina olla paikalla samaan aikaan meidän kanssa.
Ap
Vttu mikä idiootti sinäkin olet. Altistat itsesi ärsyttäville ihmisille, koska "he haluavat". Jos sinä et halua olla paikalla samaan aikaan heidän kanssan, et ole. Mikä tässä on niin saatanan vaikeaa että pitää vauvapalstalle avautua?
"Näin kesäaikaan vietämme usein aikaa yhdessä sukumökillä..."
"Vietämme vain viikon yhdessä..."
Kopioin nuo tekstistäsi.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Se, että vihaat heitä, mutta he haluavat olla samaan aikaan teidän kanssa, kertoo jotain. Ja se on se, ettet ole osoittanut paheksuntaasi käytöksestään, vaan niellyt kaiken. Ehkä sovun ylläpitämiseksi tai, koska sulla ei ole muutenkaan tapana kertoa mielipidettäsi tai tunteistasi. Enkä kritisoi, olen vähän samanlainen ja yritän opetella siitä pois! Itse näen tuollaisissa tilanteissa samaa, mitä jo lapsena meillä oli kotona perheen sisällä. Toistan samoja rooleja. Mutta se hyvä tässä on, että aina voi opetella uudet tavat, omat rajat.
Kyllä, tosiaan, juuri näin on. Yritän olla ihan kiva, koska en haluaisi riitoja ja koska tykkään siskostani todella paljon. Kuten sanoin, monesti en uskalla reagoida, koska en pystyisi tekemään sitä rakentavasti. Tietysti kun näin jälkikäteen miettii, niin olisi todellakin pitänyt heidän ollessaan pienempiä, koska silloin minulla oli vielä positiivisiakin tunteita heitä kohtaan. Enää ei juurikaan ole.
Ap
Sama kokemus. Siskon aikuinen tytär änkeää viereen analysoimaan mun tekemisiä ja kuinka mulla selvästi on joku lapsuuden trauma tästä ja tuosta, koska teen asioita niin ja näin ja äsken sanoin noin.
TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ !!!
Tätä kokonainen viikko kesälomalla, eikä usko, kun sanon, että jättäisi minut ja lapseni (joita myös analysoi) rauhaan! Sitten jos hermostun, niin siitäkin tulee psykologinen analyysi.
Hän siis valmistui lukiosta ja pyrki yliopistoon lukemaan psykologiaa, niin HÄN tietää nämä asiat...!!! ARGGHHH !
Alue: Aihe vapaa
Olen samassa veneessä, tiedän miltä tuo tuntuu. Viikko menee just ja just, mutta sen jälkeen on pakko päästä pois. Yritän olla välittämättä toisen tökeröistä kommenteista ja käytöksestä, mutta kyllä se latistaa tunnelmaa todella paljon. En ole itsekään keksinyt ratkaisua tähän. Yritän vain vältellä kyseisen henkilön seuraa. Kauniina päivänä se onnistuukin, mutta sateella on karseaa olla jumissa samassa mökissä.