Onko KAJ yhden hitin ihme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallnin jaksot 3 ja 4 katsottu. Hihitin ääneen ensimmäiset kolme minuuttia Jonan onelinereille. 

Melkoinen horror show!

Nyt ymmärränkin miksi maisteri Åhman suomenruotsalaisten kielimuurista puhuessaan otti esimerkiksi lääkärikäynnin, jolla Jakob joutuu näyttämään suomenkieliselle lääkärille peräpukamiaan. Eka kertaa kuulin Kevinin sanovan perse.

Esiintyykö Kevin myös noissa Halln-jaksoissa vai liittyykö tämä nyt johonkin täysin muuhun esitykseen?

Ei esiinny, mutta Raymond puhuu Hallnissa jakso jaksolta estottomammin sairaudestaan, joten käsikirjoittajalla on ehkä ollut aihe ns. mielen päällä.

Näinpä, mielen päällä syystä tai toisesta... Raymondin sairauden laatu taitaa paljastua jo seuraavassa jaksossa tai finaalijaksossa viimeistään. Hänhän suuntasi yhteisellä, hm, matkallaan Ingerin kanssa ensi kertaa suomalaisen lääkärin pakeille.

Mua alkoi epäilyttää ettei hänellä olekaan terminaalivaiheen rektumisyöpä vaan hyvänlaatuisten hemorroidien liikakasvu. Korjatkaa jos olen väärässä.

Mua jostain syystä nauratti uusimmissa Halln-jaksoissa eniten se kun Jona tulosti papereita ja itki samalla, että hänen tulevat nimeltämainitut lapsensa eivät koskaan tapaa isoisäänsä, koska lasten isällä ei ole rahaa lääkkeisiin😂

Minäkin luulen, että Raymond ei ole kuolemansairas.

Mulle Jonan ilmestyminen ruutuun merkitsee aina hurjaa tunnevyöryä. Välillä ei omalta hammasten kiristelyltään pysty edes kuulemaan Jonan repliikkejä. Toisinaan nauraa liian kovaa kuullakseen ne. Sitten tulee nämä liikuttavat hetket, kun sliipattu bisnesmies paljastaakin yllätyshaaveensa omista lapsista, joille on jo nimetkin mietittyinä. Jonalta ei myöskään puutu mielikuvitusta eikä empatiaa. Mäkin uskon, että Raymond juhlii vielä lastenlastensa rippi- ja yo-juhlatkin. Jos siis Emilia on Jonan haaveelle myötämielinen.

Se kohtaus, jossa Jona ja Emilia puhuivat peräkkäin lapsihaaveista oli tosi sympaattinen. Ja mäkään en usko että Raymond on kuolemansairas.

Viihdytän itseäni just Vörjeansin Vaasan-konsertilla. Piti tulla välillä kirjoittamaan tänne välihuomio: Tommy on Marlenen aikana monta kertaa putoamisen partaalla. Joutuu kääntämään päätään sivuun tai kääntymään kokonaan selin yleisöön. Freppa on koko ajan sama reppana, yhtä hämillään ja hölmistynyt kuin aina. Mutta milloin Tommysta on tullut tuollainen tirskahtelija?

Mä epäilen että Tommy oli yliväsynyt. Ja jotenkin ylivirittynyt. Myös Kaj oli aiemmin illalla heittänyt keikan Vaasassa, tosi pitkän vielä. Musta tuntuu että Tommy oli salaa muilta käynyt katsomassa sen keikan ja ehkä vähän innostunutkin siitä. Joo, hän dissaa Kaj'ta mutta saattaa ehkä jossain takaraivossaan jotenkin oudosti ihaillakin menestyneitä lälläripoikia. Sitten se vaan Vörjeansin omalla keikalla purkautui noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hallnin jaksot 3 ja 4 katsottu. Hihitin ääneen ensimmäiset kolme minuuttia Jonan onelinereille. 

Melkoinen horror show!

Nyt ymmärränkin miksi maisteri Åhman suomenruotsalaisten kielimuurista puhuessaan otti esimerkiksi lääkärikäynnin, jolla Jakob joutuu näyttämään suomenkieliselle lääkärille peräpukamiaan. Eka kertaa kuulin Kevinin sanovan perse.

Esiintyykö Kevin myös noissa Halln-jaksoissa vai liittyykö tämä nyt johonkin täysin muuhun esitykseen?

Ei esiinny, mutta Raymond puhuu Hallnissa jakso jaksolta estottomammin sairaudestaan, joten käsikirjoittajalla on ehkä ollut aihe ns. mielen päällä.

Näinpä, mielen päällä syystä tai toisesta... Raymondin sairauden laatu taitaa paljastua jo seuraavassa jaksossa tai finaalijaksossa viimeistään. Hänhän suuntasi yhteisellä, hm, matkallaan Ingerin kanssa ensi kertaa suomalaisen lääkärin pakeille.

