Pakkomielle mieheen - miten selviää

Itselläni samankaltainen tilanne enkä kyllä tiedä mikä siihen auttaisi. Mulla vaan kestänyt jo tätä kaikkiaan varmaan viitisen vuotta. Olen miettinyt jo työpaikan vaihtoakin, mutta jo ajatus siitä, etten enää olisi miehen kanssa tekemisissä, surettaa. Itse olen vapaa, mutta mies ei ja siksi tästä ei voikkaan tulla mitään..

Traumasidos. Mene terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko rakastunut mielikuvaan toisesta uljaana prinssinä ehkä supermiehenä vai realistisesti se kallu joka käy wc:ssä ja kaivaa nenää tms. Muiden tavoistahan ei koskaan tiedä tai arki-minä, huonot puolet. Mutta aiotko roikkua hänen somessa vai ottaa muitakin kiinnostuksen kohteita.

En ole toistaiseksi vielä tavannut ketään kuka ei kävisi wc:ssä? Vai tarkoitatko, että kaivaa wc:ssä nenää? Eikö se ole juuri oikea paikka sille? Kunhan muistaa pestä kädet.

Jotkut miehet nostattavat itsetuntoaan käyttäytymällä noin. Eikö sekään ajatus auta, että olet vain hänen huonon itsetuntonsa kyynersauva?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo pari vuotta seurannut, kuinka yksi tuttu roikkuu yksipuolisessa ihastuksessa, joka ei etene mihinkään. Jos toinen olisi kiinnostunut, niin eiköhän tässä olisi jo jotain tapahtunut. Oudointa on, että puhuu tästä ihastuksesta hyvin omistavasti, ihan kuin seurustelisivat. Ei taida itse tätä tiedosta, mutta se kuulostaa karmivalta jopa. 

Kuulostaa mieheni stalkkerilta, mutta en siis tarkoita, että olisi sama henkilö, käytös näillä on vain samankaltaista. Hämmentävää, kun eräässä työhön liittyvässä tilanteessa stalkkeri jätti minut täysin huomiotta ja käänsi minulle selkänsä, kun puhui miehelleni aivan kuin olisin ilmaan. Hän myös tuli kotiimme tekosyyn varjolla eli selvittänyt osoitteen ja soitteli keskellä yötä humalassa. 

Nyt on rauhoittunut, koska sairastui vakavasti, en tiedä onko enää hengissäkään. Mutta miehilläkin on stalkkereita. Tuokin oli periaatteessa aivan tuntematon ihminen. Mieheni opasti kerran häntä eräässä asiassa, minkä jälkeen hän alkoi soitella ja lähetellä viestejä.

Tunnistin aika nopeasti mistä on kyse, koska itsellänikin on ollut stalkkeri. Jouduin muuttamaan pois ja salaamaan kaikki tietoni.

Ap:lla on muna mielessä vain. Ihan ymmärrettävää. Kuvittele miehelle mikrop#nis, auttaisiko?

upup

Tyypillinen peluri. Ap olet hänelle hänen sairautensa vaatima pelinappula, olet hölmö kun olet lähtenyt tunteella mukaan. Tuollaisilla miehillä on elämäntapa kierrättää aina ylimääräisiä naisia ja ihailijoita oman puolison ohessa, jalkavaimo on oikeastaan aika osuva termi, koska nämä naiset pääsevät vain pyörimään jaloissa ja oikea elämä vietetään oman puolison kanssa. Myös hyvää seksiä on kotona, mutta kaltaisesi ihailija nostaa miehen itsetuntoa ja sinä vaihdut toiseen sulavasti, koska miehellä on teitä samanlaisia liuta takavasemmalla koko ajan. Suudelmat ovat tapa ylläpitää kiinnostustasi, muuten harva viitsii katsella tuollaista pitkään.

Koska olet miehen kanssa suudellut niin todennäköisyys on suuri että sinua panisi myös. 

Vierailija kirjoitti:

Menet saunaan ja vastot vimmatusti alapäätäsi.

