Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Käytkö haudoilla
Kommentit (39)
Aina joskus käyn koirani kanssa etsimässä luita hänelle. Vastakaivettujen hautojen kaivuumullista löytyy parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukkaa tekee kerran vuoteen väkivaltaisen isäni haudalla kynttilä viedä.
Käyn silloin tällöin. Etenkin Pyhäinpäivänä kynttilämeri on vaikuttava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn mummuni haudalla muutaman kerran vuodessa, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Mummu oli rakas.
Käyn myös usein aivan vierailla paikkakunnilla kävelemässä hautausmaalla niiden tunnelman vuoksi. Mitä vanhempi kirkko ja hautausmaa, sitä varmemmin pysähdyn siellä.
Onhan tuo haudoilla käynti tavallaan tapa osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta edesmennyttä ihmistä kohtaan. Etenkin jos suhde on ollut hyvä ja lämminhenkinen.
Mitä kunnioitusta tai kiitollisuutta se osoittaa käymällä just siellä haudalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, haudoilla käyminen ei vaan kuuluu omiin tapoihin. Mieluummin ajattelen heitä muilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Tiukkaa tekee kerran vuoteen väkivaltaisen isäni haudalla kynttilä viedä.
Miksi viet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn mummuni haudalla muutaman kerran vuodessa, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Mummu oli rakas.
Käyn myös usein aivan vierailla paikkakunnilla kävelemässä hautausmaalla niiden tunnelman vuoksi. Mitä vanhempi kirkko ja hautausmaa, sitä varmemmin pysähdyn siellä.
Onhan tuo haudoilla käynti tavallaan tapa osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta edesmennyttä ihmistä kohtaan. Etenkin jos suhde on ollut hyvä ja lämminhenkinen.
Tämä. Itse hoidan mummoni hautaa, koska omaisten hautojen hoito oli hänelle itselleen hyvin tärkeää. Muistan, kun olin usein hänen mukanaan haudoilla ja opin "miten kuuluu tehdä". Nyt hoidan niillä opeilla hänen hautansa. Muiden haudoilla en käy, enkä halua aikanaan itsellenikään hautaa. Eri
Monet hautamonumentit ovat kuin taideteoksia, kiva niitä on katsella. Sukulaisten ja tuttavien hautojen kohdalla on hyvä pysähtyä hetkeksi muistelemaan edesmennyttä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina joskus käyn koirani kanssa etsimässä luita hänelle. Vastakaivettujen hautojen kaivuumullista löytyy parhaiten.
Kas kun et keitä niistä luista itsellesi luusoppaa
Kävin kunnes luin mitä kaikkia ruumiita syöviä ötököitä maasta nousee, ei vaan enää voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn äidin haudalla, lyhyt matka kirkkomaalle ja se toinen äijän monttu onkin sitten kaukana ja siitä haudasta en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn mummuni haudalla muutaman kerran vuodessa, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Mummu oli rakas.
Käyn myös usein aivan vierailla paikkakunnilla kävelemässä hautausmaalla niiden tunnelman vuoksi. Mitä vanhempi kirkko ja hautausmaa, sitä varmemmin pysähdyn siellä.
Onhan tuo haudoilla käynti tavallaan tapa osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta edesmennyttä ihmistä kohtaan. Etenkin jos suhde on ollut hyvä ja lämminhenkinen.
Tämä. Itse hoidan mummoni hautaa, koska omaisten hautojen hoito oli hänelle itselleen hyvin tärkeää. Muistan, kun olin usein hänen mukanaan haudoilla ja opin "miten kuuluu tehdä". Nyt hoidan niillä opeilla hänen hautansa. Muiden haudoilla en käy, enkä halua aikanaan itsellenikään hautaa. Eri
Miten sitä sitten kuuluu tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stalkkaatko vieläkin ? Miksi olet sellainen haiseva sairas stalkkaaja ? Vippaako yliskammarissa ? Etk,ö saa äidiltä tarpeeksi huomiota ?
Käyn sukulaisteni haudoilla lähes kuukausittain, tiedän että he arvostaisivat sitä. Se on myös paikka jossa hiljentyä ihan yksin heitä ajatellen. Edesmenneet rakkaat elävät toki muistoissani mökillä ja kaikissa yhteisissä suosikkipaikoissamme, mutta kukat ja kynttilät on mukava tuoda haudoille.
Hautausmaalla on myös miellyttävää käydä kävelyillä kaikkina vuodenaikoina. Katselen usein pitkään sankarihautoja, niistä luen nuorena kaatuneiden miesten nimiä(jotka ovat taas muodissa) ja mietin millaisia he mahtoivat olla. Ja herkistyn kun mietin oman elämäni helppoutta. Vietin lapsuuteni 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn mummuni haudalla muutaman kerran vuodessa, se on lähellä ja sinne on helppo mennä. Mummu oli rakas.
Käyn myös usein aivan vierailla paikkakunnilla kävelemässä hautausmaalla niiden tunnelman vuoksi. Mitä vanhempi kirkko ja hautausmaa, sitä varmemmin pysähdyn siellä.
Onhan tuo haudoilla käynti tavallaan tapa osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta edesmennyttä ihmistä kohtaan. Etenkin jos suhde on ollut hyvä ja lämminhenkinen.
Tämä. Itse hoidan mummoni hautaa, koska omaisten hautojen hoito oli hänelle itselleen hyvin tärkeää. Muistan, kun olin usein hänen mukanaan haudoilla ja opin "miten kuuluu tehdä". Nyt hoidan niillä opeilla hänen hautansa. Muiden haudoilla en käy, enkä halua aikanaan itsellenikään hautaa. Eri
Minäkin käyn mummoni haudalla, varmaan siirtynyt tuo perinne itselle juuri hänen kauttaan. Enkä taida minäkään haluta itselleni ainakaan mitään hautakiveä, oikeastaan ihan sama minne tuhkani ripotellaan.
Saan vainajilta lohdutusta tuntemattomissakin kalmistoissa. Hautausmaa on ainoa paikka, jossa en ole yksin ja jossa on rauhallista olla.
Vierailija kirjoitti:
Saan vainajilta lohdutusta tuntemattomissakin kalmistoissa. Hautausmaa on ainoa paikka, jossa en ole yksin ja jossa on rauhallista olla.
Erikoinen peruste, kuitenkin jotenkin surullisen sävyinen.
Alue: Aihe vapaa
Käyn. Minulla tiedossani neljä hautaa joiden sijainnin tiedän. Sitten on niitä joista en tiedä missä ne sijaitsevat. Kävisin jos tietäisin ja joku ohjais niiden luokse. Yritän vähän huolehtia noista neljästä. Kitkin pari tuntia rikkaruohoja viimekerralla.