Kuinka paljon huonoa käytöstä syöpään sairastuneelta tulee sietää?
Syöpädiagnoosista on nyt yli vuosi aikaa. Syöpä oli levinnyt odotettua pidemmälle ja ennuste on ilmeisesti huono (täyttä varmuutta ei ole, koska sairastunut on lakannut puhumasta asiasta). Sairastunut on muuttunut todella kärttyisäksi ja katkeraksi, suuttuu helposti muille, arvostelee muita kovin sanoin ja valittaa jatkuvasti ihan mitättömistäkin pikkuasioista. Kuinka paljon tällaista huonoa käytöstä pitäisi sietää ja yrittää ymmärtää, kun sen taustalla on vakava sairaus joka saattaa hyvinkin johtaa kuolemaan?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sietää. Voit ihan sanoa, ettet halua olla enää yhteydessä, jollei käytöstavat löydy. Syöpä ei ole mikään tekosyy.
Hoh. No ei se olekaan TEKOsyy, vaan ihan oikea syy. Raadollisesti vastaan aloittajalle, että kyllä pitäisi jollain lailla sietää, kun ennustekin on huono. Eihän tarvitse loputtomasti sietää, valitettavasti.
Väärin olisi jättää aivan yksin, tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Älä sönkötä.
Toinen kuolee.
Ei ihme, että on katkera.
Ihan vapaasti mutta jos ei osaa käyttäytyä niin mieluiten yksin.
Vierailija kirjoitti:
No mieti itse mitä haluaisit omalle kohdallesi jos olet just kuolemassa.
Itse ainakin haluaisin, että mut muistetaan hyvänä ihmisenä enkä pilata viimeisiä hetkiä läheisteni kanssa turhalla kiukuttelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Siksi meille syöpäsairaille on tarjolla hyvin mielenterveyspalvelua ja tukea. Tämä on todellakin sairaus joka kuormittaa mieltä ja tekee hyvin vaikeita tunteita ja ajatuksia. Mutta ei kukaan lähimmäinen tai kaveri ansaitse niskaansa sitä eikä sairaus oikeuta rumaan käytökseen.
Ei tietenkään läheiset ansaitse, mutta minusta se ruma käytöskin on noin hirveässä tilanteessa jotenkin hyvin ymmärrettävää. Mutta hyvä silti jos siihen saa apua, ennen kaikkea potilaan itsensä kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Siksi meille syöpäsairaille on tarjolla hyvin mielenterveyspalvelua ja tukea. Tämä on todellakin sairaus joka kuormittaa mieltä ja tekee hyvin vaikeita tunteita ja ajatuksia. Mutta ei kukaan lähimmäinen tai kaveri ansaitse niskaansa sitä eikä sairaus oikeuta rumaan käytökseen.
Silti jokaisen pitäisi tajuta millainen kuormitus tämä on sairastuneelle: itse diagnoosi, epävarmuus, pelko, kivut, hoidot, taloudellinen muutos, jne. Kerralla tulee liian paljon käsiteltävää eikä ihme jos "pää leviää".
"Väärin olisi jättää aivan yksin, tuossa tilanteessa. "
Huono käytöksinen ansaitsee jäädä yksin.
Kuvittele itsellesi vastaava tilanne, miten hyvin/huonosti pärjäisit vastaavassa tilanteessa.
Jos helpottaa, hänen suhtautuminen ja reaktiot eivät ole henkilökohtaisia tai oikeasti kohdistu sinuun.
Yritä tukea häntä parhaasi mukaan tai kysy, miten voit olla hänen tukenaan. Se tuki saattaa olla sitä, että katsotte yhdessä elokuvaa tai käytte kävelyllä, ei niinkään puhumista hänen voinnistaan. Tärkeää että olet hänen tukenaan, usein sairastuneet jäävät hyvin yksin.
Toivottavasti hänellä kuitenkin on joku keskustelukontakti näin ison asian johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti itse mitä haluaisit omalle kohdallesi jos olet just kuolemassa.
Itse ainakin haluaisin, että mut muistetaan hyvänä ihmisenä enkä pilata viimeisiä hetkiä läheisteni kanssa turhalla kiukuttelulla.
Parantumattoman syövän mukanaan tuoma tuska ei ole turhaa kiukuttelua.
