Lue keskustelun säännöt.
Mistä sisältöä elämään keski-iässä?
30.06.2025 |
Ei oikein kiinnosta mikään. Käyn töissä ja möllötän vapaalla.
Kommentit (106)
se on varmaan sitten parasta kupsahtaa? keski-iässä elämä joko loppuu tai sitten ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne harrastukst ja muut jutut loppuu yhtäkkiä keski-iässä?
En ole ap, mutta mä olen ainakin niitä itse lopettanut. Kun ei ne enää kiinnosta. Ne on jo nähty ja koettu. Ja lisäksi se tuntuu niin kovin keinotekoiselta "ajan tappamiselta" koko harrastaminen. Tietysti jos aidosti nauttisin jostain harrastuksesta vielä, harrastaisin, mutta ei ole enää mitään mikä kiinnostaisi. Mutta en minä kyllä niitä kaipaakaan, mä olen nykyään tosi tyytyväinen kotona sukkaa kutomassa, musta on tullut jo 50v. iässä kunnon mummo.
Mitä muuta se kutominen on kuin harrastus?
Toki siitä on hyötyä, mutta harrastus silti.
Vierailija kirjoitti:
Rakentele legoilla.
Opettele neulomaan pitsiä.
Ota jokin liikunnallinen tavoite, vaikkapa maraton.
Aloita jonkin kielen opiskelu. Kansalaisopiston kursseilla saa vähän ihmiskontaktejakin.
Kasvata huonekasveja. Ne ovat eläviä olentoja, joten se voi olla palkitsevaa (jos ne kuolevat aina vain, niin sitten se on vähemmän palkitsevaa).
Legoja en ole kokeillut, mutta kokoan palapelejä.
Olen opetellut neulomaan ja myös virkkaamaan eikä noissa tule "valmiiksi" varmasti koskaan koska uusia tekniikoita jne on vissiin liki rajattomasti.
Olen juossut puolimaratonin (polvet ei enää kestä valitettavasti tuonkaan mittaista lenkkiä).
Olen opetellut kaksi itselleni uutta vierasta kieltä plus yhden "vanhan" paremmaksi.
Ja nuo kasvit.. Olen kasvattanut niin sitruuna- kuin avokadopuunkin ja kahvipensaskin on vielä tapppamatta.
Ja kokeillut paljon muuta vastaavaa yksinpuuhastelua.
Ei tuollaiset vaan riitä sisällöksi etenkään pidemmän päälle. Tai siis ei riitä minulle vaan kaipaan vaan enemmän ja enemmän seuraa ja sosiaalisia suhteita, omaa perhettä ja kumppania. Toki tiedostan, ettei nämä enää ole mahdollisia näin keski-iässä vaan se viimeinenkin juna on jo mennyt. Lisäksi ihmiset tuntuu vain käpertyvän enemmän kotiinsa ja siihen omaan laumaansa kun ikää tulee eli en enää jaksa uskoa, että löytäisin edes sellaista "hyvänpäiväntuttua" jonka kanssa voisi kohdakkain osuttua höpötellä sen hetken ihan niitä näitä. Tämä nykyinen (ja entinen sekä ilmeisesti myös tuleva) elämä näivettää minut aivan kokonaan.
"Ei tuollaiset vaan riitä sisällöksi etenkään pidemmän päälle. Tai siis ei riitä minulle vaan kaipaan vaan enemmän ja enemmän seuraa ja sosiaalisia suhteita, omaa perhettä ja kumppania. Toki tiedostan, ettei nämä enää ole mahdollisia näin keski-iässä vaan se viimeinenkin juna on jo mennyt. Lisäksi ihmiset tuntuu vain käpertyvän enemmän kotiinsa ja siihen omaan laumaansa kun ikää tulee eli en enää jaksa uskoa, että löytäisin edes sellaista "hyvänpäiväntuttua" jonka kanssa voisi kohdakkain osuttua höpötellä sen hetken ihan niitä näitä. Tämä nykyinen (ja entinen sekä ilmeisesti myös tuleva) elämä näivettää minut aivan kokonaan."
Tuo voi kyllä olla vaikea, koska aika monet meistä jotka on totuttu tähänkin asti elämään yksin, olemme oppineet nauttimaan yksinäisyydestämme, eikä siksi kaivata enää seuraa tai sosiaalisia suhteita. Minäkin nuorempana ihan itkin yksinäisyyttäni, nyt viisikymppisenä en haluaisi elämääni yhtään ketään, en miestä enkä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nussimista kokeillut?
Se on nuorena nussittava kyllikseen, ei sitä vanhana enää jaksa.
N50+
Kivaa toki, mutta siihen tarvitaan halukas ja kyvykäs kumppani.
