Lue keskustelun säännöt.
Mies ihan räkäkännissä ja sen pitäs olla klo. 6.00 ajokunnossa
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas?
Joka kesäloman jälkeen.
Oho kannattaa alkaa loivennella jo kohta.
Vierailija kirjoitti: Ei oo ajokunnossa vielä tiistaiaamunakaan.
Höpsis, pannu kahvia ja energiajuomaa niin on ajokunnossa.
Kannattaa ottaa taksi, tosin ei ole takeita, että kuski olisi sen enempää kartalla todellisuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho kannattaa alkaa loivennella jo kohta.
Piilotin jo väkevät. Ap
Ammattimies. Joko on, tai sitten työterveyteen hakemaan hieman lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisten kanssa sitä ollaan, potkaise sika pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho kannattaa alkaa loivennella jo kohta.
Piilotin jo väkevät. Ap
Hyvä keppanaa enää tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiyön jälkeen ei yhtään enää alkoholia, muuten ei selviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ei oo ajokunnossa vielä tiistaiaamunakaan.
Höpsis, pannu kahvia ja energiajuomaa niin on ajokunnossa.
Kahvi ei poista promilleja, ilmoittaisin poliisille, vaaraksi rattijuoppo liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne on kieltämättä ikävä, mutta toivoton se ei ole. Vielä voi käydä ihan hyvin, toisaalta voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Kerran kesässä mies on Alfa pidä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kieltämättä ikävä, mutta toivoton se ei ole. Vielä voi käydä ihan hyvin, toisaalta voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä pai
Minusta oli hieno juttu, että sen enempää mummo kuin tuo pariskuntakaan ei käyttänyt väkijuomia. Tiedätkö jotain mummon myöhemmistä vaiheista. Pitikö hänen raittiuspäätöksensä, vai lankesiko hän juopottelemaan.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Sellaista.
#vainpalstamammaongelmat
Ei oo ajokunnossa vielä tiistaiaamunakaan.