Hyvä tietenkin, jos pystyy siitä huolimatta käyttäytymään moitteettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Älä sönkötä.
Toinen kuolee.
Ei ihme, että on katkera.
Ihan vapaasti mutta jos ei osaa käyttäytyä niin mieluiten yksin.
Eli ei jaksa olla enää sulle mieliksi? Tiedätkö, ihan hyväkin että pysyt poissa, et tekisi sairastuneen voinnin suhteen yhtään mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Älä sönkötä.
Toinen kuolee.
Ei ihme, että on katkera.
Ihan vapaasti mutta jos ei osaa käyttäytyä niin mieluiten yksin.
Eli ei jaksa olla enää sulle mieliksi? Tiedätkö, ihan hyväkin että pysyt poissa, et tekisi sairastuneen voinnin suhteen yhtään mitään hyvää.
Minkälainen hän on ollut ennen sitä sairautta? Jos ei normaalisti sanoisi tai käyttäytyisi sillä tavalla, niin yritä ymmärtää.
Ette osaa ilmeisesti keskustella omista ajatuksista ja tunteista keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieti itse mitä haluaisit omalle kohdallesi jos olet just kuolemassa.
Itse ainakin haluaisin, että mut muistetaan hyvänä ihmisenä enkä pilata viimeisiä hetkiä läheisteni kanssa turhalla kiukuttelulla.
Parantumattoman syövän mukanaan tuoma tuska ei ole turhaa kiukuttelua.
Hyvä tietenkin, jos pystyy siitä huolimatta käyttäytymään moitteettomasti.
Moitteettoman ja huonon käytöksen väliin jää aika paljon ihan tavallista normaalia käytöstä.
Aika paljon siedin. Viimeiset ajat olivat oikeastaan aika erilaisia, kun ystäväni oli hyväksynyt kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Älä sönkötä.
Toinen kuolee.
Ei ihme, että on katkera.
Ihan vapaasti mutta jos ei osaa käyttäytyä niin mieluiten yksin.
Eli ei jaksa olla enää sulle mieliksi? Tiedätkö, ihan hyväkin että pysyt poissa, et tekisi sairastuneen
Jos et jaksa olla mieliksi käyttäydyt huonosti? Ok.
Vierailija kirjoitti:
"Väärin olisi jättää aivan yksin, tuossa tilanteessa. "
Huono käytöksinen ansaitsee jäädä yksin.
Huomaa kyllä, että et ole ollut millään tavalla kuolemaan johtavan sairauden kanssa tekemisissä.
T: syöpäsairaan tytär
Vierailija kirjoitti:
Kohtahan se kuolee niin mitä väliä.
Niin kuolet sinäkin, joten ei sinullakaan ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pitäisi sietää yhtään?
Koska se oli ennen ihan erilainen ja on varmaan pohjimmiltaan edelleenkin.
Sillä on depressio ja kuolemanpelko. Se tarvitsee siihen mielialalääkkeet.
Itsekin vittuilisit jos tekisit kuolemaa ja maireat sukulaiset hössöttäisivät ympärillä.
Älkää puhuko, kuunnelkaa. Ja hänelle lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelisin tuon oman läheisen kohdalle, niin sietäisin aika paljon huonoa käytöstä. Hirveän vaikeaa sairastuneelle ja kaikki ei jaksa pysyä tuossa tilanteessa kovin positiivisena, eikä tarvitsekaan. Kovat kivut, tieto huonosta ennusteesta, suru, pelko jne. Yrittäisin olla tukena kaikesta huolimatta.
Tunteita kannattaa opetella näyttämään a käsittelemään muuten kuin huonolla käytöksellä.
Älä sönkötä.
Toinen kuolee.
Ei ihme, että on katkera.
Ihan vapaasti mutta jos ei osaa käyttäytyä niin mieluiten yksin.
Sinäkin vaikutat tarvitsevan päälääkettä.
Siksi meille syöpäsairaille on tarjolla hyvin mielenterveyspalvelua ja tukea. Tämä on todellakin sairaus joka kuormittaa mieltä ja tekee hyvin vaikeita tunteita ja ajatuksia. Mutta ei kukaan lähimmäinen tai kaveri ansaitse niskaansa sitä eikä sairaus oikeuta rumaan käytökseen.