Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (9680)
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tuon ajan kouluopetuksen uhri. Kielten kokeet arvosteltiin (myös yo-kirjoituksissa) niin, että niistä etsittiin pisteytettyjä virheitä, ei muuta. Yhden pisteen virhe, ai ai, kolmen pisteen virhe, hyvin huolestuttavaa ja niin edelleen. Maksimi eli yhdeksän pisteen virhe oli maanjäristyksen kaltainen katastrofi, joka merkittiin koepaperiin ISOIN PUNAISIN KIRJAIMIN ja kolmella huutomerkillä. Yritäpä avata suusi, niin sieltähän varmaan putkahtaa ulos miljoonan pisteen virhe.
Kuvailet nyt 1970-luvun ja sitä edeltäneen ajan koulun kieltenopetusta. Eiköhän ole aika kaukaa haettua selittää vuonna 1993 syntyneiden poikien kielitaitoa sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kielikeskustelun innoittamana uskaltautunut puhumaan työssä asiakkaille kankeaa saksaakin.
Nuoruusmuisto. Olin Itä-Berliinissä, yrmynaamoja ja jäykkiä niveliä joka puolella. Sanoin hotellirespalle, että mut tarttis herättää aamulla. Kai se on jotain aufbeweckt tai jotain werden. Sanoin varmaan jotain sensorttista, että ausgewachsen, ja tajusin sanoessani jo, ettei tainnut ihan mennä oikein. Nainen putosi tiskin alle nauramaan, viereiset yrmyt pyyhkivät kyyneliä hekotukseltaan. Kyllä se laittoi miettimään, miten ohut jollain tapaa oli pelottavan diktatuurin valta. Tosin oli ihan viimeiset ajat menossa sitä valtakautta, ehkä sekin vaikutti, ihmiset olivat jotenkin epätavanomaisen ristiriitaisen oloisia. Ehkä koomisin tilanne elämässäni. Onneksi olen mieluusti porukan pelle, ja olin niin vaikuttunut tilanteesta, ettei haitannut yhtään.
Seuraavaksi olinkin sitten Prahassa, sen on täytynyt olla kesä -89. Kaikki vastaantulijat näyttivät siltä, että ovat syöneet paskaa. No niinhän he olivatkin. Mutta oli jännä käsittää se, että he saivat voimaa jaetusta happamuudesta. Minä turistina olin loistotuulella nähtyäni kaikkea ihmeellistä joka puolella ja hymyilin itsekseni niinkuin joku Jakob. Kunnes tajusin, että minua tuijotetaan ääripaheksuvasti, ja kohta tulee sateenvarjosta ellei se v***n virnhotus muuten hyydy. Olen niin onnellinen, että olen ehtinyt nähdä sen itäblokkimaailman, ettei tarvitse sitä ihan tyhjästä lähteä kuvittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tuon ajan kouluopetuksen uhri. Kielten kokeet arvosteltiin (myös yo-kirjoituksissa) niin, että niistä etsittiin pisteytettyjä virheitä, ei muuta. Yhden pisteen virhe, ai ai, kolmen pisteen virhe, hyvin huolestuttavaa ja niin edelleen. Maksimi eli yhdeksän pisteen virhe oli maanjäristyksen kaltainen katastrofi, joka merkittiin koepaperiin ISOIN PUNAISIN KIRJAIMIN ja kolmella huutomerkillä. Yritäpä avata suusi, niin sieltähän varmaan putkahtaa ulos miljoonan pisteen virhe.
Kuvailet nyt 1970-luvun ja sitä edeltäneen ajan koulun kieltenopetusta. Eiköhän ole aika kaukaa haettua selittää vuonna 1993 syntyneiden poikien kielitaitoa sillä.
1970-luvunpa hyvinkin, silloin kävin itse kouluni. Pyrinkin tuolla tarinallani taustoittamaan Kaj-poikien vanhempien ikäluokan tilannetta ja heiltä lapsiin heijastunutta asennetta. Totta kai tilanne on 1993 syntyneillä ollut paljon parempi, niinhän pojat ovat itsekin kertoneet ja pahoitelleet sitä, etteivät siitä huolimatta osanneet teineinä käyttää kouluopetusta hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kielikeskustelun innoittamana uskaltautunut puhumaan työssä asiakkaille kankeaa saksaakin.
