Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kestä mitään kriittistä kommenttia itsestään, on jatkuvasti lyhytpinnainen ja äreä
07.07.2025 |
Eletään pikkulapsiarkea, mies on työnsä takia todella väsynyt. Mies on jatkuvasti äreä, eikä kestä mitään kriittistä kommenttia, joka kohdistuu häneen. Jos esimerkiksi sanon, että mies on jättänyt lapsen vaatteet pitkin lattioita pyykkikoriin viemisen sijaan/mies ei ole vienyt roskia tms, niin mies suuttuu ja sanoo, että aina vain vaadin häneltä jotain ja kommentoin, kuinka pska mies, isä ja puoliso hän on. Miehen pinna on muutenkin lyhyt, usein rähisee lapselle. Monet kodinhoidolliset asiat jäävät miehellä puolitiehen, harrastuksensa kyllä hoitaa. Mies ei oma-aloitteisesti tee kotitöitä juuri koskaan, joudun lähes poikkeuksetta sanomaan tyyliin minä käyn kaupassa ja laitan ruoan, tyhjennä ja täytä sinä tiskikone.
Mies on lähes poikkeuksetta pahalla tuulella. Jos tapahtuu jotain mukavaa, jaksaa olla hetken iloinen ja sen jälkeen taas muuttuu äreäksi. Jos kehun miestä, niin vastaus on aina luokkaa nyt sanot noin, mutta kohta taas valitat jostakin. Turhauttaa, kun olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä vaimo ja tehdä paljon asioita miehen puolesta, jotta hän olisi iloisempi, mutta vastassa on sama äreys joka tapauksessa. Olen ehdottanut miehelle, että juttelisi työterveyspsykologin kanssa, mutta mies ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ja kokee, että ei jaksa jutella, kun se aika olisi hänen harrastuksestaan pois.
Ja kun joku kommentoi, että miehellä on toinen nainen, niin ei ole. Olen ollut elämässä kerran suhteessa, jossa miehellä oli toinen ja tunnistaisin kyllä, jos nyt olisi sellaisesta kyse. Mieheni on myös uskonnollinen ja hänelle pettäminen olisi suuri synti, eikä tekisi niin. Ja kun joku kommentoi, että miksi olen tällaisen miehen kanssa lapsen tehnyt, niin ei mies tällä tavalla käyttäytynyt ennen lapsen syntymää. Enkä ole miestä jättämässä siksi, että nyt on rankka vaihe. Kaipaan vain takaisin sitä miestä, joka ei ollut jatkuvasti äreä ja suuttunut jokaisesta kommentista.
Kaipaisin täältä vertaistukea tai tietoa siitä, miten tilannetta kannattaisi lähteä ratkomaan.
Kommentit (54)
Onko mies ns. uskova kristitty ja sinä et ole? Miehen vihaisuudella voi olla päämäärä. Matt. 19. luku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä raivostuisin ihan kunnolla tuollaiselle kestom*lk*lle! Jos on naama norsunv*tilla kotona koko ajan ja kotihommat on surkeeta rääpimistä mutta harrastukset sujuu lauleskellen ja niihin on energiaa niin äijä kusettaa sua ihan täysin. Multa ei heru yhtään ymmärrystä tollaseen perseilyyn. Väsynyt tässä on ite kukin mutta kyllä nyt hlvtti soikoon on aikuisen ihmisen hommansa hoidettava kun on kerran perheen perustanut. Niin ne muutkin isät hoitaa! Miksi tollaset laiskat primadonnat edes perustaa perheen, pysyis sinkkuna niin ei tarvis katsella kun on aina naama nurinpäin.
Te tulette eroamaan ja mies luultavasti vinkuu elareistakin eikä halua ottaa lasta edes viikonlopuksi kun se haittaa harrastuksia ja on niiiiin työlästä ja oivoi kun väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies ns. uskova kristitty ja sinä et ole? Miehen vihaisuudella voi olla päämäärä. Matt. 19. luku.
Mieshän ei voi itse tehdä aviorikosta, mutta jos hän saa sinut tekemään, on hän ns. syytön ja vapaa ottamaan uuden vaimon. Valitettavasti. Uuden ns. aviopuolison jos kumpi tahansa teistä ottaa, se elää jatkuvassa synnissä eikä peri Jumalan valtakuntaa ellei tee parannusta.
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa varmaan vaihtaa tyyliä, miten asioista sanot/puhut.
Miks miehen ei kannata muuttaa toimintaansa jo saamansa palautteen perusteella?
