Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (20069)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin etsiä Lina Åhmanin tililtä kuvia, joista täällä kerrottiin. En onnistunut löytämään (koska olen somemaailmassa maailman huonoin).
Mutta ei se mitään, sillä facebookiini oli tipahtanut Kaj-helmi, joka on kuvattu Wasa Teaterin vessassa. Miksi vessassa? Koska Axel on saanut nimikkotoiletin, jonka seinällä on hänen kuvansa. Axelin mukaan se on jotain, mistä hän ei ole osannut edes unelmoida. Jakob on kateellinen. Ulkomainen fani kommenttikentässä lupaa, että kyllä Jakobkin saa vielä oman vessan ja Kevin myös.
Sehän ei varsinaisesti ollut Axelin vessa vaan Ässolin valtaistuin.
Eikös ne kaikki vähän niinkuin ole... tosin tietysti pienellä äällä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo melkoista, kun S&S:n syysluettelon kannessa ei olekaan vuosikymmenet kirjallisuuspalkintoja kahmineen Kjell Westön syyskuussa ilmestyvää sukupolviromaania (Coda), vaan erään esikoiskirjailijan lastenkirja. He e na he!
Varmaan johtuu siitä, että kuvittaja on soma. Vai olisiko joku muu asia sittenkin?
Höperehdin tuossa aiemmin, että katalogin kannessa olisi ollut lastenkirjan kuva Westön kirjan sijaan, mutta kaikkihan ymmärsi, mitä ajoin takaa. Siis kuva somasta kuvittajasta voitti sinänsä karismaattisen Westön, ja tietty osuus kanteen pääsyssä oli esikoiskirjailijallakin... Kustantamo varmasti hykertelee innoissaan kuten Svenska Teaternkin tahollaan.
Vierailija kirjoitti:
Höperehdin tuossa aiemmin, että katalogin kannessa olisi ollut lastenkirjan kuva Westön kirjan sijaan, mutta kaikkihan ymmärsi, mitä ajoin takaa. Siis kuva somasta kuvittajasta voitti sinänsä karismaattisen Westön, ja tietty osuus kanteen pääsyssä oli esikoiskirjailijallakin... Kustantamo varmasti hykertelee innoissaan kuten Svenska Teaternkin tahollaan.
Olemme kaikki niin sekaisin, että hyvin ymmärrämme muita sekaisin olevia. Muulla maailmalla voi olla vaikeaa ymmärtää meidän juttujamme, mutta keskenämme ymmärrämme sekavatkin viestit oikein.
Näinhän se tosiaankin on, en ollut tullut ajatelleeksi. Eikä tarvita edes kokonaista viestiä, yksi sana riittää. Elovena. Tuhkimo. Kiuas. Fabbo. Routakuoppa. Volvo. Pillimehu.
KAJ'n ansiosta tulee pohtineeksi kaikenlaisia mysteerejä, kuten käsitettä "rasvaton kerma".
Melkein yhtä suuri mysteeri kuin alkoholiton olut.
Täällä on hiljaista KAJ-analyysien kanssa, joten piti vaihteeksi itsekseen analysoida. Mietin mikä heissä on niin hurmaavaa. Siis huimaava ja monipuolisuuden lahjakkuuden lisäksi, koska edes se ei selitä miksi me fanit olemme niin myyty.
Päädyin siihen tulokseen, että heistä kaikista huokuu ennen kaikkea se, että heidän on hyvä olla itsensä kanssa. Hyväksyvät aidosti itsensä. Se näkyy ja tuntuu kaikessa. Ja siitä seuraa se, että heillä on yhtä hyvä olla toistensa kanssa ja siten syvästi välittävät ja pitävät toisistaan juuri sellaisina kuin ovat.
Ja kun hyväksyy itse itsensä sekä myös lähimmät hyväksyvät sinut, päivästä ja vuodesta toiseen, pystyy suhtautumaan myös hyväksymällä muut ihmiset ja pitämään heistä helpommin. (Varmasti heilläkin on ihmisiä, joista eivä pidä ja joskus ärsyttää, mutta tarkoitan sitä perusvirettä mikä päässä suuren osan aikaa on ja mitä itsen ääni yleensä ensimmäisenä kuiskii mielessä.)
Me katsojina aistimme kaiken tuon. Se hyväksyntä säteilee. Ja lopulta se näkyy mm. siinä Jakobin täysin aseistariisuvassa hymyssä tai Vems pojk e don katseessa, joka uskaltaa katsoa suoraan sieluun. Se uskaltaa luottaa, että toinenkin ihminen haluaa hyvää. Se on se, miksi meistä tuntuu niin hyvältä. Mekin haluamme, että meistä uskotaan hyvää. Ja mekin haluaisimme voida uskoa samoin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hiljaista KAJ-analyysien kanssa, joten piti vaihteeksi itsekseen analysoida. Mietin mikä heissä on niin hurmaavaa. Siis huimaava ja monipuolisuuden lahjakkuuden lisäksi, koska edes se ei selitä miksi me fanit olemme niin myyty.
