Muusikoiden puolisot - miten asennoidutte keikkailuun?
Mietin kovasti itse miten toimisin luontevasti puolison keikkailua ajatellen. Keikkoja nyt on korkeintaan pari kertaa kuussa, mutta jotenkin se keikanjälkeinen heiluminen on aina yhtä hankalaa ja minusta kiusallista.
Yleensä bändiporukka, puolisot ja kaverit jäävät keikan jälkeen isossa porukassa jatkoilemaan ja minua pyydetään mukaan usein. En kuitenkaan viihdy jatkoilla juurikaan, mutta tuntuu että oon huono vaimo jos en yritä tutustua myös bändiin.
En vaan jaksa yhtään keskittyä keskusteluun kun muut vaiffit puhuvat vaan lapsista ja kodinhoitamisesta tai töistä ja ukot hehkuttavat kilpaa toistensa kitarasooloja. Itse tykkään kyllä paljon musiikista ja kekoista yleensä, mutta en saa itsestäni irti semmoista keskustelunaloityskykyä. Muutenkin harvoin sellaisissa pippaloissa muiden kuin omien bändien keikoista puhutaan.
Oon siis umpisurkea rokki-vaimo. En kauhean suopeasti jaksaisi myöskään katsella sitä kiertueilutouhua kun ryyppäämistähän se oikeasti on eikä musisointia.
Haluaisin osata olla paljon kannustavampi ukkelin (musiikillista ei rypyttelyllistä) bänditoimintaa kohtaan mutten tiedä yhtään miten.
Onko muilla vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevilla samankaltaisia ajatuksia? Miten olette ratkaiseet käytännön asioita? Jätetäänkö vaimo suosiolla kotiin vai otetaanko anoppi mukaan vahtimaan? Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (26)
Hengaako sun mies sun työpaikalla?
Naapurilta saa lohtua. Monesti seksi vieraan kanssa on nautinnollisempaa kuin se tylsä kyyti oman aviomiehen kanssa ja moni yksinäinenkin pääsee päkyttämään kun on tavaraa jaossa.
Sanoisin, että käy kuuntelemassa joko se joka kiertueen eka keikka, tai se mikä on lähimpänä/minne helpoin mennä. Ei sinun nyt tarvitse joka keikalle lähteä, se on hänen työ. Et sinäkään varmaan ota miestä mukaan omaan työpäivääsi.
Seurustelin aiemmin muusikon kanssa. Hän halusi minut keikoille ja loukkaantui, jos en mennyt. Hävetti kuulemma olla ainoa jonka naisystävä ei tule mukaan. Mutta kun menin, niin ei hän suuremmin minun viihtymisestäni välittänyt, eli jäin aina vähän jutuista ulkopuolelle.
Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö ei myöskään juuri kiehtonut minua. Olenpa vielä iltauninenkin, joten todellakin olisin mieluummin viettänyt mukavan koti-illan tai -viikonlopun miehen ollessa keikalla.
Lopulta suhde tuli tiensä päähän, kun miehen huumeidenkäyttö muuttui bändikavereiden vaikutuksesta satunnaisesta hupikäytöstä jatkuvaksi.
Kannustaisin sinua tekemään juuri niin kuin sinusta tuntuu. Jos keikoille mukaan meneminen tuntuu työltä, niin älä mene, vaan käy vain joskus silloin kun tuntuu siltä. Kyse on kuitenkin myös sinun ajastasi ja elämästäsi.
Jäävät juhlimaan miestensä työntekoa? Kuulostaa omituiselle.
Eikö se keikkailu ole arkista puurtamista ja bändin tyyppejä näkee ihan riittämiin siellä keikkabussissa. Keikan päätyttävä joko nukkumaan tai bussilla kohti kotia.