| Toukokuisten torstai |

tarkoitukseni ei ole ollut pelotella ketään näillä kamalilla synnytyskipu ja eppari puheilla.



Kannattaa muistaa, että jokaisen ihmisen kipukynnys on erilainen. Itselläni esim. supistukset jotka eivät avanneet paikkoja kuin 1,5 cm asti tuntuivat ihan järkyttävän kipeiltä. Toinen ihminen ei ehkä olisi pitänyt kipua minään... Jossakin vaiheessa synnytystä kipua tuntuu, se on ihan varma. Vaikka kipulääkettä saa, se ei kaikkia tuntoja posi vie, tämän saman kuulette varmaan synnytysvalmennuksessa.

Kipu tosin lakkaa heti kun lapsen saa kainaloon ja sen unohtaakin todella nopeasti.



Olo on kuin maratonin jälkeen, sen lupaan on synnytys sitten alatie tai sektio ( josta ei tosin ole kokemusta )

Itse pelkään tässä raskaudessa vain jälkisupistuksia, joiden olen kuullut olevan joillakin helvetilliset! :(



Miragelle voimia! Varmasti sinun ja vauvan parasta ajattelevat, mutta ei sitä nyt tarvitse hulluksi leimata :( Tuntuu varmasti inhottavalta kertoilla tunteistaan ventovieraille, pääsisikö miehesi mukaasi noihin tapaamisiin? Olisi ainakin joku tuttu ja turvallinen ihminen siellä.

Koita jaksaa muru! Suuren suuri halaus *rutistaa lujaa*



No sitten omaa napaa..



käytiin tänään siellä akvaariossa, poika tykkäsi kovasti. Ei päästy katsomaan pirajoiden ruokintaa ja myrskykin jätettiin ihan suosilla väliin, onneksi :) Tuohan olisi saanut sydärin.

Ne isoimmat kalat olivat tietysti kivoimmat, samoin kilpparit sai hymyn naamalle :)

Äitini asuu yliopiston vieressä ja päätettiin sitten kävellä stokan kautta särkänniemeen, hui mikä matka!

Kyllä oli viimeinen nousu näsineulalle kovilla ja tämä pingviini meinas jo luovuttaa...

ja ihana ilma, voi, että oli ihanaa ulkoilla reilut 3 tuntia.



Toivon todella, että tuo kävely ei aiheuttanut sitä, että huominen päivä menee sängyn pohjalla.

Ystäväni sai tytön maanantaina, ihanaa! Hänellä oli viimeksi synnytys kestänyt 16,5 tuntia, nyt vain 6!! Mulla on siis toivoa!! Ponnistusvaihe oli tippunut 2 tunnista 15 minuuttiin, kaikki oli mennyt hyvin :)



Anteeksi nyt taas, kun en millään muista kaikkea mistä puhuttu!



Uusia oli tullut ainakin kaksi mukaan.

Suuret tervetulotoivotukset minunkin puolestani, kiva että porukka vieläkin kasvaa!! :)



Oikein rattoisaa illanjatkoa kaikille mammoille!



Ja perätilavauvoille; nyt kääntymään!!!



Josta tuli vielä mieleen, jokuhan kyseli perätilasynnytyksestä.

Itselläni ei ole kokemusta, mutta serkkuni on sellaisen synntyksen kokenut. Tämä huomattiin vasta synnytyssalissa, kun jalkapohja ilmestyi ekana näkyviin, joten sieltähän se terve tyttö tuli :)



Nyt Idolsin pariin!