Mua alkoi epäilyttää ettei hänellä olekaan terminaalivaiheen rektumisyöpä vaan hyvänlaatuisten hemorroidien liikakasvu. Korjatkaa jos olen väärässä.

Mua jostain syystä nauratti uusimmissa Halln-jaksoissa eniten se kun Jona tulosti papereita ja itki samalla, että hänen tulevat nimeltämainitut lapsensa eivät koskaan tapaa isoisäänsä, koska lasten isällä ei ole rahaa lääkkeisiin😂

Minäkin luulen, että Raymond ei ole kuolemansairas.

Mulle Jonan ilmestyminen ruutuun merkitsee aina hurjaa tunnevyöryä. Välillä ei omalta hammasten kiristelyltään pysty edes kuulemaan Jonan repliikkejä. Toisinaan nauraa liian kovaa kuullakseen ne. Sitten tulee nämä liikuttavat hetket, kun sliipattu bisnesmies paljastaakin yllätyshaaveensa omista lapsista, joille on jo nimetkin mietittyinä. Jonalta ei myöskään puutu mielikuvitusta eikä empatiaa. Mäkin uskon, että Raymond juhlii vielä lastenlastensa rippi- ja yo-juhlatkin. Jos siis Emilia on Jonan haaveelle myötämielinen.

Se kohtaus, jossa Jona ja Emilia puhuivat peräkkäin lapsihaaveista oli tosi sympaattinen. Ja mäkään en usko että Raymond on kuolemansairas.

Se todellakin oli. Ja siinä oli hienosti siirretty stereotyyppisesti naisen käyttämä kieli ja puhetapa lapsihaaveista Jonan suuhun. Hienovaraista leikittelyä sukupuolistereotypioilla. (Vaikea uskoa, että käytän sanaa hienovarainen missään yhteydessä Hallnista puhuessani.) 

Emilia taas puhuu täysin toisella tavalla, mutta en osaa sitä pitää varsinaisesti miesmäisenä, koska saman suuntainen ei ole oikeassa elämässäkään harvinaisuus. Naisilla on varmaan kulttuurillisesti tässä enemmän liikkumavaraa, joten tyyli ei leimaudu niin epätyypilliseksi naiselle.

Toinen hieno vastaava kohtaus on se, missä Raymond tilittää sangen yksityiskohtaisesti vaivojaan viimeisillään raskaana olevalle naiselle ja tuskailee kuinka elämä on raskasta. Ja ne vaivat sattuvat olemaan juuri samoja, joita on tyypillisesti loppuraskaudesta. Loistava kontrasti.

Vierailija kirjoitti:

Terveiset Änglagårdista. Menkää ihmeessä katsomaan, jos ette ole vielä nähneet ja myös siinä tapauksessa, että olette jo nähneet sen.

Esitys on uskomattoman hyvä ja mielestäni parempi kuin ensi-illan aikoihin. Moneen kohtaukseen on tuotu uusia toimivia ja humoristisia yksityiskohtia.

Jakobin Mårten on valloittava Mårtenin uskottomuudesta johtuvasta ketkumaisuudesta huolimatta. Hän on niin sympaattinen, että saa katsojilta kaiken anteeksi. Ainakin tänään lauluosuus meni vielä paremmin kuin edellisellä kerralla kun hänet näin.

Änglagårdin kerran nähneenä en ole ihan varma, styylaavatko Eva ja Mårten eli onko kyseessä uskottomuus, vai uikuttavatko he toistensa silkeissä (käytinkö tätä nyt oikein?) tylsistyneinä ja paremman puutteessa.

Mun käsitykseni mukaan Eva on kyllä rakastanut Mårteniin ja on heillä kyllä suhde, mutta ei se ole mitenkään Mårtenin elämän suuri rakkaus. Hänelle Eva on enemmän se mikä sattuu löytymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveiset Änglagårdista. Menkää ihmeessä katsomaan, jos ette ole vielä nähneet ja myös siinä tapauksessa, että olette jo nähneet sen.

Esitys on uskomattoman hyvä ja mielestäni parempi kuin ensi-illan aikoihin. Moneen kohtaukseen on tuotu uusia toimivia ja humoristisia yksityiskohtia.

Jakobin Mårten on valloittava Mårtenin uskottomuudesta johtuvasta ketkumaisuudesta huolimatta. Hän on niin sympaattinen, että saa katsojilta kaiken anteeksi. Ainakin tänään lauluosuus meni vielä paremmin kuin edellisellä kerralla kun hänet näin.

Änglagårdin kerran nähneenä en ole ihan varma, styylaavatko Eva ja Mårten eli onko kyseessä uskottomuus, vai uikuttavatko he toistensa silkeissä (käytinkö tätä nyt oikein?) tylsistyneinä ja paremman puutteessa.

Mä sanoisin, että he ovat lähinnä ns. friends with benefits. Tai ehkä löyhästi styylaavatkin, kun ei muitakaan ole tarjolla. Mårtenin uskottomuus on tulkintakysymys... tai riippuu siitä, mitä he ovat kenties keskenään sopineet.