Vaimolla alkoivat viisissä kymmenissä jatkuvat vuodot, kirvely ja haluttomuus. On laukannut lääkärissä, poistettu kasvaimia, määrätty jos jonkinlaista pilleriä ja voidetta, mutta näyttää siltä, että on game over siinä lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne harrastukst ja muut jutut loppuu yhtäkkiä keski-iässä?
En ole ap, mutta mä olen ainakin niitä itse lopettanut. Kun ei ne enää kiinnosta. Ne on jo nähty ja koettu. Ja lisäksi se tuntuu niin kovin keinotekoiselta "ajan tappamiselta" koko harrastaminen. Tietysti jos aidosti nauttisin jostain harrastuksesta vielä, harrastaisin, mutta ei ole enää mitään mikä kiinnostaisi. Mutta en minä kyllä niitä kaipaakaan, mä olen nykyään tosi tyytyväinen kotona sukkaa kutomassa, musta on tullut jo 50v. iässä kunnon mummo.
Minäkin olen lopettanut kaiken. En oikein jaksa niitä sosiaalisia pelejä ja hierarkioita, mitä harrastusporukoissa aina syntyy. Kuin jollekin tietylle asialle vihkiytyneitä kultteja guruineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne harrastukst ja muut jutut loppuu yhtäkkiä keski-iässä?
En ole ap, mutta mä olen ainakin niitä itse lopettanut. Kun ei ne enää kiinnosta. Ne on jo nähty ja koettu. Ja lisäksi se tuntuu niin kovin keinotekoiselta "ajan tappamiselta" koko harrastaminen. Tietysti jos aidosti nauttisin jostain harrastuksesta vielä, harrastaisin, mutta ei ole enää mitään mikä kiinnostaisi. Mutta en minä kyllä niitä kaipaakaan, mä olen nykyään tosi tyytyväinen kotona sukkaa kutomassa, musta on tullut jo 50v. iässä kunnon mummo.
Niinpä. Tosin itsellä ne harrastukset on olleetkin enempi sellaisia jotka ei koskaan ihan kauheasti ole kiinnostaneetkaan, mutta justiinsa välttäneet siihen ajantappamiseen ja olleet kustannuksiltaankin mahdollisia toisin kuin pari oikeasti mieleistä joihin ei ole ilmeisesti ikinä tässä elämässä varaa. Muutenkin alkaa olla niin mitta täynnä tätä ainaista tyytymistä ihan kaikessa ja pelkkää loputonta arjen tahkoamista, ettei enää jaksaisi yhtään mitään mikä ei oikeasti kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentele legoilla.
Opettele neulomaan pitsiä.
Ota jokin liikunnallinen tavoite, vaikkapa maraton.
Aloita jonkin kielen opiskelu. Kansalaisopiston kursseilla saa vähän ihmiskontaktejakin.
Kasvata huonekasveja. Ne ovat eläviä olentoja, joten se voi olla palkitsevaa (jos ne kuolevat aina vain, niin sitten se on vähemmän palkitsevaa).
Legoja en ole kokeillut, mutta kokoan palapelejä.
Olen opetellut neulomaan ja myös virkkaamaan eikä noissa tule "valmiiksi" varmasti koskaan koska uusia tekniikoita jne on vissiin liki rajattomasti.
Olen juossut puolimaratonin (polvet ei enää kestä valitettavasti tuonkaan mittaista lenkkiä).
Olen opetellut kaksi itselleni uutta vierasta kieltä plus yhden "vanhan" paremmaksi.
Ja nuo kasvit.. Olen kasvattanut niin sitruuna- kuin avokadopuunkin ja kahvipensaskin on vielä tapppamatta.
Mene johonkin harrastajateatteriryhmään
Kaljan juominen lähikuppilassa on suosittua tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan hirveää valitusta 😅 Sulla on vaihdevuodet/ masennus?
Itse keksisin vaikka mitä tekemistä, jos ois vaan aikaa kaikkeen. Käyn salilla, joogassa ja tanssitunneilla (dancehall, afrofusion). Viime la oltiin kaverin kanssa keikalla ym. Oon reissannut nyt lomalla.
Elämä on ihanaa nyt, kun nuorinkin on jo 20v. En tajua ap:n ongelmaa, tai en voi ainakaan itse samaistua. Oon 50v.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne harrastukst ja muut jutut loppuu yhtäkkiä keski-iässä?
Itsellä ainakin loppui pari harrastusta ihan siksi, ettei polvet enää kestäneet. Liikkumista en tietenkään lopettanut, mutta ei nämä uudet lajit ole ollenkaan niin mieluisia mitä nuo aiemmat vaan enemmänkin sellaista pakkopullaa ja treenin vetää kuin robotti.
Muutenkin ärsyttää kun elämä tuntuu olevan enää pelkkää luopumista eikä tilalle tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanki uusi asunto toiselta asuinalueelta. Pääset irti turhasta tavarasta, muutto kiireineen sekä uuden kodin sisustaminen.