Asia ei sinänsä minulle kuulu, mutta jos haluat jonkun vihtomaan pyllyäsi niin saatan pystyä auttamaan.

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan mahdoton ole. Toisinaan käy niin, että kaksi varattua (tai varattu ja sinkku) ihastuvat ja tuloksena on parisuhde, joka parantaa kummankin elämänlaatua. Tilanne voi aikaa myöten osoittautua voitoksi myös jätetyille puolisoille.

Uusperheen ihmissuhteissa on luonnollisesti omat haasteensa, mutta joskus nekin toimivat heti alusta alkaen kerrassaan mainiosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan mahdoton ole. Toisinaan käy niin, että kaksi varattua (tai varattu ja sinkku) ihastuvat ja tuloksena on parisuhde, joka parantaa kummankin elämänlaatua. Tilanne voi aikaa myöten osoittautua voitoksi myös jätetyille puolisoille.

Uusperheen ihmissuhteissa on luonnollisesti omat haasteensa, mutta joskus nekin toimivat heti alusta alkaen kerrassaan mainiosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja

Ota tästä oppia, ap. Mummon viisaat neuvot auttavat sinuakin löytämään oman onnesi.

👵🏻🙀🍖🍲

Situationen med är inte omöjlig. Ibland händer det att två singlar (eller en singel och en singel) blir kära och resultatet blir en relation som förbättrar livskvaliteten för dem båda. Med tiden kan situationen också visa sig vara win-win för de makar som blev kvar.

Naturligtvis har relationer i en ny familj sina egna utmaningar, men ibland fungerar de perfekt redan från början. Ett uppmuntrande exempel kommer till minnet: ett fall som min avlidna mormor ofta berättade för mig om för ett par år sedan.

En ny familj bodde nära min mormors barndomshem, bestående av ett par, makens barn, hustruns barn och ett gemensamt barn. Modern (styvmodern) i denna familj kokade ofta soppa i en stor gryta.

Mormor sa att förutom familjens barn fick grannarnas barnflickor komma över för att äta soppan. Soppan var helt acceptabel, särskilt med tanke på efterkrigsförhållandena vid den tiden.

Det fanns många herrelösa katter runt huset och en gång avslöjade kvinnan att hon fångade dem med fällor och lagade sina soppor med dem. Mormor sa att själva soppan inte blev sämre, men att hon började undvika det stället lite när hon visste var köttet till sopporna kom ifrån.

Den föreningen hade börjat med otrohet (mormor använde dock ett fulare ord för det), men paret drack inte en droppe alkohol. Och mormor gjorde inte heller det, och var kunde hon ha fått tag på det när hon bara var ett barn.

Så vad som helst kan hända och den som sträcker sig efter en gran, den kommer att dyka upp på en enbär, som mormor alltid lärde.

Kyseessä on limerenssi.

Vierailija kirjoitti:

"Pakonomaisuus" ei tietenkään miehelle näy koska en tälläisestä ole sanonut. Mutta itseäni vaivaa kuinka paljon ajatus pyörii hänessä, ja sehän on täysin turhaa ja pois kaikesta muusta mihin ajan voisi käyttää. En vaan ymmärrä miksi näin on käynyt että ajatus on hänessä. Muut eivät saa samaa tunnetta aikaan, oikein herään eloon hänet nähdessä. Kyllä sen vaan tuntee kun joku kolahtaa. Samaa en ole tuntenut koskaan. Yksipuolista, vaikka jotain intressiä hänen katseessa on ja olemme kyllä suudelleet muutamam kerran ja se on ollut tajunnan räjäyttävää.

En halua häntä koska hänellä on jo perhe ja elämä mallillaan, mitä hän minusta saisi, ei juuri mitään. Tyhmyyksissäni pääni on täynnä hänestä.

Kiitos kommenteista. Jokin paskamyrsky varmaan tulee kun suudelmat mainitsin. Luen vinkistänne limerenssistä. Ja mielellään luen jos vastaavaa pakonomaisuutta muilla. Ja miten pääsitte irti.