Nuoruusmuisto. Olin Itä-Berliinissä, yrmynaamoja ja jäykkiä niveliä joka puolella. Sanoin hotellirespalle, että mut tarttis herättää aamulla. Kai se on jotain aufbeweckt tai jotain werden. Sanoin varmaan jotain sensorttista, että ausgewachsen, ja tajusin sanoessani jo, ettei tainnut ihan mennä oikein. Nainen putosi tiskin alle nauramaan, viereiset yrmyt pyyhkivät kyyneliä hekotukseltaan. Kyllä se laittoi miettimään, miten ohut jollain tapaa oli pelottavan diktatuurin valta. Tosin oli ihan viimeiset ajat menossa sitä valtakautta, ehkä sekin vaikutti, ihmiset olivat jotenkin epätavanomaisen ristiriitaisen oloisia. Ehkä koomisin tilanne elämässäni. Onneksi olen mieluusti porukan pelle, ja olin niin vaikuttunut tilanteesta, ettei haitannut yhtään.
Seuraavaksi olinkin s
Mikäänhän ei anna ihmiselle yhtä paljon kuin kielimokat. Olen itse aikoinani onnistunut räjäyttämään hysteeriseen nauruun kohteista vaikeimman eli neuvostoliittolaisen asiakaspalvelijan. Marssin venäjän alkeistani ylpeänä leningradilaiseen kansanruokalaan ja tilasin kuuluvalla äänellä päällystakin paistetuilla perunoilla. Kassamyyjän ohessa putosi saman tien koko muu jono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tuon ajan kouluopetuksen uhri. Kielten kokeet arvosteltiin (myös yo-kirjoituksissa) niin, että niistä etsittiin pisteytettyjä virheitä, ei muuta. Yhden pisteen virhe, ai ai, kolmen pisteen virhe, hyvin huolestuttavaa ja niin edelleen. Maksimi eli yhdeksän pisteen virhe oli maanjäristyksen kaltainen katastrofi, joka merkittiin koepaperiin ISOIN PUNAISIN KIRJAIMIN ja kolmella huutomerkillä. Yritäpä avata suusi, niin sieltähän varmaan putkahtaa ulos miljoonan pisteen virhe.
Kuvailet nyt 1970-luvun ja sitä edeltäneen ajan koulun kieltenopetusta. Eiköhän ole aika kaukaa haettua selittää vuonna 1993 syntyneiden poikien kielitaitoa sillä.
1970-luvunpa hyvinkin, silloin kävin itse kouluni. Pyrinkin tuolla tarinallani taustoittamaan Kaj-poikien vanhempien ikäluokan tilannetta ja heiltä lapsiin he
Niinpä. Minusta tuli lannistavasta ruotsin kielen opetuksesta nordisti, mutta omat lapseni kävivät Helsingissä koulua 90-luvulla ja hekin oppivat vihaamaan pakkoruotsia. Toinen ei edes kirjoittanut ruotsia yo-kirjoituksissa, toinen kirjoitti ja vannoi että se oli viimeinen kerta kun hän tarvitsi ruotsia. Aikuistuttuaan hän on kuitenkin huomannut että siitä on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain yhden toisen biisin olen näiltä kuullut radiosta eikä se mielestäni ollut kummoinen huumorihumppa, ainakaan kun näin suomenkielisenä junttina en ymmärrä sanoista mitään. En oikein tajua tämän bändin viehätystä.
Käärijältä on kyllä tullut hyviä (yhteis)biisejä viisujen jälkeenkin. Ruoska, Trafik, Kaistaa jne.
Niin kuin se kaverini joka sanoi hieman keskivertoa vaativamman elokuvan nähtyään että ihan tyhmä leffa, en tajunnut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen tuon ajan kouluopetuksen uhri. Kielten kokeet arvosteltiin (myös yo-kirjoituksissa) niin, että niistä etsittiin pisteytettyjä virheitä, ei muuta. Yhden pisteen virhe, ai ai, kolmen pisteen virhe, hyvin huolestuttavaa ja niin edelleen. Maksimi eli yhdeksän pisteen virhe oli maanjäristyksen kaltainen katastrofi, joka merkittiin koepaperiin ISOIN PUNAISIN KIRJAIMIN ja kolmella huutomerkillä. Yritäpä avata suusi, niin sieltähän varmaan putkahtaa ulos miljoonan pisteen virhe.