Lähiösi pubiin vain kahvia ja vettä nauttimaan ja sosiaalista miljöötä havainnoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntui tuolta pari vuotta sitten. Aloin opisella. Tarpeeksi vaikeaa, jotta piti tosissaan tsempata ja unohtaa murehtiminen. Tykkään myös liikkua ulkona, matkustella, käydä keikoilla ja festareilla, hyvissä ravintoloissa syömässä, lukea. Meillä on suht työläs piha, jos haluaa, että pysyy kauniina. Ja koira. Elämä on alkanut taas kiinnostaa. Olen myös nostanut estrogeeniannosta ja kiinnittänyt huomiota raudan ja vitamiinien saantiin, ne kannattaa tsekata verikokeessa. Luulen, että tuollainen "kaikki on nähty" -vaihe iskee useimmille. Osa eroaa ja pistää kaiken uusiksi.
N52
Vierailija kirjoitti:
"Ei tuollaiset vaan riitä sisällöksi etenkään pidemmän päälle. Tai siis ei riitä minulle vaan kaipaan vaan enemmän ja enemmän seuraa ja sosiaalisia suhteita, omaa perhettä ja kumppania. Toki tiedostan, ettei nämä enää ole mahdollisia näin keski-iässä vaan se viimeinenkin juna on jo mennyt. Lisäksi ihmiset tuntuu vain käpertyvän enemmän kotiinsa ja siihen omaan laumaansa kun ikää tulee eli en enää jaksa uskoa, että löytäisin edes sellaista "hyvänpäiväntuttua" jonka kanssa voisi kohdakkain osuttua höpötellä sen hetken ihan niitä näitä. Tämä nykyinen (ja entinen sekä ilmeisesti myös tuleva) elämä näivettää minut aivan kokonaan."
Tuo voi kyllä olla vaikea, koska aika monet meistä jotka on totuttu tähänkin asti elämään yksin, olemme oppineet nauttimaan yksinäisyydestämme, eikä siksi kaivata enää seuraa tai sosiaalisia suhteita. Minäkin nuorempana ihan itkin yksinäisyyttäni, nyt viisikymppisenä en haluaisi elämää
Itsekin yritin aiemmin uskotella itselleni, että minä viihdyn yksin enkä haluakaan ketään ja jossain vaiheessa jopa onnistuinkin siitä eli kuvittelin olevani sinut niin ikisinkkuuteni, lapsettomuuteni kuin kaverittomuutenikin suhteen. Sitten se illuusio vain katosi. Olen kyllä lukuisia kertoja toivonut olevani erakkoluonteisempi ja vähemmän seurankipeä ihminen koska sellaiselle tämä varmasti olisi ihan unelmatilanne. Lisäksi nykyään harmittaa sekin kuinka paljon on jäänyt tekemättä ja kokematta sellaisia asioita jotka olisi olleet itselle mieluisia ja tärkeitä elämänkokemuksia. Paljon voi tehdä yksin, mutta ihan kaikki ei onnistu ja omalla kohdallani ne olisi olleet just niitä tärkeimpia asioita joihin olisi tarvinnut elämänkumppanin :(
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä on luopumista. En jaksaisi enää työtä sitä tahtia, mitä vaaditaan, nivelrikko vaivaa.
Puolison terveysongelmat lopettivat seksin.
Harvat ystävät ovat kuolleet.
Kovasti tässä pitää yrittää tsempata itseään, ettei masennus saa otetta.
LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita pari kasvia kasvamaan niin saat sisältöä elämään.
420
Cannabis mielellään.
Narkomaanit ei oo jees.
Keski-ikäisten ongelma on yksinäisyys.
Kyllähän monia kiinnostaa edelleen samat harrastukset kuin nuorenakin. Ei vaan ole enää sitä kaveriporukkaa.
Osta mökki. Oli parasta ikinä, rantasaunalla Päijänteeltä tai Saimaalta jos pinkka riittää. Luonto,saunominen, uinti, veneily, fyysiset työt puutarhanpidosta halkosavottaan, kalastus jne. Aivan parasta!
En ole ap, mutta mä olen ainakin niitä itse lopettanut. Kun ei ne enää kiinnosta. Ne on jo nähty ja koettu. Ja lisäksi se tuntuu niin kovin keinotekoiselta "ajan tappamiselta" koko harrastaminen. Tietysti jos aidosti nauttisin jostain harrastuksesta vielä, harrastaisin, mutta ei ole enää mitään mikä kiinnostaisi. Mutta en minä kyllä niitä kaipaakaan, mä olen nykyään tosi tyytyväinen kotona sukkaa kutomassa, musta on tullut jo 50v. iässä kunnon mummo.