Ap

Et sinä ole tyhmä vaan tuo ihastuminen ruokkii jotain täyttymätöntä tarvetta sinussa. Kaipaatko tulla huomatuksi ja huomioiduksi? Muistuttaako hän jotain sinulle tärkeää ihmistä, jonka olet syystä tai toisesta menettänyt? Tuntuuko sinusta, että elämäsi on jotenkin urautunut ja alitajuisesti etsit tästä miehestä jännitystä ja vaihtelua?

Limerenssiin perehtyminen on varmasti hyvä idea, koska kuvailemasi "oireet" natsaavat siihen hyvin. Kannattaa myös pitää mies tietoisesti käsivarren mitan päässä ja yrittää suhtautua häneen vain projektityökaverina. Henkilönä, jolla on elämässäsi tietty kapea rooli ja joka on ikään kuin vain osa tätä tiettyä rajattua projektia. Suuteluasteelle ei kannata enää lipsahtaa, koska se helposti johtaa pidemmällekin ja lopputuloksena saatat huomata olevasi todella kinkkisessä liemessä. Pohdi myös, haluaisitko todellakin suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jolle ei ilmiselvästi tuota ongelmaa pettää puolisoaan ja lietsoa samalla sinun tunteitasi entistä kovemmille kierroksille? Tuntuu, että hän hakee sinusta pönkitystä egolleen ja saa hupia siitä, kun huomaa sinun fiksoituvan häneen yhä enemmän ja enemmän. Anteeksi suorasukaisuuteni mutta tyyppi ei suoraan sanoen vaikuta ihastumisesi arvoiselta. Toki et tunteillesi voi mitään ja siksi onkin hyvä perehtyä siihen, mikä tarve siellä taustalla saa sinut kiinnittymään tähän mieheen niin voimakkasti.

Vierailija kirjoitti:

Menet saunaan ja vastot vimmatusti alapäätäsi.

Vihta, vihtoa

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ap:n tilanne nyt ihan mahdoton ole. Toisinaan käy niin, että kaksi varattua (tai varattu ja sinkku) ihastuvat ja tuloksena on parisuhde, joka parantaa kummankin elämänlaatua. Tilanne voi aikaa myöten osoittautua voitoksi myös jätetyille puolisoille.

Uusperheen ihmissuhteissa on luonnollisesti omat haasteensa, mutta joskus nekin toimivat heti alusta alkaen kerrassaan mainiosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja

Ja kissalan pojat ja kulkukauppiast tuli sitten lopulta apuun. Ja sen pituinen se. 

Minusta mummo on oikeilla jäljillä. Tuon uusperheen suhdedynamiikka vaikuttaa terveeltä ja tasapainoiselta. Keittoa ja rakkautta riitti niin omille kuin vieraillekin lapsille.

Joku nirppanokka voi tietysti nyrpistellä nenäänsä sille, että keitossa oli kissanlihaa, mutta on otettava huomioon ne karut olosuhteet, joissa sodan jälkeen elettiin. Ei siihen aikaan liiennyt mitään paistilihoja soppaan laitettvaksi. Ei varsinkaan, kun keittoa tehtiin käytännössä koko kylän lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Minusta mummo on oikeilla jäljillä. Tuon uusperheen suhdedynamiikka vaikuttaa terveeltä ja tasapainoiselta. Keittoa ja rakkautta riitti niin omille kuin vieraillekin lapsille.

Joku nirppanokka voi tietysti nyrpistellä nenäänsä sille, että keitossa oli kissanlihaa, mutta on otettava huomioon ne karut olosuhteet, joissa sodan jälkeen elettiin. Ei siihen aikaan liiennyt mitään paistilihoja soppaan laitettvaksi. Ei varsinkaan, kun keittoa tehtiin käytännössä koko kylän lapsille.

Lisäisin tuohon vielä sen, että perhe ei käyttänyt ollenkaan alkoholia. Lasken sen isoksi plussaksi. Tietenkin myös sen, ettei mummokaan käyttänyt, mutta se olisikin ollut tosi paha juttu, koska hän oli vasta lapsi.