Muita ei niin täydellisiä äitejä?
Moi!
Laitan tännekin saman viestin, tuolla kotiäitipuolella jo aloitin.
Päätimpä kokeilla kepillä jäätä ja huhuilla meitä tavallisia, usein laiskoja ja väsyneitä äitejä.. Tuntuu joskus kun näitä palstoja lukee, että suurin osa äideistä on oikein superäitejä! Tänäänkin lueskelin, kun joku kirjoitti tekevänsä suursiivousta ja vaihtavansa verhot kevätverhoihin ja askartelevansa lapsiensa kanssa pajujuttuja ja virpomisvitsoja ym ym. Olenko ainoa, joka ei todellakaan onnistu tuollaisessa kuin kerran vuodessa ehkä?
Meillä, vaikka on vain yksi lapsi 1v3kk, menee vieläkin päivät pääasiassa SELVIYTYMISEEN ja siihen, että saan tarjottua lapselle ruuat ja jotakin mielekästä virikettä päivittäin. Koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, eikä meillä todellakaan ole erikseen kevät- ym. verhoja! Usein käy niin, että kun mies tulee töistä kotiin, meillä ei ole mitään ruokaa kun en ole ehtinyt ja joskus en edes jaksanut tehdä. Sitten syödään leipää, mihin mies kiltisti tyytyy :)
Poika nukkuu edelleen tosi huonosti, ja heräillään joka yö useita kertoja ja aamukin meillä alkaa yleensä jo ennen aamu5. Olen ajatellut, että kyllä minäkin varmaan jaksaisin jos saisin nukkua tarpeeksi... Mutta jaksaisinko sittenkään. Vähän epäilen, että meininki ois ihan samaa muuten mutta jaksettais varmaan pihalla touhuta enemmän, sisällä ei varmaan mitään ihmeitä muutoksia silti tapahtuis... huokaus...
Toivottavasti kaikki tajusivat ajatukseni, tarkoitukseni oli lähinnä ilmaista, kuinka minäkin kovasti haluaisin olla tehokas mamma mutta samalla tiedustelen, mennäänkö muillakin samalla tavalla arjessa eteenpäin kuin meillä... Ei ketään loukaten!
-Tiia
Kommentit (25)
itse en nimittäin todellakaan ole sitä mieltä että ruuan laitto ja siivous on jotenkin pois lapsiltani. Eivät lapseni minua juuri koskaan pyydä leikkimään vaan he haluavat että olen läsnä, että juttelen ja ollaan yhdessä. Kun mä kokkaan tai yhdessä ripustetaan pyykkiä (tämähän on jo 1-vuotiaasta hauskaa) tai yhdessä imuroidaan tai minä siivoan, järkkäilen jne niin olen silti läsnä, juttelen jne. En ole koskaan edes pitänyt vanhemman asiana sillä tavalla " leikkiä" lasten kanssa vaan lapset leikkivät yhdessä. Minulla (ja varmaan aika monella muullakin) jos en siivoaisi, niin sitten vaan makoilisin sohvassa, eli tuskin silti olisi mitään nukkeleikkiä organisoimassa - en edes osaa leikkiä, eikä se musta ole vanhemman tehtävä.
Lapset nyt siis kohta 2v, 3v ja 7v ja ainoastaan tuo esikoinen on mua ylipäätään joskus pienenä pyytänyt leikkimään, pienemmän lähinnä hermostu ja mä tulen " pilaamaan" heidän kuviot...
Insinööriäiti puhui viisaita (aikaisemminkin olen pannut merkille että sulla on varsin järkeviä näkökantoja asioihin).
Itsestäni olen huomannut (lapset 2.5 v ja 7 vko) että on ollut opetteleminen jäädä hoitamaan kotia ja lapsia. Olen todella joutunut opettelemaan " huushollausta" ja useammat riisit on palannut pohjaan ja itkut tulleet " kun tää ei multa luonnistu" . Oma äitii todellakaan ole ollut erityisen käytännöllinen ihminen ja olen tosiaan joutunut miettimään miten saan tän homman omasa kämpässä toimimaan kun aina tuntuu olevan ainainen kaaos. MM. seuraavia asoita ole hokannut : ) Kaupasta voi ostaa kerralla useamma kuin yhden maidon, vaikka viikon ruokia ei ostasikaan kerralla niin hieman voi eteenpäin miettiä mitä tarvitaan. Välttämättä syy ainaiseen kaaokseen ei ole liian pienet neliöt asunnossa vaan uloslähtöä voi helpottaa laittamalla omaan paikkaan lasten ja aikasten tumput eikä samaan myttyyn johon aikaisemminkaikki.viikko sitten älysin ttä sellaisia säilytyslaatikoita on keksittyjoilla voi saada kaappeihin järjestystä. Uuden mopinkin ostin toissapäivänä : ) Tässä nyt muutama esimerkki, että opetellaan tässä tätähommaa.
Hyvä pointti myös se että tää on työtä, välillätuntuu ahdistavalta sosiaaliselle ihmiselle aikuiskontaktien puute, onneksi on kerhot ja puistot.
