Lue keskustelun säännöt.
Hautajaiset & 7-vuotias ADHD-poika. Mahdoton yhtälökö?
28.03.2007 |
Muistotilaisuuteen ajattelin ottaa tehtäväkirjan, poika voisi keskittyä sitä tekemään. Vai olisiko poika pakko jättää kotiin? Vainaja piti pojasta, ja varmasti toivoisi hänen läsnäoloaan...
Kommentit (27)
Hänen mielestään lapset saivat näkyä ja kuulua. Hänelle oli tärkeää seurata lastenlasten ja lastenlastenlasten ja muidenkin lasten touhuja.
Mummoni hautajaiset eivät olisi todellakaan olleet hänen näköisensä ilman monia lapsia, jotka saivat myös näkyä ja kuulua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pysty itsekään keskittymään, kun hyysäät koko ajan lastasi. Vain, jos kyseessä on lapsen isä tai isovanhempi, niin voit ottaa mukaan.
Lapselleni läheinen setäni kuoli ja sedän lapset sanoivat, etteivät halua (kilttiä) lastani sinne häiritsemään, kun haluavat siitä rauhallisen aikuisten tilaisuuden. Ymmärsin heitä hyvin ja hankin mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitajan kuudeksi tunniksi.
No, ei ainakaan HÄISSÄ (kuinka monet häät ovatkaan menneet pilalle, kun aina joku raahaa pilttinsä riehumaan ja pilaamaan kauniin seremonian?)!!
Eikö ihan kotona voisi opetella paikallaan olemista, opetetaanhan lapset ravintolaakin varten erikseen käyttäytymään (= syödään kotona ensin " hienosti" , jos menee hyvin niin sitten ravintolaan)..? Vainaja oli toivonut lapsen olevan paikalla hautajaisissa, mutta miksi? Kuinka moni lapsi osaa käsitellä suruaan " sopivasti" itkuisten aikuisten keskellä, hämmentävässä paikassa ja oudossa tilanteessa? Eikö myöhemmin voisi mennä kahdestaan viemään lapsen kanssa kukkia haudalle tms.?
todella ihania ihmisiä, en yhtään ihmettele että niin monet lapset ovat jonkin verran sekaisin, kun lukee näitä vastauksia. Lapset pilaavat juhlat ja tilaisuudet, lapset häiritsevät aikuisten " tärkeitä asioita" . Mitä varten niitä lapsi sitten ylipäätään tehdään jos ne ovat vain tiellä? Lapsetkin ovat ihmisiä ja heilläkin oikeus osallistua tilaisuuksiin. Pelkkä kotona opettelu ei riitä. On ihan eri asia kotona kokeilla miten ravintolassa ollaan, kuin olla itse ravintolassa ja nähdä kaikki uudet asiat ja ihmiset, haistaa kaikki uudet hajut jne. Ei kaiken aina tarvitse olla täydellistä ja mennä ennalta sovitun kaavan mukaan. Vähän joustoa asenteisiin niin elämä on mukavempaa
T: eräs jolla ei edes ole lapsia ja silti minua ei haittaa jos lapset " sählää" tilaisuuksissa
Vierailija:
No, ei ainakaan HÄISSÄ (kuinka monet häät ovatkaan menneet pilalle, kun aina joku raahaa pilttinsä riehumaan ja pilaamaan kauniin seremonian?)!!
Eikö ihan kotona voisi opetella paikallaan olemista, opetetaanhan lapset ravintolaakin varten erikseen käyttäytymään (= syödään kotona ensin " hienosti" , jos menee hyvin niin sitten ravintolaan)..? Vainaja oli toivonut lapsen olevan paikalla hautajaisissa, mutta miksi? Kuinka moni lapsi osaa käsitellä suruaan " sopivasti" itkuisten aikuisten keskellä, hämmentävässä paikassa ja oudossa tilanteessa? Eikö myöhemmin voisi mennä kahdestaan viemään lapsen kanssa kukkia haudalle tms.?
sinusta tulee varmasti loistava äiti,jos joskus saa omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin lapsi on kolme vuotias sillä nuppuset pitää aina, aina ja aina asettaa etusijalle!!!!!
Siis onko nämä kotiäidit tarkoittaneet koko ajan sitä, että lapsen on oltava kolmivuotiaaksi asti vain kotona ja puistossa, ei missään muualla. Sitten saa mennä päiväkotiin ja muihin tilaisuuksiin voi osallistua rippikoulun käytyään.