OP, Käpy 34+2 ja " Iivari" 1v6kk

Täällä taas pikasesti kurkkimassa.. :D Olitte keskustelleet noista synnytyksistä. Voin vaan kuvitella.. Itelläni oli aivan mahtava ja kivuton! (ellei nyt supistuksia ennen epiduraalin laittoa oteta huomioon) Vauvan ulostulo oli vaan paineen tunne ja kaikki oli siinä. Kerran lisättiin epiduraalia ja se vei siis täysin tunnon. Tunnin jouduin odottamaan ponnistamaan pääsyä, kun en yksinkertasesti tuntenut yhtään mitään. ;)

Että näinkin voi käydä. Jälkikäteen tuntui että tästähän selvisi melkeinpä liian helposti ja että olisi ollut mukava tuntea edes ponnistamisen tarvetta. Pari tikkiä sain ja luulin siinä päivän kaksi että istuminen oli tikkien takia hankalaa, mutta olikin tullut synnytyksessä kaks isoo peräpukamaa jotka pisti vähän vastaan. :) Voisin tilata siis toisen samanlaisen synnytyksen kiitos.. ja kaikille teille muille myös! ;D Niin ja jäkisupistukset jännittää täällä myös.. niitä kun ei esikoisen synnytyksenkään jälkeen yhen yhtä ollut.



Onko täällä muuten muita jotka kuorsaa näin loppuvaiheessa raskautta? Täällä yks possu, jota mies joutuu vähänväliä yöllä tökkiä.. :D Oon kuulemma ihan mahoton.. eilenkin illalla kuorsasin jo ennen kun olin kunnolla nukahtanu. Sama oli pojan odotusaikana.. näin loppusuoralla. Onneks ei oo muuten yleinen vaiva. ;) Täähän on vaan ohimenevä vaihe.



Noniin ja nyt löhöilemään takasin.. Sain jo tossa Idolsia kattoessa tyhjennettyä ananaspurkin ja syötyä palan mansikka viennettaa. :P Nam!



t:Tiitiäinen vieläkin..

vielä ennen nukkumaan menoa, vaikka en kyllä ihan heti aio sänkyyn suunnistaa, muksut kylläkin.



Heidille sanottakoon, että mäkin olin aika kauhuissani esikon aikana siitä eppari-ajatuksesta. No, se meni niinkuin meni, kuului vain nips ja se oli siinä... Ja esikko painoi 4525g, joskin pää oli kohtalainen, mittaa ' vaan' 36 cm. Muu kroppa seurasi perässä ihan itsekseen, vaikka vatsaa vähän olikin. Etukäteen ei asioihin osannut varautua/suhtautua, kun ei oikein tiennyt mistä on kysymys. Toisen ja kolmannen aikana oli jo vähän kokemusta, ja siksikin synnytys oli heti alusta lähtien erilainen. Tuo paino-juttukin sai heti erilaisen merkityksen, kun kolmosen TIEDETTIIN olevan sen 5 kg, kakkonenkin arvioitiin ' vaan' 4,1-4,2 -kiloiseksi. Arvaat vaan mun mietteet, kun isäntä toi lappua, jossa kakkosen mitat oli ja painon kohdalla luki 5150... Siinä sai lastenhoitaja tarjota pullat. :)



Jos vielä päivän plussat:



+ oli aurinkoinen päivä

+ olo on erinomainen

+ tulppaanit näkyy kukkapenkistä

+ maanantaina alkaa äippäloma (mitähän mäkin sillä teen, pyydänkö isäntää hoitamaan huushollin ja muksut tästä lähtien? ;D)



Äippä taas kerran

Tulin kurkkaamaan ton Idolssin jälkeen teitä.:)

Mies on tosiaan lomalla tän viikon ollut ja tuntuu, että tekemistä riitttää jokapäiväksi ja ihan liikaa. Ei oo oikein saanut levättyä ollenkaan, mikä se sellanen loma on?:) Jutut oon tosiaan pikaseen tullu lukemaan, mut siihen se on jääny.

Eilen ideaparkissa ja siivousta. Tänään lenkillä ja uimassa ja sitten vielä hulluille päiville ja miinusviiruksiin.huhhuh..

Onnipapunen: tääl on kans yks lyllertäjä ja vaakkuja..:D Eteenpäin mennään, mut välillä etanavauhtia.:) Hyvä, että neuvolasi oli mennyt hyvin. En muista huomasinko viestiisi ollenkaan vastata..