Kuvailet nyt 1970-luvun ja sitä edeltäneen ajan koulun kieltenopetusta. Eiköhän ole aika kaukaa haettua selittää vuonna 1993 syntyneiden poikien kielitaitoa sillä.
Minulla on 2000-luvulla syntyneet lapset ja valitettavasti heidän ruotsinkielen taitonsa on olematon. Paljon huonompi kuin omani enkä omallanikaan juuri voi kehuskella. Onneksi sentään ymmärrän aika hyvin. Ruotsin opetusta on nykyään pakollisena niin vähän eikä sitä ole pakko kirjoittaa. Omalla asuinalueellani vain pieni osa kirjoittaa sen. Ammattikorkeakoulun pakkoruotsiin riittää ammattisanojen opettelu. Muuta sanoja kieliopista puhumattakaan ei vaadita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain yhden toisen biisin olen näiltä kuullut radiosta eikä se mielestäni ollut kummoinen huumorihumppa, ainakaan kun näin suomenkielisenä junttina en ymmärrä sanoista mitään. En oikein tajua tämän bändin viehätystä.
Käärijältä on kyllä tullut hyviä (yhteis)biisejä viisujen jälkeenkin. Ruoska, Trafik, Kaistaa jne.
Eipä hätää jos et tajua. Kukaanhan ei pakota ketään tykkäämään mistään. Onneksi me kaikki voimme itse valita mitä kuuntelemme.
Jos ei ymmärrä ruotsia, niin KAJ'n biisit eivät välttämättä avaudu ollenkaan, ja ymmärrän, että biisit eivät silloin kiinnosta. KAJ'n biisit monesti vaativat myös pientä paneutumista asiaan ja etenkin niihin teksteihin. Suomekielisessä radiossa KAJ'ta ei soiteta - korkeintaan Bara bada bastu ja EHKÄ MAHDOLLISESTI (?) kesäbiisi Mosquito, joten radion kautta ei KAJ'n laajasta tuotannosta saa mitään käsitystä.
KAJ'ta ja Käärijää ei kannata lähteä vertailemaankaan, koska he tekevät musiikkia niin erilaisilla konsepteilla ja eri lähtökohdista, näin ainakin luulisin, minä taas en tunne Käärijän tuotantoa (paitsi se CCC). Lisäksi kohdeyleisö on aika lailla eri, tosin tiedän kyllä ihmisiä, jotka tykkäävät molemmista.
Mä ymmärrän niitä, jotka eivät Kaj'ta arvosta, jos ovat kuulleet ainoastaan Bara bada bastun, ehkä mahdollisesti myös Mosquiton. Jos etsii musiikista syvällisyyttä, niin sitä noissa ei ole.
Toisaalta pelkkää viihdettäkin tarvitaan, jos se on hyvin tehtyä. Bastulauluhan ehdottomasti on, ja moskiittokin toimii kevyenä kesäbiisinä.
Axel jossain haastattelussa muistuttikin tuosta: Kaj'n kaikista biiseistä ei kannata hakea syvyyttä tai monikerroksisuutta, koska he eivät alun perinkään ole niitä mukaan kirjoittaneet. Jotkut laulut on tehty vain ja ainoastaan ilahduttamaan ja/tai huvittamaan ihmisiä maailman kaikkinaisen synkkyyden vastapainoksi.
Mutta niille, jotka haluavat pinnan alta löytyvän merkityksen tai useita merkityksiä, riittää kyllä valinnanvaraa. Kaj'lla taitaa olla noin 150 kappaletta, jos otetaan mukaan myös levyttämättömät. Valtaosa on niitä kerroksellisia ja kantaaottavia. Kerrosten löytämiseksi pitää toki nähdä vaivaa, varsinkin meidän suomenkielisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikerroksisuudesta: En tiedä, joko tämä havainto on ollut täällä.
