Lue keskustelun säännöt.
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (20971)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Heillä taitaa tällä hetkellä olla noin tusina biisiä ja ymmärtääkseni Teatron keikka oli tumnin mittainen. Siellä oli soitettu 10. Ehkä saadaan Tavastialla Håo håo Vöbåo kun se osuu joulukauteen.
Äkkiäkös se pitenee kahteen tuntiin, jos ekan biisin tekoon kului vartti. Ja nyt heillä on lisää harjoitusta alla yli kymmenen biisin verran ainakin.
Missä haastattelussa he kertoivat, että
Måll åpåån tekemiseen meni vartti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuossa juuri joku niin sanonut, Jenny Jägerhorn-kommentissa. Vai näinkö unta?
Missä haastattelussa he kertoivat, että Måll åpåån tekemiseen meni vartti?
Eikö tuossa juuri joku niin sanonut, Jenny Jägerhorn-kommentissa. Vai näinkö unta?
Ensimmäinen Vörjeans-biisi syntyi Ylen KAJ-joulukalenteriin, tiukalla aikataululla. Vartin luomistyö, sitten kuvaukseen tarvittava aika.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen Economy Plussan sanomaksi sitä, että ulkoa päin menestys voi näyttää hienolta ja kadehdittavalta, mutta he ovat edelleen "sama pojkan ifrån byin", jotka tekevät kovasti töitä eikä todellakaan aina luksusolosuhteissa.
Mä tulkitsen myös näin. Erityisesti siten, että ulospäin voi näyttää hienolta ja luksukselta, että ennen kaikkea ulkopuoliset voivat luulla elämää glamouriksi. Ja toisaalta myös sitä, että ehkä itsestäkin tuntuu välillä hienolta.
Mutta sitten todellisuus on kuitenkin pääosin sitä puurtamista, tylsää odottamista ja matkustamista, eivätkä ne olosuhteet ole todellisuudessa aina kovin hehkeitä.
Tämä biisi tuli ulos (tai joku sen tiisereistä, en enää muista) juuri kun olin työmatkalla. Osui ja upposi itselleni, kun rämmin hotellille räntäsateessa iltahämärässä syömään huoneeseeni kallna mat. Joskus nuorena sitä vielä ajatteli, että on hienoa kun pääsee työmatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ajattelen Economy Plussan sanomaksi sitä, että ulkoa päin menestys voi näyttää hienolta ja kadehdittavalta, mutta he ovat edelleen "sama pojkan ifrån byin", jotka tekevät kovasti töitä eikä todellakaan aina luksusolosuhteissa.
Mä tulkitsen myös näin. Erityisesti siten, että ulospäin voi näyttää hienolta ja luksukselta, että ennen kaikkea ulkopuoliset voivat luulla elämää glamouriksi. Ja toisaalta myös sitä, että ehkä itsestäkin tuntuu välillä hienolta.
Mutta sitten todellisuus on kuitenkin pääosin sitä puurtamista, tylsää odottamista ja matkustamista, eivätkä ne olosuhteet ole todellisuudessa aina kovin hehkeitä.
Tämä biisi tuli ulos (tai joku sen tiisereistä, en enää muista) juuri kun olin työmatkalla. Osui ja upposi itselleni, kun rämmin hotellille räntäsateessa iltahämärässä syömään huoneeseeni kallna mat. Joskus nuorena sitä vielä ajatteli, että on hienoa kun pääsee työmatkalle.
Taisi tosin olla vesisade? Ei kai siihen aikaan enää räntää satanut? Koiranilma joka tapauksessa ja palelsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Heillä taitaa tällä hetkellä olla noin tusina biisiä ja ymmärtääkseni Teatron keikka oli tumnin mittainen. Siellä oli soitettu 10. Ehkä saadaan Tavastialla Håo håo Vöbåo kun se osuu joulukauteen.
