Miksi lapsellisen ja lapsettoman on niin hankalaa ystävystä keskenään?

No mä en ainakaan edes halunnut lisää tuossa iässä ystäviä joilla oli lapsia. Ne omat lapsuuden- ja nuoruuden aikaiset ystävätkin jäi kun ne teki lapsia. Muutamia heistä kaipasin ja erityisesti eräs harmitti kovasti että menetin hyvän ja hauskan ystävän koska ei hänellä enää ollut aikaa minulle kun sai lapsen.

He siirtyivät elämään perhe-elmämää, vauva ja lapsiarkea johon ei kuulu enää sinkkukaverit. Erääseenkin hyvään ystävään pidin yhteytyä ja kävin hänen luona aina kun kävin ko paikkakunnalla (tyyliin 3-4x vuodessa), mutta kyllä se pian jäi koska hän joutui keskittymään kokoajan muksuihin, ei saatu olla hetkeä rauhassa, sitten tulikin jo mies kotiin ja he keskittyivät oman perheen asioihin, tajusin, ettei minua enää tarvita. Sitten siirryttiin 1-2x vuodessa viestien lähettelyyn tyyliin hyvät joulut, miten menee ja sitten nekin jäi. Ei tullut enää kutsuja käymään enkä minäkään kysellyt. Ei meillä ollut mitään yhteistä enää, enkä minä naut pikkulasten seurasta, olisin halunnut jutella ysyäväni kanssa aikuisten asioitavilman että joku parkuu tai huutaa kokoajan äiti äiti äiti, kato tätä, tuu tänne, äiti mulla on nälkä,..

2 tällaisen ystävän, jotka jäivät kun tekivät lapset, kanssa on alettu taas pitää yhteytyä 50 ikävuoden jälkeen, kun heidän penskst ovat lähteneet jo kotoa. Valitettavasti pian taitaa alkaa se mummohössötys lapsenöapsista, tiedän että silloin taas "en kuulu joukkoon".

Ei oo mitään yhteistä. Tai vaikka olisi esim sama harrastus, niin elämäntilanteet vaan on nii erilaiset, ttä hyin harvoin ne dopii yhteen. Huom.ainakaan jos lapsellisella henkilöllä onperhe, siis kumppani ja lapset.  

Sitten voi olla eri tilanne jos on vaikka yh  äiti ja hänellä lapsettomia ystäviä. Tää toimii varmaan paremmin.