YOLOssa fabbo prediikaa: "Do vart jåolo om du grävd it dik". Tämän voisi kääntää myös "tulit likaiseksi, jos kaivoit ojaa". YOLO äännetään suunnilleen samalla tavalla kuin jordig (multainen, likainen) pohjalaisittain.
Nuo ojat muuten tuntuvat olevan iso juttu Pohjanmaalla :D
Kyllä, ojia löytyy Kaj'lta sieltä sun täältä. Samoin tuota pohjalaista mieskuvaa (ja lempeää naureskelua sille). Mies on se, joka tekee rankkoja oikeita töitä, niin kuin vaikka ojankaivuuta. Pois alta musiikkipellet ja marjanpoimijat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hejmani i skickiä Kaj muuten yhdessä haastattelussa luonnehtii sekä vilpittömäksi kunnianosoitukseksi kotiseudulle (hehän ihan aidosti rakastavat Vöyriä) että ironiseksi pohjalaisuuden kuvaukseksi. Heidän makkarallaan on melkein aina kaksi päätä (niin kuin venäläinen sananlasku sanoo).
Osa yleisöstä on kuulemma tunnistanut biisistä tuon hatunnoston, osa vain ironian, mutta molempi parempi. Kaikki ovat joka tapauksessa tuntuneet kappaleesta pitävän, ainakin heidän suoraan saamansa palautteen mukaan.
Fabbo ja ledervest on kyllä lyömätön pari. Oli jo kymmenen vuotta sitten:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärrän niitäkin, jotka ei KAJ'n viehätystä tajua, vaikka olisivat kuulleet muitakin biisejä kuin Bastun ja Mosquiton. Ja vaikka osaisivat ruotsiakin sen verran, että tajuaisivat ainakin päällisin puolin mistä biisissä lauletaan.
Omissa kavereissa on rock- ja metallimusiikkifaneja, jotka eivät tätä minun KAJ-hössötystäni ymmärrä ollenkaan. He osaavat kyllä ruotsia ainakin jossain määrin ja ovat kuulleet KAJ'lta muutakin kuin Bastun. Heille ei vaan kertakaikkiaan tyylilajina iske tällainen tekno/elektro/funkvaikutteinen folk/pop tai rap. (En nyt tiedä miten KAJ'n musiikkia oikein voisi luonnehtia, kun tekevät niin laajalla skaalalla). Eivät jaksa innostua, ei mene niinsanotusti "himaan".
Mulla itsellänikin totaalinen viehättyminen vaati tutustumista KAJ'n koko tuotantoon, musikaaleihin, haastatteluihin (miten fiksusti ja viisaasti he puhuvatkaan!), elämäntarinoihin, siis koko pakettiin. Ensi alkuun en tiennyt kuin bastun. Youtubesta kaivoin pari muuta biisiä, eikä sekään vielä mitenkään vakuuttanut, itse asiassa oudoksuin kovasti esim. Yolo-biisiä - teknoa! Ei kiitos! Sitten kun katsoin Areenasta sen "unplugged" ohjelman ja netistä pari haastattelua, niin kiinnostus pikkuhiljaa heräsi: tässähän on vallan oivallinen ja lahjakkaan oloinen kolmikko nuoria sympaattisia muusikoita! Ja siitä edettiinkin sitten vauhdilla perkaamaan läpi sitä kuuluisaa aarrearkkua. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän niitäkin, jotka ei KAJ'n viehätystä tajua, vaikka olisivat kuulleet muitakin biisejä kuin Bastun ja Mosquiton. Ja vaikka osaisivat ruotsiakin sen verran, että tajuaisivat ainakin päällisin puolin mistä biisissä lauletaan.
Omissa kavereissa on rock- ja metallimusiikkifaneja, jotka eivät tätä minun KAJ-hössötystäni ymmärrä ollenkaan. He osaavat kyllä ruotsia ainakin jossain määrin ja ovat kuulleet KAJ'lta muutakin kuin Bastun. Heille ei vaan kertakaikkiaan tyylilajina iske tällainen tekno/elektro/funkvaikutteinen folk/pop tai rap. (En nyt tiedä miten KAJ'n musiikkia oikein voisi luonnehtia, kun tekevät niin laajalla skaalalla). Eivät jaksa innostua, ei mene niinsanotusti "himaan".