Äkkiäkös se pitenee kahteen tuntiin, jos ekan biisin tekoon kului vartti. Ja nyt heillä on lisää harjoitusta alla yli kymmenen biisin verran ainakin.
Missä haastattelussa he kertoivat, että
Måll åpåån tekemiseen meni vartti?
https://www.vasabladet.fi/kultur-noje/vorjeans-spelar-in-skiva-vi-maste…
Vörjeans började som en nödlösning i Svenska Yles julkalender 2014, berättar Axel Åhman. Det var mera som en sketch i en kalenderlucka där. Produktionstakten var hög och vi insåg i något skede att fredagens lucka var tom. Så vi skrev ihop en rockabillylåt, det tog bokstavligen 15 minuter att skriva den. Sedan filmade vi den. Det beskriver Vörjeans ganska bra, det är impulsivt, spontant och improviserat. Det är okonstlat helt enkelt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Heillä taitaa tällä hetkellä olla noin tusina biisiä ja ymmärtääkseni Teatron keikka oli tumnin mittainen. Siellä oli soitettu 10. Ehkä saadaan Tavastialla Håo håo Vöbåo kun se osuu joulukauteen.
Äkkiäkös se pitenee kahteen tuntiin, jos ekan biisin tekoon kului vartti. Ja nyt heillä on lisää harjoitusta alla yli kymmenen biisin verran ainakin.
Missä haastattelussa he kertoivat, että
Måll åpåån tekemiseen meni vartti?
https://www.vasabladet.fi/kultur-noje/vorjeans-spelar-in-skiva-vi-maste…
Vörjeans började som en nödlösning i Svenska Yles julkalender 2014, berättar Axel Åhman. Det var mera som en sketch i en kalenderlucka där. Produktionstakten var hög och vi insåg i något skede att fredagens lucka var tom. Så vi skrev ihop en rockabillylåt, det tog bokstavligen 15 minuter att skriva den. Sedan filmade vi den. Det beskriver Vörjeans ganska bra, det är impulsivt, spontant och improviserat. Det är okonstlat helt enkelt.
Kumpi tuli ensin, Vörjeans vai Turboronk?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turboron oli jakso 9
Vörjeans jakso 22
Vierailija kirjoitti:
Onko Kajn Tampere-talon konsertin parvekepaikat avattu myyntiin?
Siltä näyttää, kun katsoin lippuvaraustilannetta. Mutta parvella ei ole paljoakaan vapaita paikkoja. Mielestäni parvi ei vielä vähän aikaa sitten ollut edes myynnissä. Onko se nyt yhtäkkiä sitten noin täyttynyt, vai onko parvelle myyty ensin paikkoja ryhmille tms. ja vasta niiden varmistuttua avattu loput paikat yleiseen myyntiin.
En pistäisi pahitteeksi, jos Kaj saisi Tampere-taloon toisenkin peräkkäisen keikan. Ei sitten tarvitsisi poikien kadehtia Vörjeansin hienoa lipunmyyntiä. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Kajn Tampere-talon konsertin parvekepaikat avattu myyntiin?
Pari ensimmäistä parvekeriviä on avattu. Ilmeisesti avaavat uusia sitä mukaa kuin niitä menee kaupaksi. Tuntuu menevän, ja tässä on vielä reilut kaksi kuukautta h-hetkeen. Mä odotan todella innokkaasti Tamperetta; niin hyvässä akustiikassa pojat ei mun ymmärtääkseni ole aiemmin esiintyneet. Eivätkä niin komeassa, nimenomaan musiikille suunnitellussa salissa. Siellä kun Nissan bromsa kajahtaa, voi tulla Jakobille postia Savonlinnasta. Ellei sitten Tampereen ooppera herää ensin, niillä on seuraavaksi ohjelmistossa Turandot. :)
BBB mainittu TTK:ssa. Ensimmäinen jakso, Linda Sällströmin esittäytymisessä pukkarimuistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se olikaan... Jos sinulla ei ole jostakin asiasta mitään hyvää sanottavana, ohita se sanomatta mitään.
