"Täydellisen" puolison jättäminen. Mistä saisi selkeyttä ajatuksilleen?
Olen jo jonkin aikaa miettinyt eroa. Olen tuonut näitä syitä esille kotona, mutta puolisoni ei ole halukas esimerkiksi pariterapiaan, sen sijaan haluaisi, että minä menisin yksin terapiaan. Tämä oikeastaan on yksi syistä, joiden vuoksi tuntuu ettei tämä (pitkä) parisuhde ole minulle enää hyväksi. Hän puhuu minulle usein passiivis-aggressiivisesti, kääntää asiat niin, että ongelma on aina minussa ja että ylireagoin. Tuntuu, että läheisyydessä kiinnostaa vain seksi. Muuten ei ole kiinnostunut minusta. Arvostelee jatkuvasti valintojani, on mahdotonta käydä esimerkiksi ruokakaupassa ilman kritiikkiä. Keskittyy koko ajan virheisiini ja vikoihini.
Olen vaan tosi yksin näiden pohdintojen kanssa, koska muiden mielestä hän on "täydellinen" puoliso. He eivät näe sitä toista puolta, joka on vuosien varrella vienyt minulta itsetunnon ja syö aloitekykyäni. Tuntuu, että minusta on tullut varjo, ja se älykäs, sievä ja lahjakas nuori nainen on kadonnut. Tilalle on tehty ihminen, jolle jokainen yksinkertainen ruokaostos on henkisesti kuormittavaa, koska tiedän sen valituksen enkä jaksaisi sitä. Muille hän esittää arvostavansa minua, minä näen toisen puolen.
En usko, että haluan elää enää näin.
Kommentit (60)
Totta ikäihmisen, 77v. Valitettavasti tiedän, mistä puhun.
Ei kovin älykästä tulla tänne kysymään, minne mennä selkeyttämään ajatuksiaan. Johan sen on mieskin kertonut. Kannattaa ihan itsensä takia hakeutua ammattiauttajalle. Valinta on ap:n.
Seksi on osa parisuhdetta aina. Kuitenkin myös kummankin on hyvä siihen suostua eikä vain toisen. Jos ei huvita niin ei. Jos taas ei suju ruokaostokset niin pitää käydä erikseen kaupassa. Kumpikin ostaa mitä itse haluaa. Kyseessä on kerran rahat mistä tapellaan. Kaupassa. Rahasta ne riidat aina johtuu. Siksi moni nainen elää yksin saa pitää rahansa syödä mistä pitää ja kukaan ei arvostele.
Erotessa mammonajumala käy kimppuun erityisesti. Tää on mun.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kaukana täydellisestä puolisosta. Eroa hyvä ihminen jos et voi käydä edes kaupassa ahdistumatta. Suurin kysymys onkin miksi ihmeessä roikut vielä tuollaisessa parisuhteessa? Sillä ei ole mitään merkitystä millainen suhde on ollut vaan millainen se on nyt.
Todellakin. Läheiset ihmiset kyllä uskovat sua ja ovat sun puolella asiassa. Ne, jotka eivät usko tai kyseenalaistavat syitä eroon joutavatkin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä onkin, että just miehissä (anteeksi yleistys, mutta tätä on oikeasti paljon...)on ihan uskomattoman paljon noita, jotka arvostelee, piikittelee ja ilkeilee?
Sekä oma, että nähtyjä kokemuksia.
Onko se jo kasvatuksessa, käännetään ne omatkin viat muiden viaksi.
Ja jos heille sanoo vaikkapa ihan asiastakin, niin valitetaan nalkutuksesta yms.
Ottavat nokkiinsa, eivät ota vastuuta toisen loukkaantumisesta vaan loukkaantuvat itse...Eivätkö osaa, eivätkä edes yritä?
En tiedä onko ap:n kohdalla kyse tästä, mutta usein se on myös niin, että se mieskin haluaa erota, mutta ei millään halua olla erossa "syypää". Jotenkin ilkeilee niin kauan, että ap ottaa eron.
En tiedä mistä tällainen johtuu, mutta olen muutaman tapauksen lähi/tuttavapiirissäni jo nähnyt. Parilla miehellä oli jopa jo toinen nainen k
Mä en ymmärrä tällaista käytöstä. Mitä ihmeen lapsia nuo miehet on, kun eivät osaa ottaa vastuuta erosta. En vittuillaksenikaan eroaisi, jos mun mies alkaisi mulkuksi ja tietäisin, että tilnne on tuo. Jotain selkärankaa pitää saatana soikoon ihmisellä olla.
Olemme olleet pitkään yhdessä. Myös lapsia on. Teini on alkanut huomautella isälleen, että tämä ei kohtele minua kunnioittavasti, kyselee miksi.
Miksi en ole lähtenyt tai osaa sanoa, että pitäisikö lähteä? Koska olen kuunnellut monta vuotta sitä, että ongelmat ovat aina minun korvieni välissä. Minulla on huono itsetunto, sen tiedän kyllä. En osaa enää sanoa, mikä on oikein tai väärin tai missä ylireagoin tai ylireagoinko.
En ajattele, että vaihtamalla saan paremman puolison. En usko, että sellaista ihmistä on, luulen että olen yksin lopun elämääni. Sen ajatuksen kanssa olen sinut. Taloudellisista syistä en ole tässä, eikä se vaikuta harkintaani. Vuokralle muuttaisin, koska talon omistaa mies yksin. En halunnut tätä taloa, joten hän teki kaupat yksin.