Itse koen myös että kun saan aikaiseksi siivottua, viihdyn kotona paremmin. siis töissäollessa sotku haittasi vähemmän, kun talviiltoina villakoiria ei näe, mutta nyt kotona kodin epäkohdat ja sotku rasittaa enemmän. Opettelen kotiäitiydessäni myös kaaoksen parempaa sietokykyä.
Vähän meni aiheen vierestä, mutta tämmöisiä ajatuksia herätti.
Viikkoaikataulu, siis väljä sellainen on varmaan kanssa hyvä juttu.
tiivii ja pojut
Meidän poika myös 1v 3kk, ja vaikka nykyisin kotityöt sujuu ja elämä on iloista ja touhukasta, niin tunnistan kyllä tuon turhautumisen tunteen, joka kohdistuu omaan saamattomuuteen. Pari kuukautta sitten tilanne oli meilläkin nimittäin vielä ihan toinen. Kaikki muuttui kun kokeiltiin poikaa laittaa päiväkotiin ja tein kolmen viikon sijaisuuden. Totesin tuolloin, että meidän kuuluu vielä olla kotona yhdessä ja päiväkotiaika saa odottaa samoin kuin työni, mutta se mikä oli tärkeää tuossa vajaassa kuukaudessa, oli se, että sain nykäistyä itseni normaaliin päivärytmiin. Nykyisin jaksan touhuta päivät, ja kun poika nukkuu päikkäreitä siistin ja touhuan koko ajan, enkä vain istu ja juo kahvia yms mitä ennen tein. Ja surkuttelin omaa tylsyyttäni. Ei se loppujen lopuksi ollut paljosta kiinni. Nyt on ikkunat pesty ja koti kiiltää, teen ruoan itse ja voimme paljon paremmin kaikki. En tiedä mitä sinun tilanteesi vaatii, unien puute todella turruttaa. Mutta mitä jos yrittäisit pojan unien aikaan siivota, kun saa jotain aikaiseksi, niin sitä haluaa lisää, ja siitä myös piristyy! Voimia, älä soimaa itseäsi. Kaikki voi muuttua yhtäkkiä.
Nuippu ja poika 1v3kk
Ei se ole mun lapsilta poissa, jos joskus jopa hoidan kotitöitä. Myös mun mielestä lapsille on tärkeää se, että aikuinen on läsnä. Nukkeleikkejä en halua organisoida. Lapsilla on loistava mielikuvitus, ja he leikkivät hyvin ihan ilman minuakin. Taustalla saatan kommentoida tai kysyä jotakin. Asia erikseen on lukeminen ja pelaaminen, jota meillä päivittäin harrastetaan. Samoin kuin älytön hassuhöpötys tai joskus jopa pellehypyt patjalle. : )
Ja itse aiheeseen: : ) Itseään ei kannata verrata muihin. Hyvä äiti voi olla monenlainen äiti. Tärkeintähän ovat tasapainoiset ja onnelliset lapset, ei se, millä tavoin tuohon päämäärään pääsemme. Mä olen varmaan jotain ääripäiden väliltä. Lapset ulkoilevat 1 -2 kertaa päivässä, joskus tuo toinen ulkoilu on käynti ostoskeskuksessa, kirjastossa tms. Ruokaa laitan kerran päivässä, illalla syömme samaa ruokaa, ja eineksiäkin silloin tällöin käytämme. Siivoilen aina kun jaksan, imuroin parisen kertaa viikossa.
Mäkin koen, etten ole mikään täydellinen kodinhengetär. Olen onnistunut polttamaan perunamuusit, ja kotikin on ollut sellaisessa kaaoksessa, että kauhakuormurilla saisi tilaa raivata. Tähän on auttanut tietty säännöllisyys. Kaivan imurin tarvittaessa esille, ja nopea pikaimurointi hoituu neljän huoneen kodissamme jopa kymmenessä minuutissa. Ruokailun jälkeen menee muutama minuutti siihen, että keitttiö hoidetaan kuntoon. Kaupasta hankin pakastimeen kaikenlaista näiden huonojen päivien varalle. Pyrin siis ennalta ehkäisemään tilanteita, joissa kaapit ovat tyhjät, keittiö peittyy likaaisiin astioihin ja koti on kuin juhlapaikka teinidiskon jäljiltä. Jota kuta toista ei edellä kuvailtu haittaa (ja mitäs siitä sitten), minua haittaa, joten yritän vältellä moista.
:) Itse ainakin hiivin tähän ketjuun nolostellen omaa saamattomuuttani. Missään nimessä en mollaisi niitä jotka onnistuvat kotirumbaa pyörittämään paremmin kuin minä. Kadehdin kylläkin. Onneksi olen pätevä ja aikaansaava työssäni, niin koen onnistumisen iloa edes jollakin saralla! Niin, ja luulen olevani ihan mukiinmenevä äiti, vaikka kotityöt eivät aina luonnistukaan :)