Jos viittaat kommentillasi naisten vähäpukeisuus-kommenttiini, niin tarkoitukseni oli kritisoida sitä, että naisartisteilta odotetaan tuollaista alusvaatteissa esiintymistä - ehkä jopa edellytetään esim. levy-yhtiön toimesta? Ja se on se mikä siinä typerältä tuntuu. Miehille ja naisille on erilaiset standardit. Mutta tämä ajatus ei tietysti tullut kommentistani ilmi kuin ehkä rivien välistä. Tämä netissä kommentointi on hankalaa, pitäisi juurta jaksaen aina muistaa kirjoittaa ettei tule väärinymmärretyksi.
Minun tekisi niin mieli sanoa tähän asiaan jotain. Viime kädessähän kyse on musiikin kuluttajista ja siitä, mitkä ovat heidän odotuksensa. Ja ne ovat erilaisilta eri artistien kohdalla. Olen ennenkin sanonut, että artistit vastaavat joihinkin ihmisten tarpeisiin. Mitkä ne sitten ovat, vaihtelee. Minä kuuntelin eilen Electric Callboy:ta ja jotenkin tuollainen aggressiivisempi musiikki vastasi sillä hetkellä sitä, mitä tarvitsin. Oli jotenkin puhdistavaa. Tosi aggressiivinen ja shokeeraava versio esimerkiksi poikabändikappaleesta tuolla uudella levyllä. Moni varmaan ei tykkäisi yhtään. KAJ vastaa myös joihinkin ihmisten tarpeisiin. Siksi muutos on monelle varmaan niin vaikea hyväksyä. Kyse ei oikeastaan ole KAJ'sta, vaan ihmisistä itsestään ja heidän odotuksistaan ja tarpeistaan.
Kerrotko biisin nimen? Haluan kuunnella sen.
Vaikka arvostan tarveteoriaasi, esitän haarukkateorian. Tarpeet vaihtelevat eri ihmisillä eri tilanteissa, mutta pohjimmiltaan ne ovat kuitenkin aika samat. Tarvitaan rauhoittumismusaa, siivousraivomusaa jne. Nuoret ihmiset etsivät samaistumispintaa ja kohteita heräävälle seksuaalisuudelle ja näihin tarpeisiin on tehokkaasti vastattu kun se tietää joillekin ihmisille ainakin mainetta ja toisille rahaa. Mutta mihin haarukka asettuu, se vaihtelee ja siihen voi myös vaikuttaa. Varmasti levy-yhtiö haluaa mahdollisimman ilkosillaan kiemurtelevia käärmenaisia lavalle, mutta tyttäret myös kasvavat ajattelemaan, että se on naisen tärkein mitta. Itse havahduin aiheeseen jossain 8 vuoden iässä ja aloin hartaana palvoa Baccaraa. Vaikka heillä oli pitkät halkiot, niin oli myös runsaasti kangasta niiden ympärillä. Aikuiset ihmiset voivat vaikuttaa siihen kai yhä edelleen, mitä heidän lapsilleen syötetään ja mitä mieltä siitä voi olla. Varmasti se on vaikeampaa kuin kankaan ollessa muotia, mutta toisaalta valikoimaa on niin paljon, että löytyy järkevämpiäkin malleja pienemmällä hakemisella. Ja niistä malleista voitaisiin keskustella lasten kanssa.