Muutenhan he ovat häiriöksi ja pilaavat aikuisen tunnelman olipa kyse sitten ilosta tai surusta...
Kylläpä kiristää mammoilla naru otslohkoa ja lujaa....
Lapsellakin on oikeus käsitellä menetystä ja hautajaiset on sellainen tapahtuma.
Kerroit että muistotilaisuuten otat jonkun askartelujutun, en näkisi sitä ongelmaksi jos se rauhoittaa lasta. Älä kuitenkaan vie kappeliin noita tarvikkeita. Varaa hätätilannetta varten muutama karkki jossa ei ole paperia kahisemattomaan mingrip pussiin tms.
Lahjo lasta surutta jos käyttäytyy hyvin saa jonkun pienen palkinnon kotona. Lapsi on niin iso että hänen kanssaan voi neuvotella ja tehdä sopimuksia.
Uskon että hautajaiset pysäyttää vilkkaankin lapsen, tunnelma on harrs ja surullinen. Olin sukulaiseni hautajaisissa joka oli vainajan lapsenlapsi, äitinsä turhaan pelkäsi etukäteen kuitenkaan mitään ongelmia ei tullut. Joku tehtävä olisi paikallaan, huolehtia vaikka kokoonmenevästä sateenvarjosta joka otetaan varalta mukaan tms. Lapselle voi hankkia myös pienen kukkakimpun jota pitää kädessään kappelissa ja laskee sen yhdessä vanhempiensa kanssa kappelissa tai haudalla.
Vastuullinen tehtävä ja kerrot että luotat hänen hoitavan asian.
Sovit jonkun henkilön kanssa jos lapsi riehuu mitä en usko tapahtuvan että vie lapsen pois kappelista kesken siunaustilasuuden. Tämä antaa itsellesi rauhan.
Keskustele tilaisuuden kulusta etukäteen mitä siellä tapahtuu niin lievittää jännitystä.
Pitäisin outona jos lasta ei otettaisi mukaan.
Muistotilaisuudessa voi olla hieman vapaampi tunnelma, muistellaan menneitä ja luetaan adressit. Ruokailu ja kahvitus vie oman aikansa ja ehkä huomio kiinnittyy niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahtii ja menee välillä tarpeen mukaan ulos. Ja totta kai voitte ottaa kirkkoon mukaan....
Käykää takapenkille istumaan ja menette vaivihkaa ovesta ulos, jos tarve tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei, niin sovi jonkun tutun aikuisen kanssa, että pitää poikaa silmällä ja vie tarvittaessa ulos rauhoittumaan.
20 minuuttia on pystynyt olemaan paikoillaan, niin, että pidän kädestä ja puristan kovaa heti kun epätoivottua käytöstä esiintyy. Rankkaa molemmille.
Ja poikani ei ole pösilö, itseasiassa luokkansa lahjakkaimpia, usko tai älä. oppii asiat muita nopeammin vaikkei keskitykään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka haluatte olla kirkossa rauhassa, menkää sinne joskus kun tilaisuus ei ole käynnissä. Lapsella on oikeus hyvästellä läheinen siinä missä aikuisellakin, eikä aikuisen oikeudet mitenkään ohita lapsen oikeuksia.
Hautajaiset eivät ole edustustilaisuus, vaan siunaus ja muistojuhla vainajalle.
Ei olisi varmaan kenellekkään tullut mieleen sanoa, ettei voi mennä sukulaisensa hautajaisiin, vaikka hänellä joskus onkin vaikeampaa olla aloillaan pitkään. Täytyyhän lapsenkin oppia normaaleita sosiaalisia kuvioita. Ei ADHD:n takia voi/saa eristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ä, jos poika vaan puuhailee kirjojensa parissa.
Ota haudalle mukaan joskus kahden kesken.
Siis dementoituneista kävelykyisistä vanhuksista koliikkivauvoihin asti. Siellä sitten surraan ja tavataan kaukaisimmat sukulaiset samalla kerralla. Eihän niitä lasten lisääntymisiä ja kasvamisia muuten etäisimmät näkisikään jos ei olisi häitä ja hautajaisia.
Onneksi olen ilosesta Itä-Suomesta.
Tuskinpa tilaisuus on pojalle ylitsepääsemättömän tärkeä, jos pitää erikseen puuhailla. Kyllä tärkeän ihmisen menettäminen pitäisi pysäyttää myös ylienergisen 7-vuotiaankin...on vastuutonta ajatella, että pojan voi sysätä muiden hoiviin jos hän alkaa oirehtia, koska tuollainen tilaisuus on pääasiassa niille, jotka haluavat suruaan käsitellä ja purkaa ihan paikan päällä. Ei siinä varmaan kiinnosta ketään alkaa toisen lasta vahtimaan, ei millään pahalla!
