Onko KAJ yhden hitin ihme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriitikoiden tehtävänä lienee aina löytää edes jotain kritisoitavaa. 😊 

Minua ei haittaa jos kritiikki perustuu tietoon ja ymmärrykseen ja on perusteltua, mutta jos toimittaja ei tajua esim. musiikinlajia ollenkaan, luulee hän, että konsertti on huono. Se viimekeväinen Svenska Dagbladetin (?) arvio oli laaduton. Ja sitten vielä sen kopioi Norrbottens kuririn kesäapulainen, joka katsoi puoli keikkaa Piitimessä ja sitten samoilla sanankääteillä teilasi keikan. 

Isäni soitti nuoruudessaan Retuperän WBK:ssa ja harmittelee, että jos HS lähettää toimittajan kevätkonserttiin, oli se aina kevyen musiikin toimittaja. Klassisen musiikiin toimittaja olisi ymmärtänyt hienot musiikilliset vitsit ja ymmärtänyt miten vaikea on soittaa oikein väärin. 

No se viimevuotinen ruotsalainen kriitikko Po Tidholm ei ollut ensinnäkään perehtynyt KAJ'hin ollenkaan, oli muuten Dagens Nyheteristä. En edes ymmärrä, miten saattoi otsikoida juttunsakin tällä tavalla:

"KAJ har ingen vidare utgångspunkt för en turné" 

Aivan kuin KAJ'lla ei edes olisi muita biisejä kuin BBB.... No, ei hän kyllä tajunnutkaan biiseistä saatikka niiden sanoituksista ja perimmäisestä sanomasta varmaan oikein mitään, taisi todeta vaan, että jossain biisissä laulettiin hevosen ostamisesta (Dågär åt böndrin) 🙄. Tidholm taisi ollakin joku arrogantti taidemusiikkikriitikko, aivan väärä henkilö arvioimaan kansanomaista ja ihmisläheistä KAJ'ta, joka laulaa asioista, jotka kumpuavat tavallisen pienen ihmisen elämästä ja arjesta. 

Mun piti jostain syystä repiä auki vanhaa arpea ja lukea uudestaan ruotsalaismedian arvosteluja saunakiertueen aloituksesta. Maksumuurin takanahan ne ovat, mutta Hbl (johon minulla lukuoikeus) teki niistä koosteen tuoreeltaan. Ihan järkyttävän alentavaa tekstiä Aftonbladetissa ja varsinkin Dagens Nyheterissä. DN:n toimittajan mukaan Taco hej on huonointa mitä on tehty ja BBB:n aikana kaikki kolmevuotiaat lauloivat kuorossa mukana. Koko tunnin konsertti tuntuu kestävän ikuisuuden. Kiertue jatkuu kansanomaisella tyylillä rima matalalla paikoissa, joihin pitkästyneet lapsiperheet voivat lomallaan ilmestyä.

Ja samaan aikaan kiertuehan oikeasti starttasi huikean hyvin. Yleisöä oli paljon ja he olivat hullaantuneita. 

Noin "surkeaan" kiertuemateriaaliin nähden on tälkekin vuodelle yllättävän monta keikkaa Ruotsissa.

Kriitikon työstä mitään tietämättömänä ainakin minä ajattelen, että arvostelijan pitäisi pyrkiä kuitenkin arvioimaan musiikkia jollain tapaa objektiivisesti vertailemalla aina siinä kussakin genressä ja tyylissä, missä liikutaan eikä antaa omien henkilökohtaisten mieltymysten tai antipatioiden liikaa paistaa läpi. Tällä ruotsalaiskriitikkoraukalla taisi mennä pasmat heti sekaisin, kun ei pystynytkään sijoittamaan KAJ'ta mihinkään tiettyyn genreen. Eikä sitten enää kyennyt arvostelemaan oikein mitenkään muuten kuin lyttäämällä, koska HÄN ITSE oli niin totaalisen kujalla kaikesta kuulemastaan 😄 No, KAJ'n menestystahtiahan tuo happamuus ei onneksi haitannut. Jos musiikki puhuttelee ihmisiä niin se puhuttelee. Jokainen tuntee sen sisimmässään, jos musiikki on itselle merkityksellistä. Jonkun kriitikon sana ei siinä vaiheessa paljoa paina. 

Sinänsä  Po Tidholm tunnetaan ruotsissa vahvasti maaseutua puolustavista ja kaiken keskittämistä kritisoivista jutuistaan. Molemmat vanhemmat ovat tunnettuja lastenkirjailjoita  jotka muuttivat Tukholmasta maalle 1970-luvulla.  
Isoisä on Hasse Zettersröm  ruotsalaisen satiirilehdistön uranuurtajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriitikoiden tehtävänä lienee aina löytää edes jotain kritisoitavaa. 😊 

Minua ei haittaa jos kritiikki perustuu tietoon ja ymmärrykseen ja on perusteltua, mutta jos toimittaja ei tajua esim. musiikinlajia ollenkaan, luulee hän, että konsertti on huono. Se viimekeväinen Svenska Dagbladetin (?) arvio oli laaduton. Ja sitten vielä sen kopioi Norrbottens kuririn kesäapulainen, joka katsoi puoli keikkaa Piitimessä ja sitten samoilla sanankääteillä teilasi keikan. 

Isäni soitti nuoruudessaan Retuperän WBK:ssa ja harmittelee, että jos HS lähettää toimittajan kevätkonserttiin, oli se aina kevyen musiikin toimittaja. Klassisen musiikiin toimittaja olisi ymmärtänyt hienot musiikilliset vitsit ja ymmärtänyt miten vaikea on soittaa oikein väärin. 