KAJ on osaltaan tarjonnut vastalääkettä tuolle maailmalle, johon jokainen pieni tyttö ja poika astelee turhan yksin. Heidän maailmassaan olemme mitä olemme pitkälti juuri siksi, että ympärillä on ne ihmiset jotka on, ja ympäriltä kuuluu löytyä porukkaa, joilla on odotuksia ja jotka toisaalta tukevat, ja seksuaalisuuskin on otettu osaksi sitä maailmaa yhtenä muttei keskeisenä elementtinä. Muut ihmiset eivät ole abstraktio ja he eivät ole ensisijaisesti kohteita. Saunalaulu on kutsu kotiin ja omien joukkoon saavuttamaan asioita, puut pinoon ja sauna kuumaksi. The Muser Resolute sen niin hienosti analysoi, vaikka häneltä australialaisena tietysti puuttui meillekin tiedostamattomaksi jäävä kerros, jossa tanssijoiden punaiset ja valkoiset vermeet ja talvisotatyyliset karvalakit antoivat tekstille kansallisen piiloulottuvuuden.
jatkuu...
Electric Callboy: The Way You Are, mutta varoitan, että tämä voi shokeerata. Video on varmaan levyn brutaalein. Kuuntelin levyn Spotifyssa videoiden kera. Aika rankka parodia poikabändeistä. Sisältää myös runsaasti tekoverta. Samalla levyllä oleva Ratatata on esimerkki kappaleesta, jossa nuorilla naisilla (BABYMETAL) on vaatteet ja aika hienot sellaiset. Vertautuu KAJ'n pukuihin. Tarjoavat erilaisen roolimallin japanilaiseen tyyliin.
Mjäh. Electric Callboy ei jaksa tehdä mitään vaikutusta, mutta mitä Babymetaliin tulee, niin niiden fiittaama Kingslayer livenä Tokiossa taltioitu esitys Bring Me The Horizonin kanssa painii aivan omassa sarjassaan esim. Ratatataan verrattuna.
Mikko Kauppila ja Sannah Nedergård kertovat Änglagårdista. Jakobkin vilahtaa kuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
BBB mainittu TTK:ssa. Ensimmäinen jakso, Linda Sällströmin esittäytymisessä pukkarimuistoja.
Hän myös sanoi olevansa YOLO.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se olikaan... Jos sinulla ei ole jostakin asiasta mitään hyvää sanottavana, ohita se sanomatta mitään.
Jos viittaat kommentillasi naisten vähäpukeisuus-kommenttiini, niin tarkoitukseni oli kritisoida sitä, että naisartisteilta odotetaan tuollaista alusvaatteissa esiintymistä - ehkä jopa edellytetään esim. levy-yhtiön toimesta? Ja se on se mikä siinä typerältä tuntuu. Miehille ja naisille on erilaiset standardit. Mutta tämä ajatus ei tietysti tullut kommentistani ilmi kuin ehkä rivien välistä. Tämä netissä kommentointi on hankalaa, pitäisi juurta jaksaen aina muistaa kirjoittaa ettei tule väärinymmärretyksi.
Minun tekisi niin mieli sanoa tähän asiaan jotain. Viime kädessähän kyse on musiikin kuluttajista ja siitä, mitkä ovat heidän odotuksensa. Ja ne ovat erilaisilta eri artistien kohdalla. Olen ennenkin sanonut, että artistit vastaavat joihinkin ihmisten tarpeisiin. Mitkä ne sitten ovat, vaihtelee. Minä kuuntelin eilen Electric Callboy:ta ja jotenkin tuollainen aggressiivisempi musiikki vastasi sillä hetkellä sitä, mitä tarvitsin. Oli jotenkin puhdistavaa. Tosi aggressiivinen ja shokeeraava versio esimerkiksi poikabändikappaleesta tuolla uudella levyllä. Moni varmaan ei tykkäisi yhtään. KAJ vastaa myös joihinkin ihmisten tarpeisiin. Siksi muutos on monelle varmaan niin vaikea hyväksyä. Kyse ei oikeastaan ole KAJ'sta, vaan ihmisistä itsestään ja heidän odotuksistaan ja tarpeistaan.
Kerrotko biisin nimen? Haluan kuunnella sen.