Mulla itsellänikin totaalinen viehättyminen vaati tutustumista KAJ'n koko tuotantoon, musikaaleihin, haastatteluihin (miten fiksusti ja viisaasti he puhuvatkaan!), elämäntarinoihin, siis koko pakettiin. Ensi alkuun en tiennyt kuin ba
Just näin, sama tarina. Kokonaisuus viehättää. Kappaleet eivät ensi kuulemalla kolahtaneet, mutta nykyään sitäkin enemmän. Enkä minäkään ihmettele ettei tämä kaikille lyö läpi. KAJn ei tarvitsekaan olla kaikkien suosikki.
Joo, kuka ui mitäkin kautta Kaj'n verkkoon. Yksi oopperafriikkikaverini vaikuttui ensimmäisenä Nissan bromsasta niin, että on sen jälkeen niellyt purematta kaiken vanhan ja uuden tuotannon.
Moni on saanut vauhdin musikaaleista, etenkin sen alan nörtit. Mäkin kuuntelen niitä yhä uudelleen ja uudelleen ja Flaggan i topp saa nieleskelemään joka kerran.
Mutta itseni koukutti varsinaisesti se musiikkityylien kirjo, jonka Kaj hallitsee, ja erityisesti ne älyttömän hienot parodiat eri tyylilajeista. Vems pojk e du, onko ilmiöisempää poikabändimäisyyttä nähty ikinä? Tai makeista makein Vägg i vägg? Ja jihaa, Dågär åt böndrin! Leifin inspiraatiopuhuja-Bruce!
Kaj'n tekstit on sitten oma aarrearkkunsa. Niitä kelpaa lukea vaikka aamusta iltaan ihan ilman musiikkia. Mitä mahtaakaan tulla seuraavaksi.
Kaj on ice -konsertin istumapaikkaliput alkavat näköjään olla tosi vähissä. Jos ei halua kallista VIP-lippua, niin piippuhyllyillä on ehkä viitisenkymmentä lippua jäljellä.
Permannon seisomapaikkojen tilannetta ei tiedä, minkä verran siellä vielä on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
On heidän suomenkielen taitonsa kyllä kehittynytkin nuoruusvuosista, Kevinin tietty erityisesti mutta muidenkin. Siinä vanhassa Simon -ohjelmassa joutuivat heti muutaman sanan jälkeen vaihtamaan kielen englanniksi suomenkielisten kanssa.
Kyllä se suomen kieli sieltä tulee ja petraantuu. Niinhän he hellyttävästi lupasivat jo keväällä toivottaessaan uuden, yllättävän yleisönsä tervetulleiksi. "Mä en ole vitsimestari suomeksi - vielä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle suomenkieliselle "uusfanille" antoisinta on ollut just toi sanojen opiskelu. Pirun vaativaa mutta siis myös antoisaa. Sellaisia helmiä sieltä teksteistä löytyy yksi toisensa jälkeen.
Laulaisinkin mielellään mukana, mutta valitettavasti oon syntynyt maailman epämusikaalisimmaksi ihmiseksi joten se ei onnistu.
Voi kuule, anna palaa vaan! Aina voi laulaa mukana 🤗. Ei mullakaan ole maailman paras lauluääni, mutta ensi viikonloppuna Tammisaaressa aion laulaa sydämeni kyllyydestä, sen mitä sanoista osaan. Bastu menee jo kokonaan, muista biiseistä osaan vain pätkiä, mutta ei haittaa tahtia. Yhteislaulu yhdistää!
Mä voin jopa muistaa melkoisen rotlan biisin sanoista, mutta eihän suu pysy mukana. Se on sitten rivi sieltä toinen täältä.
Oi, mun lempibiisini väärinlaulettavaksi nuotin vierestä! Ja voi taputtaakin! Sen koreografian mä osaan.
T. Se eka nuotinvierestä väärin laulava ja koreografiat vähän sinne päin
Alue: Aihe vapaa
Fabbollakaan ei vauhti hyydy yhtään päivän toisellakaan keikalla. Tähän videoon on (sattumalta) hyvin onnistuneesti tallentunut myös Axelin veli ikuistamassa Åminnen konserttia.