No se viimevuotinen ruotsalainen kriitikko Po Tidholm ei ollut ensinnäkään perehtynyt KAJ'hin ollenkaan, oli muuten Dagens Nyheteristä. En edes ymmärrä, miten saattoi otsikoida juttunsakin tällä tavalla:

"KAJ har ingen vidare utgångspunkt för en turné" 

Aivan kuin KAJ'lla ei edes olisi muita biisejä kuin BBB.... No, ei hän kyllä tajunnutkaan biiseistä saatikka niiden sanoituksista ja perimmäisestä sanomasta varmaan oikein mitään, taisi todeta vaan, että jossain biisissä laulettiin hevosen ostamisesta (Dågär åt böndrin) 🙄. Tidholm taisi ollakin joku arrogantti taidemusiikkikriitikko, aivan väärä henkilö arvioimaan kansanomaista ja ihmisläheistä KAJ'ta, joka laulaa asioista, jotka kumpuavat tavallisen pienen ihmisen elämästä ja arjesta. 

Tämähän menee todella erikoiseksi. Pikakuukkeli kertoo Tidholmin omilta sivuilta lainaten:

Han säger som det är, även om sanningen är smärtsam. Ända sedan Sverige började mäta inrikes flyttströmmar har städerna vuxit och landsbygden tappat folk, för att sedan långsamt glida in i ett sorgligt tillstånd av stagnation. Orsakerna är mer komplexa än man kan tro och har skiftat över tid, men att begripa dem är viktigt för alla som vill upprätthålla det demokratiska samtalet, göra investeringar eller nå människor med kulturella uttryck av olika slag.

Hän puhuu siitä mistä on puute. Pientilan poika suree maaseudun erkaantumista, mutta ehkä hän inhoaa niin paljon sen nykytilaa, että katsoo KAJ:n edustavan sitä samaa. Oikeasti hänellä saattaisi olla paljon yhteistä Axelin kanssa,  mutta ironiantajua ja etäisyydenottokykyä hänellä ei ehkä oikein ole. Tidholm on minun ikäluokkaani, eikä ehkä ymmärrä lainkaan vuosikertaa -93. Nyt kiinnostuin, mikä hän oikein on miehiään ja miksi hän torveili tässä asiassa näin pahasti.  Käykää katsomassa ja ihmetellään lisää. 

Ruotsalaisen kulttuuriväännön kevyttutkimukseni etenee nopeasti. Norrlantilaismies ärähti, kun Tidsholm kävi Hoojan kimppuun jo pari-kolme vuotta sitten. Kommenteissa ärähdykseen oli tällainen:

Nä jag blir jävligt förvirrad, varför ska Hooja behöva nyansera nånting? Om de hade gett ut en forskningsartikel hur livet är här uppe i Norrbotten så hade jag förstått poängen med att nyansera bilden, men oavsett om det är humor, musik eller konst så behöver de inte nyansera ett skit 😅 det är som att säga Ebba Grön borde skrivit även positiv musik om kapitalismen, Pablo Picasso borde ha målat fler fotolika porträttmålningar eller Robert Gustafsson skulle ha andra arter av uppstoppade djur som suparkompisar också 🤔 har man nåt mellan öronen och är någorlunda säker i sig så förstår man själv att en folkgrupp är lika nyanserad som antalet individer den innefattar utan att nån ska behöva förklara det, har man inte de förutsättningarna så ska man nog inte bygga sin verklighetsuppfattning med musik som bygger en humoristisk stereotyp av det norrländska livet 🤣🤣🤣😂😂😂

Eli äkkitulkintana, Tidsholmilla on joku triggeripiste tässä asiassa, eikä KAJ-reaktio ole ainoa eikä ensimmäinen tapaus. Ilmeisesti hän jotenkin kokee pohjoisen maaseudun taiteilijoiden kaivavan maata oman projektinsa alta hauskuuttamisillaan ja siksi suuttuu? Häntähän myös tituleerataan kirjailijaksi ja jonkinlainen kolmen tunnin äänidokumenttikin on tehty. Sulaisikohan hän, jos hänet vietäisiin Vörjeansin keikalle? Vai menisikö vielä vaikeammaksi? Tässähän huomaa, ettei tiedä ruotsalaisesta nykykulttuurista oikein mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja jokaisessa tarjoutuneessa tilanteessa parhaani mukaan puhunutkin kaikkia, joita yhtään osaan. Myös ralliruotsiani. Mutta sama kuin edellisellä, pohjalaisten maalaispoikien bänditouhut olisin sivuuttanut suopealla hymähdyksellä, koska musiikkimakuni on niin vahvasti ollut klasaripuolella.

Mutta hei, ei häpeillä! Jokaisella meistä on menneisyys, jota ei voi muuttaa. Ollaan sen sijaan iloisia siitä, että lopulta kuitenkin törmättiin tähän luonnonilmiöön, joka on mullistanut niin monen maailmankuvan.

Tää on kyllä yksi ammattihäpeäjien kokoontumisajot: Häpeämme sekä sitä, että emme fanittaaneet ennen, että fanittamistamme nyt. Häpeämisiin!

Onpas kiinnostavaa, ja entistä kummallisempaa. Periaatteessa tämä Tidholm on siis ihan samalla asialla kuin Kaj'kin, (erityisesti maaseudun) pienen ihmisen puolella. Olisi hauska nähdä Kaj-teilauksen lukijakommentit. Luulisi, että ainakin yhdellä ruotsalaisella on nousseet niskakarvat pystyyn samalla tavoin kuin meillä lahden tällä puolen.