Vaikka arvostan tarveteoriaasi, esitän haarukkateorian. Tarpeet vaihtelevat eri ihmisillä eri tilanteissa, mutta pohjimmiltaan ne ovat kuitenkin aika samat. Tarvitaan rauhoittumismusaa, siivousraivomusaa jne. Nuoret ihmiset etsivät samaistumispintaa ja kohteita heräävälle seksuaalisuudelle ja näihin tarpeisiin on tehokkaasti vastattu kun se tietää joillekin ihmisille ainakin mainetta ja toisille rahaa. Mutta mihin haarukka asettuu, se vaihtelee ja siihen voi myös vaikuttaa. Varmasti levy-yhtiö haluaa mahdollisimman ilkosillaan kiemurtelevia käärmenaisia lavalle, mutta tyttäret myös kasvavat ajattelemaan, että se on naisen tärkein mitta. Itse havahduin aiheeseen jossain 8 vuoden iässä ja aloin hartaana palvoa Baccaraa. Vaikka heillä oli pitkät halkiot, niin oli myös runsaasti kangasta niiden ympärillä. Aikuiset ihmiset voivat vaikuttaa siihen kai yhä edelleen, mitä heidän lapsilleen syötetään ja mitä mieltä siitä voi olla. Varmasti se on vaikeampaa kuin kankaan ollessa muotia, mutta toisaalta valikoimaa on niin paljon, että löytyy järkevämpiäkin malleja pienemmällä hakemisella. Ja niistä malleista voitaisiin keskustella lasten kanssa.
KAJ on osaltaan tarjonnut vastalääkettä tuolle maailmalle, johon jokainen pieni tyttö ja poika astelee turhan yksin. Heidän maailmassaan olemme mitä olemme pitkälti juuri siksi, että ympärillä on ne ihmiset jotka on, ja ympäriltä kuuluu löytyä porukkaa, joilla on odotuksia ja jotka toisaalta tukevat, ja seksuaalisuuskin on otettu osaksi sitä maailmaa yhtenä muttei keskeisenä elementtinä. Muut ihmiset eivät ole abstraktio ja he eivät ole ensisijaisesti kohteita. Saunalaulu on kutsu kotiin ja omien joukkoon saavuttamaan asioita, puut pinoon ja sauna kuumaksi. The Muser Resolute sen niin hienosti analysoi, vaikka häneltä australialaisena tietysti puuttui meillekin tiedostamattomaksi jäävä kerros, jossa tanssijoiden punaiset ja valkoiset vermeet ja talvisotatyyliset karvalakit antoivat tekstille kansallisen piiloulottuvuuden.
jatkuu...
Electric Callboy: The Way You Are, mutta varoitan, että tämä voi shokeerata. Video on varmaan levyn brutaalein. Kuuntelin levyn Spotifyssa videoiden kera. Aika rankka parodia poikabändeistä. Sisältää myös runsaasti tekoverta. Samalla levyllä oleva Ratatata on esimerkki kappaleesta, jossa nuorilla naisilla (BABYMETAL) on vaatteet ja aika hienot sellaiset. Vertautuu KAJ'n pukuihin. Tarjoavat erilaisen roolimallin japanilaiseen tyyliin.
Mjäh. Electric Callboy ei jaksa tehdä mitään vaikutusta, mutta mitä Babymetaliin tulee, niin niiden fiittaama Kingslayer livenä Tokiossa taltioitu esitys Bring Me The Horizonin kanssa painii aivan omassa sarjassaan esim. Ratatataan verrattuna.
Core on musiikillisesti tuntunut minusta amerikkalaiselta teiniangstilta, enkä ole sitä koskaan paljoa kuunnellut. Videot voivat olla tosi shokeeraavia, mutta ne saattavat myös turruttaa väkivallalle. Intellektuaalinen sanoma ei välttämättä mene kaikille perille, vaikka siellä ehkä sellainen on. Konsepti on jotenkin yksipuolisempi, rajoitetumpi, niin musiikillisesti kuin muutenkin.
