Mietin tässä ekaa poikaystävää, ja täytyy myöntää että olin kertakaikkisen rakastunut

Vähän erikoinen, ja siksikin mun mieleen. 

Alkoi yhdenillan juttuna, mutta jatkui 7 vuotta on offina.

Vaalea viikinki...pitkä, uimarin kroppa.

Ja poltti kuin korsteeni. Punasta Malppia.

Sellanen äijä.

Nyt vasta tajuaa miten onnekas silloin tavallaan oli.

Tervehtikin iloisesti aina kun tuli armeijasta.

🐕😄

Muistan miten kauniina helmikuisena sunnuntaiaamuna minutkin kutsuttiin syömään, ja poikkiksen isä vilkutti silmää ja kysyi että no joko oli action In Jackson, että tuliko oltua hötsyn tötsyn.

Sitä en muista, mutta sen päivän ruokana oli muusia ja karjalanpaistia. Lisukkeena etikkakurkkuja.

30 vuotta sitten.

T. Ruusu Aina Ilona