Laittakaa parhaimmat vieroituskeinonne tutista kehiin, kiitos.

Meillä tyttö luopui tuteista vuosi sitten pääsiäisenä 2-vuotiaana. Jätimme ne leikkipuistossa pensaan alle pääsiäispupun vauvoille. Yksi ilta itkettiin, mutta yöunet rauhoittuivat heti! Aikaisemmin heräiltiin useita kertoja yössä, kun tutti putosi suusta. Tutitta unen laatu parani kerrasta ja äitikin sai viimein nukkua ehjät yöunet.



Tuttiasiassa, jos missä, lapsi tarvitsee jämäkkää aikuista.

ja tytöllä ikää silloin 2v3kk. ja aika helpolla päästiin, ei tuo kauheesti sen tutin perään huutanut. esikoista ei tarvinnu sen kummemmin vieroittaa, siltä se tutti vaan jäi pois jossain vaiheessa, olisko ollu joku 1-1½-v.

Päivällä tutti suussa sössöttää ja sanomme silloin että ota tutti pois, äiti ei saa selvää mitä sanot.



Sukulaisetkin ovat olleet omituisia asian suhteen, jotkut saattavat jopa pitää tyhmänä että jokohan olis aika vieroittaa, siitä saattaa tula sitä ja tätä......



Sukulaisten takia, enkä edes minkään purennan takia tutista erota, se vaan alkaa käymään jotenkin hermoille.



Ap

ja sisään laitoin mustan langanpätkän. Sanoin, että nyt on mato mennyt tuttiin. Samana iltana heitimme tutin lopullisesti ankoille. Tyttö oli silloin jo viisi vuotias.

Tutista oli luovuttava, kun hampaat rupesivat törröttämään. Nyt hampaat laskeutuneet nätisti itsekseen.

valmistella lasta " isot tytöt ei enää tarvii tuttia" -tyyliin. Eikö hammaslääkärissä ole suositeltu aiemmain? Yleensä 2v. aika järkevä ikä vierottaa.

imeä tuttia noin kauan. Voi vaikuttaa purentaan, vaikka hampaat näyttäisivät näteiltä.

Arvaa vaan sanottiinko usein, että tutti on vauvojen juttu!!! Ei kyllä kehdannut imeäkään tuttia, kuin perheen kesken. Mulla oli vähä niinku periaatteena että en haluu huudattaa pienenä....Nyt nauretaan yhdessä koko tuttijutulle! Hyvä tyttö tuli, vaikka kauan tuti maistui :)

T. Se joka vierotti 5-vuotiaan

On se nyt vittu ihme, kun ei osata lapsen kanssa toimia.

Mikä siinä on vaikeata?

1. Tutti lapselta pois

2. Lapsi huutaa kitarisat ammollaan määräämättömän ajan

3. Vanhemmat kuuntelevat karjuntaa ja - kuinka ollakaan- lapsi oppii olemaan ilman tuttia.



Kyse on saamattomista curling-vanhemmista jälleen kerran; pikku Kerttu-Petteri voi saada traumoja, kun tutti otetaan pois. On niin temperamenttinenkin.... (huutaa aina, kun ei saa tahtoaan läpi. On huomannut, että aina saa haluamansa kun vähän itkee)

Tiistaisin tulee se tuttiritarikin. Alusta asiaa sanomalla että tuttia ei syö kuin vauvat jne.

Ota tutti pois heti päiväkäytöstä, anna yöksi. Viikon-parin päästä pois kokonaan.



Luottakaa siihen että lapsi pärjää loistavasti ilman tuttia. Varautukaa että kyselee tutin perään jopa pari viikkoa. Itkuja tuli vain ekana yönä, näin siis meillä.



T:joku joka itse käytti tuttia kuusi vuotiaaksi saakka (pikkuisen vaikutti ylähampaisiin :( äitini syy)

Parina päivänä mankui tuttia, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä... Lapsi oli noin 2,5 vuotta ja mennyt joku aika aikaisemmin päivähoitoon missä sitä tutin luputtamista vähennettiinkin heti alussa jo.

Kaks vuotias antoi tuttinsa joulupukin matkaan tonttuvauvoille.



Molemmilta oli jo aiemmin otettu tutit pois päiväkäytössä, ne kuuluivat vain nukahtamis hetkiin.



Hyvin meni, tää kuopus joka ehti jo täyttää 2 ennen tuteista luopumista, kyseli pitempään missä ne tutit nyt olikaan ja vastasi itse siihen että tonttuvauvoilla.



Helposti niistä päästiin. Esikoinen peukutti ja siitä olikin hankalaa päästä eroon. Kun ei siltä sormia oikein arvannu piilottaa. . .

vain sen takia että äiti nyt päätti niin. Oli lapsi valmis siihen tai ei....



Uskokaa minua. Asiat sujuvat paljon helpommin kun mennään lapsen omaan tahtiin.





Meillä tutti vähennettiin ensin vain yö ja hätä käyttöön. Sitten jätettiin hätä tuttikin pois. Uni tutista päästiin niin eroon että viikon verran puhuin reilu 2v tytölle että eikös me heitetä tutti roskiin. Ei isot tytöt sitä tarvitse. Ja vastaus oli aina EI HEITETÄ. Kunnes sitten viikon suostuttelun jälkeen tyttö vastasi kyllä, heitti tutin itse roskiin ja sinne jäi.



Ei ole kysellyt sen perään, ei yhtään itkua. Lapsi ymmärsi miksi tutista luovuttiin ja oli valmis siihen. Ei tarvinnut vanhempienkaan kuunnella itkua tai valvoa yhtään yötä.



Tutti heitettiin roskiin ja sanottiin sille hei hei. Ja se oli siinä. Elämä jatkui täysin normaalisti eteenpäin, tutitta

Poika on hulluna Puuha Pete hahmoihin. Kysyimme pojalta jos hän antaisi tutin pois pikkulinnuille jos hän saa yhden pikku paketin,poika kysyi heti " onko se Puuha Pete ukko????" ,vastasimme emme kerro ja poika vei heti tutin pihalle ja otti vastaan paketin jossa oli pikkuinen Nosse Nosturi. Nyt poika nukkuu nossen kanssa eikä edes kaipaa tuttia.

Vierailija:

vain sen takia että äiti nyt päätti niin. Oli lapsi valmis siihen tai ei....

Uskokaa minua. Asiat sujuvat paljon helpommin kun mennään lapsen omaan tahtiin.

Tämäkin on niin perhekohtainen asia. Jos joutuu öisin ramppaamaan tutinviennissä, on pienempi paha joutua valvomaan kolme yötä ja aiheuttaan lapselleen vähän traumaa. Ei elämästä selviä traumoitta. Oikeasti. Ja tämä on sellainen, että siinä on sentään äiti ja isä kaverina. Auttamassa selviytymään.

Meidän 1v9kk ikäisellä on tutti vielä. Olen ajatellut viimeistään kesän alussa vierottaa siitä. Kahtellaan. Viikossa se kuulemma yleisimmin menee ohi.

AP:n lapsi on jo niin iso, että lahjus voisi auttaa.