Jansku: elossa ollaan ja yhtenä kappaleena.:)



Huomasin hulluilla päivillä, että ei noi ihmiset kyllä yhtään varo, vaikka mahan kanssa liikkuu. Ite yritän väistellä ihmisiä ja hakea oman tilani, mut tuntuu, et toiset vaan kävelee päälle ja tulee kyynärpäillä päälle, eikä yhtään varo. Mulkoilee vaan kun toinen kattoo, et voisko tilaa antaa..leveä kuljetus tulossa..:D



Noita harjotussuppareita on täällä ollut nyt oikein olan takaa ja syytän siitä miestäni. Ei anna mun pysähtyä ollenkaan.:) No ei vaan, tuntuu, että noita tulee nyt paljon useemmin ja voimakkaampina. Illalla monesti olo sellainen, et ylämahaa vihloo kunnolla ja iho ihan kireenä..sellanen, et iho repee ihan justiinsa?

Huomenna aamulla neuvolatädille taas. Saa nähä mitä se sanoo noista sokeriarvoista, kun oon niitä nyt sen 6pv seurannu. Tuun kertomaan kuulumiset sitten. Tai illemmalla katotaan nyt miten toi mies keksii taas tekemistä.:)

Synnytyksestä on myös ollut puhetta ja paljon. Itsellä pyörii ajatus melkein päivittäin mielessa ja kieltämättä alkanut jo jännittää/odottaa tulevaa.:)

Nyt koirien kanssa vielä pöyrälenkille, kun näin iltasella kävely on hidasta, kun päivän taas mennä tohnottanut eteenpäin.:)



Ainiin.. Uusille lämpimät tervetulotoivotukset Toukokuisiin. :)



T: Daim ja pömppis rv 33+3

Iltaa vaan vielä



Emunainen ja muut sokurakerhossa olevat voisitteko laittaa tuoreimman painoarvion vauvan tämän hetkisestä tilanteesta.



Napapiiri 111 jihaa.



Toivoakseni Janskulia on Gaviscon auttanut ja jos ei sekään niin voi itku viete. Savustamisesta sen verran, että käske sen miehes hyvän tähre polttaa paperia takan alaluukussa jos ei oo piisit lämpimänä.. tulisijat on toki erilaisia mutta aika hankalakin tapaus on tuolla lähtenyt vetämään.



AIHA ja Mirage olette ikään kuin taitteessa. Silloin kun kunto on heikoin pitää jaksaa hakea itellensä apua, tsemppiä siihen. Tiedän miten rasittavaa on kertoa olostaan monelle vieraalle tyypille, yhä uudestaan. Muistakaa hemmotella itseänne jos vaan on jotain mikä ehkä oloa parantaa... Kyllähän ne varmaan aika hanakasti tarttuu odottavan äidin pahaan oloon siellä neuvolassa ja hyvä niin.. ette ole ainuita..ettekä outoja lintuja ja vaan aivan niinkuin muutkin..meillä joillakin vaan aivokemia on vähän toisenlaista kuin toisilla. Masentuneen tilaa on asiaan vihkiytymättömien helpompi ymmärtää kun tietää että masentunut tuntee jonkin ikävän asian tai olon sen satakertaa raskaanpana kuin terve. Että pieni alakulo on masentuneella jo varsin iso alakulo.



Ennen kuin minulle tehtiin diagnoosi ajattelin, että minulla nyt on tälläinen henkilökohtainen pulla...koen itseni jotenkin joukkoon kuulumattomaksi muutenkin normaalin elämän suhteen ja aika-ajoin yltyvä ahditus on mun elämää..johtuu mun taustasta ja siitä miten olen tähän asti selvinnyt ja millaisia valintoja olen tehnyt.. ja... mulle nyt vaan on välillä vähän kaikki hankalaa. Sellainen valaistuminen tuli kun ymmärsin diagnoosin myötä, ettei elämän tarvitse olla näin hankalaa, ei tarvitse kärsiä näin paljon...ei se tieto tietenkään paranna mutta kyllä senkin allekirjoitan, että aivokemiallinen toiminta tarvitsee joskus tukea myös lääkkeistä noustakseen normaaliin tasoon. Elämä ei muuten enää ole ollut niin hankalaa ja ahdistavaa joten kait sitä voi nyt paremmin. Ongelmat ja murheet on muutenkin niin toisentyyppisiä nykyänsä.