Päädyin siihen tulokseen, että heistä kaikista huokuu ennen kaikkea se, että heidän on hyvä olla itsensä kanssa. Hyväksyvät aidosti itsensä. Se näkyy ja tuntuu kaikessa. Ja siitä seuraa se, että heillä on yhtä hyvä olla toistensa kanssa ja siten syvästi välittävät ja pitävät toisistaan juuri sellaisina kuin ovat.
Ja kun hyväksyy itse itsensä sekä myös lähimmät hyväksyvät sinut, päivästä ja vuodesta toiseen, pystyy suhtautumaan myös hyväksymällä muut ihmiset ja pitämään heistä helpommin. (Varmasti heilläkin on ihmisiä, joista eivä pidä ja joskus ärsyttää, mutta tarkoitan sitä perusvirettä mikä päässä suuren osan aikaa on ja mitä itsen ääni yleensä ensimmäisenä kuiskii mielessä.)
Me katsojina aistimme kaiken tuon. Se hyväksyntä säteilee. Ja lopulta se näkyy mm. siinä Jakobin täysin aseistariisuvassa hymyssä tai Vems pojk e don katseessa, joka uskaltaa katsoa suoraan sieluun. Se uskaltaa luottaa, että toinenkin ihminen haluaa hyvää. Se on se, miksi meistä tuntuu niin hyvältä. Mekin haluamme, että meistä uskotaan hyvää. Ja mekin haluaisimme voida uskoa samoin.
Heillä on mun mielestä niin sanottu hyvä aura.
Tekoäly määrittelee mm. näin: Kun ihmisellä sanotaan olevan "hyvä aura", se tarkoittaa, että hänestä lähtee positiivista, miellyttävää ja vetovoimaista energiaa. Tämä näkyy muille ihmisille usein karismana, tyyneytenä ja itsevarmuutena. Hyvä aura on yhdistelmä henkistä hyvinvointia, positiivista mielentilaa ja vahvaa elinvoimaa. Hyvä aura tarttuu ja saa muut tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.
Kerrankin voin olla tekoälyn kanssa samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hiljaista KAJ-analyysien kanssa, joten piti vaihteeksi itsekseen analysoida. Mietin mikä heissä on niin hurmaavaa. Siis huimaava ja monipuolisuuden lahjakkuuden lisäksi, koska edes se ei selitä miksi me fanit olemme niin myyty.
Päädyin siihen tulokseen, että heistä kaikista huokuu ennen kaikkea se, että heidän on hyvä olla itsensä kanssa. Hyväksyvät aidosti itsensä. Se näkyy ja tuntuu kaikessa. Ja siitä seuraa se, että heillä on yhtä hyvä olla toistensa kanssa ja siten syvästi välittävät ja pitävät toisistaan juuri sellaisina kuin ovat.
Ja kun hyväksyy itse itsensä sekä myös lähimmät hyväksyvät sinut, päivästä ja vuodesta toiseen, pystyy suhtautumaan myös hyväksymällä muut ihmiset ja pitämään heistä helpommin. (Varmasti heilläkin on ihmisiä, joista eivä pidä ja joskus ärsyttää, mutta tarkoitan sitä perusvirettä mikä päässä suuren osan aikaa on ja mitä itsen ääni yleensä ensimmäisenä kuiskii mielessä.)
Me katsojina aistimme kaiken tuon. Se hyväksyntä säteilee. Ja lopulta se näkyy mm. siinä Jakobin täysin aseistariisuvassa hymyssä tai Vems pojk e don katseessa, joka uskaltaa katsoa suoraan sieluun. Se uskaltaa luottaa, että toinenkin ihminen haluaa hyvää. Se on se, miksi meistä tuntuu niin hyvältä. Mekin haluamme, että meistä uskotaan hyvää. Ja mekin haluaisimme voida uskoa samoin.
Heillä on mun mielestä niin sanottu hyvä aura.
Tekoäly määrittelee mm. näin: Kun ihmisellä sanotaan olevan "hyvä aura", se tarkoittaa, että hänestä lähtee positiivista, miellyttävää ja vetovoimaista energiaa. Tämä näkyy muille ihmisille usein karismana, tyyneytenä ja itsevarmuutena. Hyvä aura on yhdistelmä henkistä hyvinvointia, positiivista mielentilaa ja vahvaa elinvoimaa. Hyvä aura tarttuu ja saa muut tuntemaan olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.