Ja sinä, joka olisit itkenyt " kuukausia" : itse menetin vaarini ollessani 5 ja vaikka olimme läheisiä, hautajaiset enemmän hämmensivät kuin lohduttivat minua; hädissään olevia aikuisia ja lähes kaikki itkivät. Ei tuntunut kivalta sekään! Myöhemmin käsittelin hautajaisia ja kuolema-asiaa itsekseni sängyssä illalla ja sen jälkeen iski jumalaton kuolemanpelko.
mainitsemasta syystä siunauksen ajaksi hoitoon muualle. Ylivilkas pikku poika ei nimittäin ole paikallaan paria minuuttia kauempaa, niin koko tilaisuus olisi menettänyt luonteensa.
Kyllä hautajaiset on sen verran tunteikas ja surullinen tilaisuus, että silloin ei yleensä aivan pieniä vauvoja/ ylivilkkaita lapsia hyvällä siellä katsota. Oikeestikin. Sen verran täytyy kunnioittaa aina lähimpiä omaisia, että em. lapset voidaan jättää siunauksen ajaksi muiden hoitoon ja osallistuvat omalla panoksellaan vasta muistotilaisuuteen, joka ei yleensä niin harras. SIellä jopa kaivataan vähän lastenkin tuomaa elämän iloa sen surun keskelle.
jos vainajan olisi toivonut hänen olevan siellä, niin toinen juttu. Olette ilmeisesti lähisukulaisia, koska olette mukana arkun kannossa ym. Ehkä ottaisin mukaan, kun noin lähisukulaisia olette.
Tilanne kannattaa käydä monta kertaa lapsen kanssa etukäteen läpi ja toistaa miten pitää toimia ja mitä tapahtuu. Itse varmaan soittaisin ADHD-centeriin ja kysyisin neuvoa, miten hanskata tilanne. Siellä kun itse kävimme, kertoivat juuri tuommoisia ohjeita tämmöisten tilanteiden varalle. Ehkä kannattaa pirrtää ' sarjakuva' tilauseen vaiheista ja käydä se monta kertaa hänen kanssaan läpi ja sitten ottaa sen mukaan, että poika voi sitä katsoa ja hake tukea.
Puuhakirja on varmaan hyvä, jos sen on todettu auttavan. Papin kanssa varmasti hyvä keskustella myös etukäteen, miten hän asian tekisi ja miten voisi auttaa. Ehkä jos poika saisi jonkun tehtävän, esim kukkien kantamisen tms, saattaisi auttaa.
jos sen jonkun kanssa on asiasta sovittu ? Meidän suvussa se olisi ainakin ihan normaali järjestely, jos vanhemmat tosiaan kantavat arkkua tai ovat muissa järjestely tehtävissä juhlissa.
Eli vaikka sellainen, joka ei muuten ko. tilaisuuteen tulisi - tarkoitan tällä, ettei ole surevien joukosta.
Teillä vanhemmilla myös paljon henkisesti raskaita tehtäviä hautajaisissa - hiljattain saattelimme rakkaan pappani hautaan - niihinkin menee voimia ja vaativat keskittymistä jne. Omassa surussakin tarpeeksi kannettavaa, jos sitten vielä täytyy jännittää, miten poika pärjää, niin voi olla aika hankalaa...
Ulkopuolinen hoitaja voisi lähteä sitten pojan kanssa vaikka ulkolenkille, jos pojalla alkaa olla tukala olo. Poikakin tietää varmasti, miten pitäisi olla, muttei voi mitään, kun levottomuus ottaa ylivallan. Hänellekin olisi ehkä helpotus päässä siinä tilanteessa ulos.
Tässä nyt muutama ajatus, te tunnette poikanne parhaiten ja tiedätte varmasti, mikä olisi hänelle paras vaihtoehto. Aikuisten on myös hyvä ajatella itseään ja omaa jaksamista. Itselläni kävi Pappani hautajaisissa niin, että jo kappeliin kävellessäni tunteet saivat ylivallan ja itkin melkein koko tilaisuuden alusta loppuun. Minulla oli paljon vastuuta siunaustilaisuudessa ja siellä skarppasin, onneksi!
Otan osaa suruunne!