Kukas sen miehen sinulle valitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa burnoutin merkeiltä. Mies olisi loman tarpeessa. Onko kesäloma edessä vai takana?
Mies kokee parisuhteen ihan surkeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tuon raamattukommentin. Jäi sitten mietityttämään, että toivottavasti asiat eivät sentään ole niin huonosti. Jospa miehellä onkin uupumus, mikä toki on sekin vakavaa.
Pyydän anteeksi, että heitin epäilyksen varjon, että miehellä olisi toinen nainen tavoitteena. Lähtökohtana voisi pitää sitä, että mies on ylikuormittunut ja harrastukset ovat hänelle henkireikä raskaan työn ja pikkulapsiarjen keskellä. Miestä ei siis pitäisi moittia siitä, että hän harrastaa. Hänellä ei varmaan ole vain voimia tehdä kotitöitä. Onko tämä jatkunut pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni oli tuollainen, otti lopputilin ja perusti yrityksen. Nyt viihtyy elämässään.
Miehesi ei halua että olet onnellinen eikä rakasta.
Muistutuksena kaikille: aidon rakkauden ja välittämisen tunnistaa siitä että ei missään nimessä tahdo loukata kumppania. Herätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä valita joko ajan. Tee asiat itse. Toinen käy töissä ja tuo rahat kotia. Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin valittamista. Ite valitat myös. Voi olla niin että ottaa eron sinusta pian. Etsii toisen naisen. Sä oot kuitenkin kotona hoitaa lapsia kaiketi.
Ei mun oo tarvinnu miehelleni kyllä mitään kriittistä kommenttia sanoa enkä edes jaksaisi jostain vaatteesta lattialla sanoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa on toisinaan omat haasteensa. Joskus voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt on käynyt ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa.
Mutta onneksi asiat voivoivat mennä ihan päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Siis mies kantaa vmäisestä hommasta rahat kotiin ja itse vietät perheäidin leppoisaa ja helppoa elämää kotona ja sitten nalkutat sille? Ei jessus...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on toisinaan omat haasteensa. Joskus voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt on käynyt ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa.
Mutta onneksi asiat voivoivat mennä ihan päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta ky
Hyvin mielenkiintoinen tarina. Olisiko sinulla tietoa mummon myöhemmistä vaiheista. Pitikö raittius?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheltä ei ilmeisesti voi odottaa mitään ylimääräistä nyt. Onko teillä tukiverkkoa, niin että saisitte lapset välillä hoitoon ja voisitte olla välillä kaksistaan? Nalkuttaminen tai vaatiminen ei nähtävästi tuota hyviä tuloksia.
Nalkuttamista ja vaatimistako on, että kumpikin hoitaa osansa kotitöistä? Ihan yhtä lailla pitäisi laittaa ruokaa, pestä pyykit, siivota joskus, vaikka eläisi yksin.
Onhan se niin. Ilmeisesti mies vaan haluaisi, että vaimo tekee kaiken. Se perheneuvonta.
Ei ole nalkuttamista. Meillä vähän samoin kuin aloittajalla. On täysin eri asia tehdä kaikki itse siksi, että on yksin, kuin että toinen kieltäytyy. Siinähän konkretisoituu se, ettei hän mieti minun jaksamistani.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi, että heitin epäilyksen varjon, että miehellä olisi toinen nainen tavoitteena. Lähtökohtana voisi pitää sitä, että mies on ylikuormittunut ja harrastukset ovat hänelle henkireikä raskaan työn ja pikkulapsiarjen keskellä. Miestä ei siis pitäisi moittia siitä, että hän harrastaa. Hänellä ei varmaan ole vain voimia tehdä kotitöitä. Onko tämä jatkunut pitkään?
On voimia harrastaa mutta ei tehdä kotitöitä eikä hoitaa omaa lastaan. Jos jaksaisi, VAIMO olisi vähemmän ylikuormittunut eikä nalkuttaisi niin paljon. Mies on kateellinen vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on toisinaan omat haasteensa. Joskus voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt on käynyt ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa.
Mutta onneksi asiat voivoivat mennä ihan päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se ke
Piti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Harrastus on perheellisellä semmoinen juttu, että jos se vie ajan ja kiinnostuksen perhe-elämään, sitä on harkittava uudelleen. Tai jos se on niin tärkeä henkireikä, että se tulee väistämättä aina ensin, sitten on psykologin asiakas, koska ei kestä arkea. Näistä valiten.