Kerrankin voin olla tekoälyn kanssa samaa mieltä!
Tekoälyn määritelmä on ihan hyvä, mutta en ole täysin samaa mieltä. On ihmisiä, jotka ovat valovoimaisia ja puoleensa vetäviä. Voimakkaasti magneettisia tai kuumia. Mutta en kuvailisi tuota kolmikkoa aivan siten. (Tai noh, ehkä joskus.) Heistä huokuu jotain tyynempää. Tuossa vetovoimassa ei ole mitään tungettelevaa. Jotain sellaista, joka ei niinkään vedä puoleensa vaan antaa ihmisille luvan olla. Tuntuu, että heissä on turvallisuutta, joka antaa katsojalle luvan fyysisesti tai henkisesti juuri sillä etäisyydellä mikä tuntuu oikealta. Askeleen (fyysisen tai henkisen) lähempänä tai kauempana, tai vain siinä missä on, kaikki vaihtoehdot ovat oikein.
Tällainen kooste on ilmaantunut Skansenin harjoituksista. Antaa hyvän kuvan siitä, miten saadaan aikaan sujuva lähetys l. toistolla.
Mielenkiintoinen kysymys, jota huomaan aina pyöritteleväni, enkä oikein ole varma, tavoitanko asian ytimen. Jotenkin heitä alkaa pitää pyhimysmäisinä olentoina, ja he onnistuvat samaan aikaan vahvistamaan vaikutelmaa kun he myös pitävät kiinni ihmisyydestään ja jotenkin ehkä aktiivisesti laajentavatkin sitä. Muistuttavat meitä, että kyllä he ovat oikeasti olemassa ja tavallisempia kuin haluamme ajatella heidän olevan. Enkä pääse tunteesta, että he tekevät sen osittain ehkä hyvinkin tietoisesti. Tuollaisen ristiriidan ruokkiminen kuuluu heidän estetiikkansa ytimeen. Joudumme miettimään toistuvasti munan ja kanan aikajärjestystä ja joudumme syvemmälle loukkuun.
Toistuvasti huomaan mielestäni muiden ihmisten kaikenlaisissa taltioinneissa sekoavan heidän aurastaan sellaisella tavalla, joka ei ole henkilönpalvontaa sitten kuitenkaan niinkään kuin ryhmänpalvontaa. Ja nimenomaan siksi ehkä fiksut ihmiset ovat lumoutuneempia kuin haluaisivat, että se aura aaltoilee trion henkilökohtaisten ominaisuuksien ja heidän ryhmäfunktionsa välillä. Asiassa vallitsee jännite ja heiluriliike. Sulamme heidän ryhmäolemukselleen, sitten muistamme ihmeeksemme, että hehän ovat ihmeen päteviä tyyppejä, ja alamme ihastelemaan jotain yksityiskohtaa vain huomataksemme taas, että ai niin se heidän maaginen yhteytensä on sitten kuitenkin jotain todella hämmentävää ja harvinaista.
Näen mielestäni toistuvasti liian lähelle joutuvien ihmisten rimpuilevan valtavan syvän kaipauksen kanssa ja yrittävän pitää sitä hallinnassa. Heidän ilmeensä muistuttaa kivusta ja täydellisestä antautumisesta, koska ihmiset näkevät heissä kaiken sen, mitä kokevat menettäneensä, ja kokevat oivalluksen parantavaksi. Siitä kaikki ne vitsit pääsystä neljänneksi jäseneksi. Se on yritys laskea turvallista leikkiä asialla, mutta mehän olemme useimmat meistä ihmisinä rahan orjina luopuneet todella paljosta. Ne leiritulet ja makkarat ja yhdessä rauhoittuminen. He saarnaavat siitä, mutta samaan aikaan he näyttävät, mitä siihen sisältyy ja miten tärkeää se olisi tavoittaa. Ja miten kaukana se meille useimmille on. En tiedä edes, missä määrin he ihmisinä hyväksyvät itsensä, kyllä heillä taitaa omat neuroosinsa olla. Mutta he hyväksyvät toisensa, ja se on nykymaailmassa todella radikaalia.
