Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon huonoa käytöstä syöpään sairastuneelta tulee sietää?
09.07.2025 |
Syöpädiagnoosista on nyt yli vuosi aikaa. Syöpä oli levinnyt odotettua pidemmälle ja ennuste on ilmeisesti huono (täyttä varmuutta ei ole, koska sairastunut on lakannut puhumasta asiasta). Sairastunut on muuttunut todella kärttyisäksi ja katkeraksi, suuttuu helposti muille, arvostelee muita kovin sanoin ja valittaa jatkuvasti ihan mitättömistäkin pikkuasioista. Kuinka paljon tällaista huonoa käytöstä pitäisi sietää ja yrittää ymmärtää, kun sen taustalla on vakava sairaus joka saattaa hyvinkin johtaa kuolemaan?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Ei välttämättä ole paukkuja enää, kun kivulias kuolema odottaa nurkan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
Ja tämäkin taitaa päteä vain, jos syöpä löydetään hyvissä ajoin ja se on hoidettavissa. Ja tällöinkin elinajan odote ei välttämättä ole kovinkaan pitkä. Haimasyöpä taitaa olla niitä syöpiä, jotka yleensä löydetään liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
Ja tämäkin taitaa päteä vain, jos syöpä löydetään hyvissä ajoin ja se on hoidettavissa. Ja tällöinkin elinajan odote ei välttämättä ole kovinkaan pitkä. Haimasyöpä taitaa olla niitä syöpiä, jotka yleensä löydetään liian myöhään.
Puhuin kaikista leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilasta. Jokainen jolla diagnosoidaan haimasyöpä saa tietää nopeasti, hoidetaanko hänen syöpäänsä leikkauksella vai ei. Jos hoidetaan, todennäköisyys selviytymiseen on paljon suurempi kuin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Ei välttämättä ole paukkuja enää, kun kivulias kuolema odottaa nurkan takana.
Huonoa käytöstä on siis ollut jo ennen diagnoosia. No en kyllä sietäisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on syöpäsairaita tuttuja ollut ja kuollut ,olivat melko seesteisiä ja kuolema hiipumalla.ei kaikki raivoa. ehkä on uskolla ja asioiden loppuun käymisellä merkitystä.
ajattelen et osa raivoaa ja katkeroituu ,koska kuoleman käsittely on vaikeaa. ei ketään voi tietää miltä tuntuu kuolla.
Minulla on parantumaton syöpä, enkä ole kiukutellut kenellekään. Ei syöpä tarkoita, että ryhtyisi huonokäytöksiseksi. Oikeastaan olen miettinyt niin päin, että miten paljon huonoa käytöstä minun pitää sietää muilta. Mies passauttaa, eikä tee kotitöitä ja petti, teini huutaa ja raivoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa kuolemanpelko pistää kiukkuiseksi. Vaikka en syöpää sairastakaan olen jo ajat sitten tehnyt sinunkaupat kuoleman kanssa. Itse asiassa odotan sitä vaikka en oletakaan kuolevani vielä ehkä vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on parantumaton syöpä, enkä ole kiukutellut kenellekään. Ei syöpä tarkoita, että ryhtyisi huonokäytöksiseksi. Oikeastaan olen miettinyt niin päin, että miten paljon huonoa käytöstä minun pitää sietää muilta. Mies passauttaa, eikä tee kotitöitä ja petti, teini huutaa ja raivoaa.
Halaus sinulle! Kerro ihmeessä tunteistasi, jos sinua kohdellaan huonosti, ja pyydä parempaa kohtelua. Ei siksi, että sinulla on syöpä, vaan koska toista ihmistä ei saa kohdella huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni sairaus vaikuttaa hormoneihin ja mielialaan,myös syöpä sekoittaa hormonitoiminnan ja ihminen voi olla outo. esim.touhuta liikaa, masentua jne. on hyvä puhua katkeruudesta,kuolemasta ja tunteista vaikka se on vaikeaa.
Mä sain just rintasyöpädiagnoosin. Tässä ei ole vaan kielletty vaihdevuosilääkitus, vaan sen lisäksi joutuu syömään estrogeeniblokkereita.
Odotan, että muutun hormonihirviöksi, eikä lääkitystä ole tuohon siis tiedossa, koska se on kielletty.
Voi ei, otan osaa. Vaihdevuodet ilman korvaushoitoa voivat olla tosi tukalat. Etenkin, kun syöt vielä noita estrogeeniblokkereita, mikä pahentaa oireita.
Toivon, että hoidot tehoavat ja pääset vielä takaisin normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Niinpä, haimasyöpä on tuomio, siitä ei parane. Olisin minäkin antanut räyhätä, helpommalla se pääsee joka ei ole kuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti itse mitä haluaisit omalle kohdallesi jos olet just kuolemassa.
Itse ainakin haluaisin, että mut muistetaan hyvänä ihmisenä enkä pilata viimeisiä hetkiä läheisteni kanssa turhalla kiukuttelulla.
Pitää ymmärtää, että syöpä voi vaikuttaa monella tavalla, eikä asiat välttämättä ole niin itse valittavissa, jos on laajalle levinnyt vakava sairaus. Voi tulla sekavuutta, harhoja, masennus, persoona muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
"Jopa" 20%.... oikeasti. Jos haimasyöpäpotilaalle noin asian ilmaisee, niin eipä ihme jos räyhäävät.
