Lue keskustelun säännöt.
Muusikoiden puolisot - miten asennoidutte keikkailuun?
29.06.2025 |
Mietin kovasti itse miten toimisin luontevasti puolison keikkailua ajatellen. Keikkoja nyt on korkeintaan pari kertaa kuussa, mutta jotenkin se keikanjälkeinen heiluminen on aina yhtä hankalaa ja minusta kiusallista.
Yleensä bändiporukka, puolisot ja kaverit jäävät keikan jälkeen isossa porukassa jatkoilemaan ja minua pyydetään mukaan usein. En kuitenkaan viihdy jatkoilla juurikaan, mutta tuntuu että oon huono vaimo jos en yritä tutustua myös bändiin.
En vaan jaksa yhtään keskittyä keskusteluun kun muut vaiffit puhuvat vaan lapsista ja kodinhoitamisesta tai töistä ja ukot hehkuttavat kilpaa toistensa kitarasooloja. Itse tykkään kyllä paljon musiikista ja kekoista yleensä, mutta en saa itsestäni irti semmoista keskustelunaloityskykyä. Muutenkin harvoin sellaisissa pippaloissa muiden kuin omien bändien keikoista puhutaan.
Oon siis umpisurkea rokki-vaimo. En kauhean suopeasti jaksaisi myöskään katsella sitä kiertueilutouhua kun ryyppäämistähän se oikeasti on eikä musisointia.
Haluaisin osata olla paljon kannustavampi ukkelin (musiikillista ei rypyttelyllistä) bänditoimintaa kohtaan mutten tiedä yhtään miten.
Onko muilla vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevilla samankaltaisia ajatuksia? Miten olette ratkaiseet käytännön asioita? Jätetäänkö vaimo suosiolla kotiin vai otetaanko anoppi mukaan vahtimaan? Kaipaan vertaistukea.
Kommentit (26)
Ei tule käytyä kuin harvakseltaan ja lähinnä lähiseudun keikoilla. Keikkojen jälkeen suuntaan kotiin. Mies jää toisinaan viihtymään pidemmäksi aikaa, toisinaan lähtee samaa matkaa. Toki eiväthän ne heti sieltä bäkkäriltä keikan jälkeen poistu.
Muusikon puolison ei muuten kannata olla mustasukkainen. Bändäreitä ja muita hännystelijöitä riittää. Jopa silloin, kun et itse pääse "vahtimaan" tilannetta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kiva kysyä vaikka Mari Perankoskelta ja Kikke Heikkiseltä neuvoja. Ehkä jään odottamaan että joku kirjoittaa aiheesta kirjan ja luen sitten siitä kuinka pitää toimia.
Tuntuu et aina tekee väärin. Jos en mene keikoille niin puoliso pettyy ja jos menen niin ei kuitenkaan ole minun seurassani juurikaan koko iltana.
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva kysyä vaikka Mari Perankoskelta ja Kikke Heikkiseltä neuvoja. Ehkä jään odottamaan että joku kirjoittaa aiheesta kirjan ja luen sitten siitä kuinka pitää toimia.
Tuntuu et aina tekee väärin. Jos en mene keikoille niin puoliso pettyy ja jos menen niin ei kuitenkaan ole minun seurassani juurikaan koko iltana.
Oletteko tuore pari? Jos pidemmän jo yhdessä, niin jopa outoa, jos sinun odotetaan luuhaavan keikoilla mukana. Kuten ylempänä joku sanoi, se on miehen työ. Ei hänkään sinun työpaikallesi tule?
Joo, se turha mustasukkaisuus kostautuu vaan itselle.
Aina autan itse ennen keikkoja miehen keikkavetimien ja parran letityksen kanssa. Kerron mitkä kengät sopii parhaiten mihinkin kitarahihnan väriin ja muutenkin hommaan puolisolle kirppishaukkana kaikenlaisia hienoja vintagevaatteita. Joskus teen myös eväitä ja pakkaan keikkareppuun närästyslääkkeitä, alkoholittomia juomia ja saunakamoja (yllättävän monella näkkärillä on sauna!).
Mutta harvoin käyn siellä keikoilla asti.
Pari vaimoa menee joka keikalle mukaan "roudarina" ja ihan pokkana lokkeilee bändikaljat ja raideri-ruuat. Minusta vähän kyseenalaista semmonen.
Mites nuo lentäjät jne. reissutyötä tekevät. Se on duunii, eikä toisella ole siihen naputtamista. Käsittele ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, kuinka monen lentäjän työkaverit pyytää lentäjien puolisot sinne lentsikkaan hengailemaan ja maistelemaan oluita? Se sosiaalinen puoli muusikon työtä on myös työtä, mutta sosiaalisessa aspektilla. Mut eihän toki lentäjää ja artistia voi ihan suoraan verrata samanlaisina ammatteina?
Bändi voi myöskin olla keikkaileva bändi vaikkei elinkeino olisi siitä kiinni. Ajattelisin et enemmänkin musisointi ja keikkailu on elämäntapa josta hyvällä tuurilla saattaa aina joskus saada jopa palkkaakin.