Olin nuori kun tavattiin, itsenäinen ja pärjäävä, mutta omassa lapsuudessa rikottu. Sen olen käsitellyt terapiassa, mutta tähän parisuhteeseen en siellä keskittynyt. Oliko hän tällainen kun tavattiin? Ei, vaikka merkkejä siitä olikin. En toisaalta ollut minäkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Selkeyttä saat kun olet ihan rehellinen itsesi suhteen ja omien ajatustesi suhteen.
Et selkeästi haluaisi erota koska kumppanissa ei ole vikaa.
Ajatteletko löytäväsi mahdollisesti paremman kuitenkin?
Oletko narsistinen? Huomionhakuinen? Herkästi loukkaantuva ja haavoittuva?
Etkö halua muuttaa itsessäsi mitään ja suhtautua elämään?
Vaaditko kumppaniltasi liikoja?
Mistä siis kiikastaa?
Sinä tiedät itse kyllä vastauksen, älä tee asioista liian vaikeita.
Kuulostaa mun korvaan siltä, että ap on ollut liiankin kiltti ja antanut toisen arvostella. Ei ole pitänyt puoliaan, ei ole näyttänyt vaikka tuntuu pahalta.
Joku kipakampi tapaus olisi pistänyt tuon miehen ojennukseen.
🇺🇦🇮🇱
Niin juuri! Voisko lapsuutesi selittää, miksi valitsit miehesi? Terapia nyt selkiyttäisi asioita, ettet joutuisi uudelleen samaan kouluun.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta tuliko se otsikossa mainittu "täydellinen" mies koskaan kuvioihin? Koska aloituksessa kuvattu mies ei ole edes "täydellinen".
Täydellinen mies ymmärtääkseni tarkoitti muiden käsitystä miehestään, ei omasta mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kaukana täydellisestä puolisosta. Eroa hyvä ihminen jos et voi käydä edes kaupassa ahdistumatta. Suurin kysymys onkin miksi ihmeessä roikut vielä tuollaisessa parisuhteessa? Sillä ei ole mitään merkitystä millainen suhde on ollut vaan millainen se on nyt.
Luulet että täydellinen puoliso :)
Huoh
Se, että hän esittää "täydellistä" puolisoa ulkopuolisten läsnä ollessa, ei tee hänestä täydellistä. Hän on sinulle juuri sellainen puoliso kuin hän on sinua kohtaan arjessanne. Sinä elät omaa henkilökohtaista elämääsi, et niiden elämää, jotka kuvittelevat puolisosi olevan täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli juuri tuollainen. Kadotin 30 vuoden aikana itseni. En enää tunnistanut itseäni. En halunnut olla sitä, mitä olin. Ajattelin, että jos lähden heti, tästä vielä palaudun. Läksin, mutta se ei ollut helppoa.
Tänään 30 V myöhemmin olen oma itseni enemmän kuin koskaan ennen. Paljon olen töitä tehnyt itseni kanssa. Ymmärrän, miksi menin suhteeseen, miksi siinä roikuin ja miksi lähtemiseni oli vaikeaa. Nyt en enää sellaiseen kaveriin kiinnittäisi huomiota enkä suhteeseen lähtisi. Oppimatka vei turhan paljon aikaa lyhyestä elämästä, mutta se oli kai tehtävä.Herttileijaa! Sinähän olet jo ikäihmisiä. 20 vuotta jo eläkkeelläkin?
Laskin samaa...30 vuotta huonoa liittoa, josta toipuminen kesti toiset 30 vuotta. Jokin kirjoitusvirhe varmaan.
Olemme olleet pitkään yhdessä. Myös lapsia on. Teini on alkanut huomautella isälleen, että tämä ei kohtele minua kunnioittavasti, kyselee miksi.
Miksi en ole lähtenyt tai osaa sanoa, että pitäisikö lähteä? Koska olen kuunnellut monta vuotta sitä, että ongelmat ovat aina minun korvieni välissä. Minulla on huono itsetunto, sen tiedän kyllä. En osaa enää sanoa, mikä on oikein tai väärin tai missä ylireagoin tai ylireagoinko.
- kuulostaa siltä että puolisosi on narsisti. Narsisti tuhoaa energialähteensä itsetunnon ja toimintakyvyn.
Miten kukaan voi moittia kumppaniaan kaupassa käymisestä? Haluaako hän tehdä itse kaikki ostokset?
Laskin samaa...30 vuotta huonoa liittoa, josta toipuminen kesti toiset 30 vuotta. Jokin kirjoitusvirhe varmaan.
-Tämä selitettiin jo.
Yksin on moninkertaisesti parempi kuin huonossa suhteessa.
Itse olen ollut kammottavassa parisuhteessa, samankaltaisen kuin sinulla, mutta meillä tähän liittyi vielä perheen avuttomiin kohdistuva väkivalta selkäni takana.
En ole kyennyt elämään miehen kanssa tämän jälkeen, mutta sekuntiakaan en ole eroa katunut. Seurustellut olen, mutta ehtona on ollut kaksi asuntoa. Minulla on hyviä ystäviä ja lapset. Paljon harrastuksia. Elämäni on rikasta ja hyvää ja kammottava exmies muisto vain.
Mä erosin "täydellisestä" kihlatusta häiden alla. Vaikeita ratkaisuja tulee elämässä eteen.
Ap on narsistinen. Ilmentänyt sitä pitkän aikaa.