Rahaa pyytävä läheinen
Miten toimisit seuraavanlaisessa tilanteessa. Kyseessä läheinen, jolla pienet tulot eikä kykene käymään töissä. Taustalla monta fyysistä ja henkistä terveysongelmaa ja on koko ajan enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa. Omat ja puolison (joka myös huonokuntoinen) rahat menee normaalin arjen ja elämisen lisäksi lääkkeisiin ja valitettavasti tupakkaan. Parin vuoden aikana on tullut puhtaasta säälistä ja myötätunnosta "lainattua" silloin tällöin pieniä summia, esim. kymppi tai kakskymppinen. Tuntuu pahalta ajatella läheistä kitumassa jos hänellä ei ole varaa tyyliin ostaa edes ruokaa.
Pienistä puroista kasvaa kuitenkin suuri virta. Ja vaikka tämä ihminen on hirmu tärkeä, en haluaisi epäsuoraan tukea hänen tupakointia. Taitaa myös olla niin että mahdollisuudet toimeentulotuen saamiseen hankaloituu kun minun antamat vipit varmaan katsotaan tuloiksi...? Tiedän että nimenomaan tupakointi on se joka vie talouden huonoon jamaan, vaikka noilla tuloilla ei varmasti ole juhlimista vaikkei tupakkaa polttaisikaan. Sauhuttelu ei kuitenkaan tilannetta auta. En edes uskalla kysyä paljonko tupakkaa menee päivässä.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että tupakointi pitää loppua ennen kuin lisää annat.
Heh ja hän sanoo että se loppuu. Minkäs tuolle voit?
Vierailija kirjoitti:
Sano, että sulta vähennettiin työtunteja. Valittele rahan puutetta, niin voit olla jatkossa lainaamatta.
Tuo saattaa toimia avun anojaan päin mutta toimiiko avun antajalle, kun tuntee huonoa omaatuntoa ettei anna kun toinen tarvii? Nämä eivät ole yksiselitteisiä asioita, siinä joutuu kovettamaan itsensä ettei suostu vaikka näkee että läheinen kärsii..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että sulta vähennettiin työtunteja. Valittele rahan puutetta, niin voit olla jatkossa lainaamatta.
Tuo saattaa toimia avun anojaan päin mutta toimiiko avun antajalle, kun tuntee huonoa omaatuntoa ettei anna kun toinen tarvii? Nämä eivät ole yksiselitteisiä asioita, siinä joutuu kovettamaan itsensä ettei suostu vaikka näkee että läheinen kärsii..
Eikä varsinkaan toimi jos avun pyytäjä on oma lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että sulta vähennettiin työtunteja. Valittele rahan puutetta, niin voit olla jatkossa lainaamatta.
Tuo saattaa toimia avun anojaan päin mutta toimiiko avun antajalle, kun tuntee huonoa omaatuntoa ettei anna kun toinen tarvii? Nämä eivät ole yksiselitteisiä asioita, siinä joutuu kovettamaan itsensä ettei suostu vaikka näkee että läheinen kärsii..
Kärsii toki vieroitusoireista, jos ei saa rahaa ostaa tupakkaa.
Silloin tällöin autoin taloudellisesti naapuria, tupakoiva pariskunta ja rutiköyhiä. Toinen vielä aivoinfarktin vammauttama. Ruuat jäi ostamatta, tupakka oli tärkein. Nyt ovat kuolleet molemmat, parin vuoden välein menehtyivät syöpään kumpikin. Levätkööt rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että sulta vähennettiin työtunteja. Valittele rahan puutetta, niin voit olla jatkossa lainaamatta.
Miksi pitää valehdella? Sanoo vain että yli tonnin on jo antanut ja sen pitää riittää kun menee tupakkaan. En ymmärrä tuollaista valehtelua kun ei mikään pakko ole.
Osta sille ruokaa suoraan äläkä anna rahaa. Niin olen tehnyt yhden tutun kohdalla.
Älä anna rahaa- se menee pohjattomaan kaivoon.
Lupaudu maksamaan nikotiinikorvaushoito jos saisivat reseptin siihen. Se maksaa muutaman satasen mutta on hyvä ja toimiva.
Tee joku päätös mitä olet valmis kustantamaan eli vaikkapa juuri lemmikin lääkärikuluja, pakollisia lääkkeitä, ruokaa tmv.
Älä missään nimessä enää anna rahaa
Minulla sama tilanne. En kehtaa kieltäytyä. Yritän selittää itselleni, että jos hänellä ei olisi tupakkaa, niin elämässä ei olisi sitä vähääkään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei tunnu hyvältä, älä anna rahaa. Tupakointiin et voi vaikuttaa, annoit tai et, nikotiiniriippuvuus on hyvin vahva.
Antaisitko rahaa muuten nikotiinin korvaustuotteisiin? Niihin ei saa kela-korvausta, mutta muutamia vieroitusta auttavia lääkkeitä on kyllä olemassa.
Rahan antaminen tai lainaaminen jatkuvasti hyvin helposti vääristää suhdetta vääränlaiseksi. Se synnyttää helposti sille, jolle rahaa annetaan kiitollisuudenvelkaa ja katkeruutta. On nöyryyttävää pyytää koko ajan rahaa lainaksi ja hankala on myös sitä jatkuvasti antaa.
Jaa a. Kiitollisuudenvelkaa en ole kyllä koskaan kokenut näiltä avunpyytäjiltä. Katkeruutta ehkä joo.
Se kyllä on huomattu että kerran kun erehdyt antamaan, niin sitten ollaan kyllä jatkuvasti lisää vaatimassa.
Jos saa Kelasta toimeentulotukea niin saa maksarin myös apteekkiin eli itse ei tarvitse maksaa reseptilääkkeitä ollenkaan vaan Kela maksaa ne eli omaa rahaa ei tarvitse käyttää lääkkeiden ostoa varten.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa Kelasta toimeentulotukea niin saa maksarin myös apteekkiin eli itse ei tarvitse maksaa reseptilääkkeitä ollenkaan vaan Kela maksaa ne eli omaa rahaa ei tarvitse käyttää lääkkeiden ostoa varten.
Pitääkö tämä paikkansa? Valhtelevatko siis kaikki ne, jotka medioissakin valittavat, etteivät rahat riitä lääkkeisiin?
Sen jälkeen kun huomasin erään lapsuudenystäväni antaneen haastatteluja "absoluuttisen köyhästä" lapsuudestaan (isä oli kylän napamiehiä, keskiluokkainen lapsuus) ja kertovan muitakin ilmiselviä valheita, en oikein ole luottanut näihin haastatteluihin, joissa ollaan koettu milloin mitäkin vääryyttä.
Sano, että sulta vähennettiin työtunteja. Valittele rahan puutetta, niin voit olla jatkossa lainaamatta.