Valtavan paljon toivon teille voimia. Purkakaa pakettia tänne, täällähän me ainakin huomataan ja kuunnellaan.



aaarrgh kun voisi imaista teidän pahan olon pois ja viskata sen mehtään... no siihen on oikeasti muut keinot kuin imeminen :)

Kun toi tiitiäisen kuvaus tosta kuorsauksesta oli niin osuva..:) " kuorsaa jo ennenkuin ehtii nukahtaman" ..:D Mä olen ihan samanlainen, ollut jo puolestavälistä asti, ite välillä herään oikein siihen ku kuorsaan ja kuola valuu suu auki nukkunisesta.. Mikä sekin on lisääntynyt näin raskausaikana kun tuntuu ettei happea saa riittävästi nenän kautta:) Hohhoijaa tätä kaikkea:)



Mulla oli niin positiivinen synnytys tuo eka, ettei synnytys sinänsä huoleta ollenkaan. Nyt vaan on ihana ajatus sinänsä ettei tarvii ponnistaa kuin yksi maailmaan:) Tai tarviiko ollenkaan jos tämä istujainen meinaa istua loppuun asti.

Epiduraali ei toiminut kylläkään, mutta jotenkin koin synnytyksen paljon " helpompana" kuin mitä olin sen koskaan voinut kuvitella olevan...

Eihän se nyt mitään kivaa sinänsä ollut, mutta ei niin kauheetakaan:) Ja aika kultaa muistot:)



Joku puheli noista koventuneista kivuttomista suppareista... Mulla vähän samaa.. Kauhea painepommi jos niin voi sanoa..Tuntuu ettei henkikään edes kulje kun supistaa ja paine on niin valtava..



Lapset itkevät sangyissään, kait se on pakko mennä sinnekkin taas miljoonanen kerran vartin aikana:(



martina jälleen minäkin:)

Rieskaselle kans tervetuloa munki puolesta!



Gandalfiinalla myös hieno masu! Kiva kun jaksatte noita meidän iloks laittaa.. =)



martina: mäkin pelkäisin leikkausta enemmän kun synnytystä. Että en ihmettele jos olet hädissään. En ole tässä asiassa kovin hyvä tsemppaan, niin halauksen vaan lähetän! Ja toivon että vauvasi kääntyy! Ja tietysti myös muidenki vauvat!



Mirage: ethän sä nyt mikään hullu oo.. =) Musta kuullostaa tosi hyvältä, että sun asiat on otettu tosissaan. Mustakin tuntu silloin kun olin pahimmissa masiksessa että haluaisin vain olla " normaali" . Että miksi mun päässä pyörii kaikki nämä ajatukset. Eihän se niin mukavaa ole kaikille asioitaan selittää, mutta kannattee se. Tai siis niin minä ainakin uskon. Iiiso halaus sinnekin!!



AIHAlle myös paljon jaksamisia masennuksen kanssa! Toivottavasti löydätte sopivan ratkaisun esim. sen lääkityksen kanssa. Eikös jotain masennuslääkettä voi syödä raskaanakin ihan huoletta?



Tiitiäinen: täällä kuorsataan kans! =) Ja minä myös kuorsasin esikoista odotellessa loppumetreillä. Jopa niin että ukko nukkui sohvalla monena yönä..



Olikohan siinä kaikki tältä erää.. Oon ihan poikki, koko päivän oon siivonnu ja pakannu.. Nyt piti myöntää itelle että riittää jo. Tuntuu että on ihan sekas, ku niin poikki..



Mut silti pitää Idols kattoa vielä loppuun asti!=)



Nyt toivotan hyvät yöt kaikille tasapuolisesti!



m