Jos nyt yritän kiertää tämän takaisin KAJ’hin, niin asioiden yhdistäminen tekee asioista vaikuttavampia ja myös huumori tarjoaa mahdollisuuden katsoa asioita eri kantilta. Esimerkiksi Pa To Ta Na Kako? -video yhdistää suht painavan sanoman omien näkemysten tuputuksesta (minun mielestäni) K-Pop-maiseen siloteltuun ja värikkääseen ideaalimaailmaan ja musiikkiin/musiikkivideoon ja The Way You Are (EC) toksisen ihmissuhteen, jossa toinen syödään pala palalta, (minun mielestäni) ja (alun) söpöilevän poikabändikuvaston, vaikka narsismissa ei ole mitään söpöä. Sen tietää, jos sen on kokenut. Ironiseksi asian tekee se, että Nick Carterista oli yhdessä vaiheessa liikkeellä aikamoista juttua, joka ei ollut ollenkaan söpöä. Muistaakseni useat naiset syyttivät seksuaalirikoksista ja Carter on reagoinut niihin tavalla, joka minusta vahvistaa syytökset. Joka tapauksessa, yhdistelmä on yhdessä tehokkaampi kuin kumpikaan yksinään. Silloin asiat ikään kuin korostuvat toisiaan vasten. Toisinaan yllättävyys saa myös näkemään asiat toisin. KAJ'lla tämä yhdistely on vielä aika kilttiä ja tapahtuu monesti yhdistämällä musiikki ja sanat yllättävästi, mutta yhtä kaikki.
En kinaa tästä enempää.
Jonas Bergqvistin backstage tour Lemonsoftilla:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Toinen keski-ikäinen täällä on tähän asti ollut ihan tyytyväinen hankittuani lipun yhdelle keikalle. Mutta nyt on hiipinyt mieleen, että pitäisikö kuitenkin ostaa lippu myös perjantaille…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Toinen keski-ikäinen täällä on tähän asti ollut ihan tyytyväinen hankittuani lipun yhdelle keikalle. Mutta nyt on hiipinyt mieleen, että pitäisikö kuitenkin ostaa lippu myös perjantaille…
Minä pyrin pitämään itseni kurissa ja mennä vain yhdelle. Olen käynyt runsaassa vuodessa neljällä KAJ'n keikalla, joista kaksi pitkää konserttia ja tuntuu, että Vörjeans useampana iltana peräkkäin panisi jo ruoansulatuksenkin sekaisin. Ei makeaa mahan täydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt hieman asioiden edelle, mutta mietin noita Vörjeansin Tavastian-keikkoja.
Mitenköhän pitkä setti heillä mahtaa olla ts. kauanko yksi keikka mahtaa kestää?
Pähkäilen omaa jaksamistani, että niinköhän sitä jaksaa kolme iltaa perättäin tälleen keski-ikäisenä kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä... 😅
Toinen keski-ikäinen täällä on tähän asti ollut ihan tyytyväinen hankittuani lipun yhdelle keikalle. Mutta nyt on hiipinyt mieleen, että pitäisikö kuitenkin ostaa lippu myös perjantaille…
Täällä reippaasti mummoikäinen on hankkinut liput kahteen Vörjeans-iltaan. Kolmanteen en toistaiseksi hanki lippua, katson myöhemmin sitten mikä on fiilis. Mieli tekisi toisaalta.... Mulla tietysti se hyvä puoli, että ei tarvitse töihin herätä 😊
Minä taas ajattelen Economy Plussan sanomaksi sitä, että ulkoa päin menestys voi näyttää hienolta ja kadehdittavalta, mutta he ovat edelleen "sama pojkan ifrån byin", jotka tekevät kovasti töitä eikä todellakaan aina luksusolosuhteissa.