On kyllä vähän outoa ottaa vaimot mukaan keikoille ja jatkoille. Isä oli muusikko, mutta se ei pahemmin soittanut rokkibändeissä, sen keikkojen jälkeen ei ollut itään jatkobileitä. Sisko ei ole varmaan ikinä käynyt miehensä keikoilla ja varsinkaan kiertueille se ei ole lähtenyt. Tuo on vähän semmoinen homma mitä tehdään pitkin maata ja se pitää vain hyväksyä, että mies on poissa kotoa. Ja bändäreitä aina löytyy, sinun pitää luottaa siihen että mies ei innostu tuosta rokkielämän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rekkakuskeista lähtien on paljon reissutyön tekijöitä. Yleensä se tiedostetaan esim seurusteluvaiheessa ja voi harkita, lähteekö siihen kelkkaan.
Raskasta perheelle. Sivusta seurasin. Keikkailun lopettaminen teki perheen elämän paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole käynyt mieheni keikalla kuin kerran, ja silloinkin lähdin suoraan sen jälkeen pois. Ollaan jo ihan aikuisia ihmisiä, joten mitkään bändärinä hillumiset ei varsinaisesti kuulu kuvioon. Ei ne jatkot miehellekään mitään ankaraa bailaamista enää noilla kilometreillä ole, yleensä ne kuulemma vähän bondaa siinä ja syö ja juo jotain ja käy mahdollisesti saunassa. Tuntisin lähinnä kiusaantuneisuutta jos pitäisi yrittää tuollaisen ängetä mukaan. Mulla on omakin elämä.
Jos äijäni on Lapissa keikalla niin voin naapurin Erkin kanssa viettää laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ukkosi siinä Porvoon pers-seilevä popbänd:issä? Ei siihen mikään auta kuin korkki pois ja lettu levälleen heti päkstagen portaissa.
Ei ongelmaa, olen mukana nykyisin hyvin harvoin ja nuorempanakin vain satunnaisesti. Ei mulla ole mitään tarvetta pyöriä hänen työpaikallaan.
Pari lasta on yhdessä kasvatettu aikuisiksi ja yhä edelleen viihdytään yhdessä, myös aikuisten lasten kanssa. Käyvät mielellään kotona. On ollut osallistuva isä ja jos joskus on meinannut lähteä lapasesta, eli perheen huomioiminen suunnitelmissa jäänyt vähemmälle, niin olen kyllä saanut palautettua ruotuun.
Miehellä nimittäin tapana innostua eri projekteista ja sopi niitä helposti kun minähän olen aina kotona. Oppi kyllä sitten keskustelemaan niistä etukäteen, eli mikään projekti ei mennyt sivu suun, mutta myös minun projekteille jäi aikaa. En suostunut siihen että vain hänen menot ovat tärkeät, yhdessä tässä ollaan ja näin tämä on toiminut, keskustellen ja sopien jo useita kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi niillä keikoilla mukana kiertää? Ette varmaan ole ollut kauaa yhdessä, jos et vielä ole tutustunut yhtyeen muihin jäseniin ja se pitäisi jostain syystä suorittaa keikan yhteydessä eikä vapaa-ajalla?
En tunne yhtään muusikon puolisoa, joka kiertäisi mukana keikoilla aktiivisesti. Festarikeikoilla käyvät satunnaisesti ja jos bändi sattuu soittamaan kotikaupungissa niin silloin, mutta muuten viettävät ihan "normaalia" elämää.
Kuulostaa kummalta. Saako miehesi oikeasti elantonsa muusikkona vai onko tuo harrastus?
Jos hankkii elatuksensa, niin ei se ole sen kummempaa kuin muutkaan reissuhommat. Ainoa ero on työaika ja julkisuus. Ei repputyöläisen vaimo kulje mukana reissuissa.
Jos on harrastus, niin miksi sinun pitää harrastaa samaa kuin miehesi?
Eli jää pois jos touhu ei ole sinusta kiinnostavaa.
Itseäni näin lentäjä-kirurgi-rocktähtenä vaimon läsnäolo keikoilla hieman häiritsee. Ihan hyvä että vaimo on leikkaussalissa koska hän on tiimini nukkumatti. Mutta välillä hän tuppautuu roudariksi ja lentoemännäksi. Toisaalta emme näkisi juuri koskaan leikkaussalin ulkopuolella jos näin ei tapahtuisi vähän väliä. Vaimo on upea mimmi jolla isot ryntäät. Hyvä saada muistutus tästä välillä.
Aloituksesta tuli lähinnä sellainen mielikuva, että kysymys ei ole niinkään roolista muusikon puolisona vaan siitä että sulla on vähintään lievästi päihdeongelmainen puoliso, johon et luota.
Kuinka monen äijän ego kestäisi lahjakkaan naisen? Aika harvan. Miksi sinun pitäisi olla aina fanittamassa häntä? Ei ne miehetkään fanita naisiaan, vaan kohtelee lopulta kuin ketä tahansa muuta ja vaihtaa nuorempaan heti, kun mahdollista. Kuuluu narsistiseen rokkikulttuuriin.
Mieheni soittaa ammatikseen sinfoniaorkesterissa, joka kiertää ympäri maailmaa. Pitäisin erittäin outona, jos joku olettaisi minun hengailevan mukana jokaisessa konsertissa ja niiden jälkeisissä tilaisuuksissa. Joskus toki lähden mukaan ulkomaanreissuille, jos omat työ sallivat ja kohde vaikuttaa kiinnostavalta. Noin muuten, mies tekee työnsä ihan ilman minun vahtimisiani. Aikuinen ihminen ei tarvitse lapsenvahtia.
Sehän on lähinnä miehen työtä, joten en tosiaan käy heidän keikoillaan kuin ihan satunnaisesti. Meillä on myös pieni lapsi, joten yleensä mieskin tulee kotiin heti kuin mahdollista.