Oho kirjoitinpa sekavasti, en lukenut kunnolla läpi. Eli siis ihmiset trion ympärillä käyvät läpi kivuliaita kuulumattomuuden tunteita, joita meillä varmasti useimmilla on runsaasti varastossa. Vöyriläiset edustavat sitä olemassaolon tapaa, johon meillä on vaihtelevan huonosti mahdollisuuksia itsellämme. Samaan aikaan kun meille lyödään löylyä enemmän kuin tuntuu siedettävältäkään, tajuamme sen tekevän hyvää, ja ymmärrämme, ettei heidän lämpöönsä voi jäädä niinkuin saunaankaan ei saa nukahtaa. Kaj on puhdistautumisriitti itsekin. Bästa båuti för kropp o själ, vai miten se kirjoitetaankaan. Tulee tunne, että täytyy tehdä töitä sellaisen radikaalihyväksynnän eteen omissa piireissä, jotta kaikilla on enemmän tilaa hengittää. Kulunut vuosi on parantanut myös parisuhteeni tilaa, me olemme alkaneet viestiä enemmän sellaista syvähyväksyntää, johon malli on taidettu ottaa suoraan vöyriltä.
Kysymys Vörjeans-tietäjille: Suljetussa faniryhmässä eräs fani jakoi kuvan KAJhin ja Vörjeansiin liittyvien esineiden kokoelmastaan (julkaisu poistui sittemmin, en tiedä miksi). Hänellä oli kotonaan Vörjeans-alttari, jossa yhtenä esineenä oli Vörjeansin Waskian keikan settilista maaliskuulta 2023. Muut olivat tuttuja Vörjeans-biisejä, mutta encorena oli Röik å raiv. Tämä on itselleni entuudestaan täysin vieras. Tietääkö joku tästä biisistä jotain? Googlaamalla en itse löytänyt mitään.
Tässä tuo Vörjeans-biisi. Ehkä tämä video on täällä jo ollutkin, en muista. En minäkään tiedä biisistä tämän enempää, missä vaiheessa kirjoitettu tms.
Kiitos videosta! Arvasin että tähän ryhmään voi luottaa :)
Vierailija kirjoitti:
Tällainen kooste on ilmaantunut Skansenin harjoituksista. Antaa hyvän kuvan siitä, miten saadaan aikaan sujuva lähetys l. toistolla.
Minulle on vasta KAJ'n myötä valjennut, miten tarkkaan käsikirjoitettuja kaikki keikkojen ja tv-ohjelmien välispiikit ovat. Ennen KOI:ta pariinkin otteeseen kuului lause: Vi har skrivit manus. Näinhän se täytyykin olla. Jos kaikki jätettäisiin herran haltuun, oisi tuloksena sekavaa höpinää eikä aikataulusta olisi tietoakaan. Kyllähän aina välillä voi vähän improvisoida ja yrittää kampittaa kavereita hyvässä hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuo Vörjeans-biisi. Ehkä tämä video on täällä jo ollutkin, en muista. En minäkään tiedä biisistä tämän enempää, missä vaiheessa kirjoitettu tms.
En pysty kuvaamaan tätä tuskaa, kun ymmärrän mitä olen missannut, kun en löytänyt heitä aiemmin. Vörjeansin keikka, eikä edes eturiviin ole ollut ruuhkaa. Eikä edes aitaa ja turvamiehiä tuimasti tuijottamassa välissä. Voi kun olisi voinut olla tuolla.
Toisaalta, jos minä olisin heidät löytänyt aiemmin, niin olisi moni muukin, joten ruuhkaa olisi ollut. Ja jos me olisimme löytäneet heidät 10 v sitten, heillä olisi ollut 10 v vähemmän aikaa kasvaa siksi mitä ovat nyt ja kypsyys ottaa vastaan paineet ei ehkä olisi ehtinyt kehittymään. Joten varmaan näin tämän piti mennä ja on hyvä juuri näin, että me katselemme kaiholla näitä videoita vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuo Vörjeans-biisi. Ehkä tämä video on täällä jo ollutkin, en muista. En minäkään tiedä biisistä tämän enempää, missä vaiheessa kirjoitettu tms.
En pysty kuvaamaan tätä tuskaa, kun ymmärrän mitä olen missannut, kun en löytänyt heitä aiemmin. Vörjeansin keikka, eikä edes eturiviin ole ollut ruuhkaa. Eikä edes aitaa ja turvamiehiä tuimasti tuijottamassa välissä. Voi kun olisi voinut olla tuolla.
Toisaalta, jos minä olisin heidät löytänyt aiemmin, niin olisi moni muukin, joten ruuhkaa olisi ollut. Ja jos me olisimme löytäneet heidät 10 v sitten, heillä olisi ollut 10 v vähemmän aikaa kasvaa siksi mitä ovat nyt ja kypsyys ottaa vastaan paineet ei ehkä olisi ehtinyt kehittymään. Joten varmaan näin tämän piti mennä ja on hyvä juuri näin, että me katselemme kaiholla näitä videoita vasta jälkikäteen.
Ja siis toki tuo video oli paljon uudempi kuin 10 v, mutta viittasin siihen, milloin me kaikki varmasti olisimme viimeistään halunneet heidät löytää.
Mitä vastasi?