Kuinka moni voidaan ylipäätään leikata?, koska yleensä se on ehtinyt jo levitä liiaksi, ennen kuin se löydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
"Jopa" 20%.... oikeasti. Jos haimasyöpäpotilaalle noin asian ilmaisee, niin eipä ihme jos räyhäävät.
Kuinka moni voidaan ylipäätään leikata?, koska yleensä se on ehtinyt jo levitä liiaksi, ennen kuin se löydetään.
On myös muita hoitomuotoja kuin leikkaus.
Ei tarvitse sietää, vaan pitää asettaa omat rajansa kommunikaatiolle. Kenenkään ei tarvitse olla toisen sylkykuppi, oli elämäntilanne mikä vain. Voi olla tukena, käydä moneen asiaan liittyviä keskusteluja, auttaa arjessa jne, mutta yhtään vittuilua, huutoa tai muuta henkistä väkivaltaa ei pidä _sietää_.
Riittää että yksi kuolee, sen kuolevan ei tarvitse vammauttaa käytöksellään pidemmäksi aikaa eloonjäävää loppuelämän ajaksi, mitä henkinen väkivalta pahimmillaan tarkoittaa.
Kuoleminen ei oikeuta olemaan kushipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika mitä itsekeskeistä p..seilyä täällä taas.
Ihminen kuolee kuin syntyykin, ahdistuksen, itkun ja tuskan lävitse. Kaikkien tunneilmaisut eivät näytä samalta.
Ja tietenkin kuoleva voi kokea myös vihaa, epätoivoa, katkeruutta. Siinä missä helpotusta, mielenrauhaa ja toiveikkuuttakin.
Ei meistä kukaan voi omaa käytostään (missään) kriisissä ennustaa. Tai toisen. Ei tule edellyttää, olettaa tai vaatia kuolevalta yhtään mitään.
Ole läsnä ja ota vastaan ihminen sellaisena kuin hän on. Jos voit, jos tahdot. Tai mene pois satuttamasta häntä vaatimuksillasi.
Hän ei ole sinulle velkaa mitään tietynlaista käytöstä. Ei kuolevan pitäisi enää suostua mihinkään rooliin.
Hittoon kiitollisuus ja elämän integraatio, jos ei siltä tunnu! Pitäkää taivaanne, perkele! Aikaa pitäisi saada, että voi pala palalta suostua, hyvä
Oletko siis sitä mieltä, että ihmiset vain esittävät mukavan ihmisen roolia läpi elämänsä ja oikeasti haluaisivat olla vittumaisia ja ilkeitä "omia itsejään"? Aika hurja ajatus.
Ei nyt ihan niinkään, mutta kyllä minä ainakin jätän sanomatta osan ajatuksistani, jottei kellekkään tulisi paha mieli. Samaten yritän näyttää tyytyväistä naamaa, vaikka sattuisi, koska en halua aiheuttaa toisille kurjaa oloa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haimasyöpä nyt on sellainen, että kestäisin mitä vaan sen 2-6 kk mikä tuon diagnoosin jälkeen parhaimmillaan on.
Haimasyövän ennuste on parantunut ja leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilaista jopa 20 % on elossa 3 vuotta myöhemmin.
Ja tämäkin taitaa päteä vain, jos syöpä löydetään hyvissä ajoin ja se on hoidettavissa. Ja tällöinkin elinajan odote ei välttämättä ole kovinkaan pitkä. Haimasyöpä taitaa olla niitä syöpiä, jotka yleensä löydetään liian myöhään.
Puhuin kaikista leikkauksella hoidettavista haimasyöpäpotilasta. Jokainen jolla diagnosoidaan haimasyöpä saa tietää nopeasti, hoidetaanko hänen syöpäänsä leikkauksella vai ei. Jos hoidetaan, todennäköisyys selviytymiseen on paljo
Kuinka nopeasti Suomessa pääsee nykyään leikkaukseen? Haimasyöpä kun on vähän sellainen, ettei oikein ehdi odotella jonoissa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kuolemanpelko pistää kiukkuiseksi. Vaikka en syöpää sairastakaan olen jo ajat sitten tehnyt sinunkaupat kuoleman kanssa. Itse asiassa odotan sitä vaikka en oletakaan kuolevani vielä ehkä vuosikymmeniin.
Minä havahduin pari päivää sitten siihen, että jos nyt kuolisin (tuli mieleen jokin onnettomuus, kun mietin eräitä käytännön järjestelyjä), niin ensimmäinen, spontaani tunteeni oli helpotus. Siis helpotus! Pääsisin eroon kroonisista sairauksistani ja muusta pahasta, jota nyt elämässäni on.
Varmaan riippuu todella paljon elämäntilanteesta, miten suhtautuisi huonon ennusteen diagnoosiin. Nuorena ja terveenä olisin varmaan ollut katkera terveille kavereille ja raivona. Nyt keski-ikäisenä ja monta vuotta sairastaneena (sairaus ei vie henkeä) ja ties mitä muuta kokeneena reaktio voikin olla jokin aivan muu.
Alue: Aihe vapaa
Ap on tyypillinen nykypäivän uusavuton juntti joita erityisesti kaupungit ovat täynnä.