Muita, jotka on tippuneet ns. normaalin elämän ulkopuolelle?

Vaikka olen joskus elänyt normaali elämää, siis käynyt töissä yms, tuntui että huijasin itseäni että olisin mukas normaalia :D En osaa sitä muuten selittää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole haaveita niin eipä silloin ihminen mihinkään pyri ja ponnistele. Kuulostaa masennukselta. Vai onko perhe, ystävät, työ ja harrastus haaveitasi. Mitä olet tehnyt niiden saavuttamiseksi. Ei ne noin vain tule kenellekään.

Harrastuksesta on helpoin aloittaa ja vaikka uudesta koulutuksesta. Ne voi poikia ystäviä, parisuhteen... Täytyy itsekin panostaa asioihin. 

Ei ole erityisiä haaveita, koska kaikkien niiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Kouluttautumiseen tarvitaan myös rahaa. Kaikkeen tarvitaan rahaa ja rahaa ja rahaa. Koiran olen joskus halunnut, mutta siihenkin tarvitaan rahaa ja muutto toiseen asuntoon, ja muuttoonkin tarvitaan rahaa. Parempi olla haaveilematta mistään, niin ei tule pettymyksiä. En ole masentunut vaan työtön ja rahaton.

Ap

Jos haluaa kouluttautua niin on opintotukijärjestelmä. Aina voi syitä keksiä miksi joku ei onnistu, mutta itsestä kaikki lähtee. Maksuttomia harrastuksiakin on. On järjestöjen ystävätapaamisia, vapaaehtoistyötä, peli-iltoja... . On vaikka mitä, jos itse vain osoittaa vähän aktiivisuutta. 

Olen parissa vuodessa syrjäytynyt kokonaan. Sairastuin, menetin työn, sitten perheemme asunnon. Nyt asutaan järkyttävässä ludeluolassa. Että Suomessa voi kohdella lapsiperhettä näin. Sen verran yritän saada itsestäni irti että teen joka päivä vähintään kaksi työhakemusta ulkomaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole haaveita niin eipä silloin ihminen mihinkään pyri ja ponnistele. Kuulostaa masennukselta. Vai onko perhe, ystävät, työ ja harrastus haaveitasi. Mitä olet tehnyt niiden saavuttamiseksi. Ei ne noin vain tule kenellekään.

Harrastuksesta on helpoin aloittaa ja vaikka uudesta koulutuksesta. Ne voi poikia ystäviä, parisuhteen... Täytyy itsekin panostaa asioihin. 

Ei ole erityisiä haaveita, koska kaikkien niiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa. Kouluttautumiseen tarvitaan myös rahaa. Kaikkeen tarvitaan rahaa ja rahaa ja rahaa. Koiran olen joskus halunnut, mutta siihenkin tarvitaan rahaa ja muutto toiseen asuntoon, ja muuttoonkin tarvitaan rahaa. Parempi olla haaveilematta mistään, niin ei tule pettymyksiä. En ole masentunut vaan työtön ja rahaton.

Ap

Jos haluaa kouluttautua niin on opintotukijärjestelmä. Aina voi syitä keksiä miksi joku ei onnistu, mutta itsestä kaikki lähtee. Maksuttomia harrastuksiakin on. On järjestöjen ystävätapaamisia, vapaaehtoistyötä, peli-iltoja... . On vaikka mitä, jos itse vain osoittaa vähän aktiivisuutta. 

En voi ottaa enempää opintolainaa, joten opintotukijärjestelmä ei mun tilanteessa auta mitään. Mainitsemasi "harrastukset" kuulostavat lähinnä painajaiselta.

Ap

Sama. Ja pahimmillaan vielä toiset 30-40 vuotta muka tätä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ei ole muuta normaalielämään kuuluvaa kuin puoliso, lapset, omakotitalo ja asuntolaina (lyhennetään puolisoni palkalla). Minulla on monta koulutusta, mutta pisin yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt n. 8 kk. Yhteensä vähän alle 4 vuotta. Työikää jäljellä n. 10 vuotta. 

Välit sisaruksiin on käytännöllisesti katsoen poikki. Vanhemmat soittavat, kun kuulevat minusta jotain ikäviä juoruja, ei tarkistaakseen niiden paikkansapitävyyttä, vaan moittiakseen minua siitä, mitä olen "tehnyt". Kavereita ei ole. Joskus joku lyhytaikainen kaveri on ollut, mutta kiinnostusta yhteydenpidon jatkamiseen ei ole. Aikuiset lapsetkin kommunikoivat vain isänsä kanssa. Minuun ollaan yhteydessä vain, jos isään ei saada yhteyttä ja asialla on kiire.

Pahoittelut. Oma tilanteeni kuulostaa vähän samanlaiselta varsinkin tuon työhistorian puolesta..

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitää kysyä, mikä on normaali elämä.

Vastaus, jos sellaista onkaan, niin on kaukana, niin kaukana. 

Normaalina elämänä suomalaisessa yhteiskunnassa voitaneen pitää sellaista, jossa opiskellaan, hakeudutaan töihin, seurustellaan, mennään naimisiin, hankitaan lapsi tai pari lasta, ostetaan koti, matkustellaan, tavataan silloin tällöin sukulaisia ja ystäviä, harrastetaan jotain oli se sitten patikointia tai legoilla rakentamista. Järjestys voi vähän vaihdella ja yksi tai muutama osa puuttua.

Sama juttu. Syynä krooninen sairaus, joka sitten vaikuttaa kaikkiin muihin elämän osa-alueisiin, kun ei kipujen ja väsymyksen vuoksi oikein jaksa tehdä juurikaan mitään muuta kuin maata sängyssä. No eipä olisi sitä rahaakaan tehdä mitään kun en voi käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ei ole muuta normaalielämään kuuluvaa kuin puoliso, lapset, omakotitalo ja asuntolaina (lyhennetään puolisoni palkalla). Minulla on monta koulutusta, mutta pisin yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt n. 8 kk. Yhteensä vähän alle 4 vuotta. Työikää jäljellä n. 10 vuotta. 

Välit sisaruksiin on käytännöllisesti katsoen poikki. Vanhemmat soittavat, kun kuulevat minusta jotain ikäviä juoruja, ei tarkistaakseen niiden paikkansapitävyyttä, vaan moittiakseen minua siitä, mitä olen "tehnyt". Kavereita ei ole. Joskus joku lyhytaikainen kaveri on ollut, mutta kiinnostusta yhteydenpidon jatkamiseen ei ole. Aikuiset lapsetkin kommunikoivat vain isänsä kanssa. Minuun ollaan yhteydessä vain, jos isään ei saada yhteyttä ja asialla on kiire.

Pahoittelut. Oma tilanteeni kuulostaa vähän samanlaiselta varsinkin tuon työhistorian puolesta..

Minulla oli 25 vuoden työputki kunnes tuli stoppi. Tällä hetkellä työtä on vaikea löytää oli millainen työhistoria tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Masentunut?

42. En ole masentunut.

Ap

Minulla on huonot medianlukutaidot, onko tämä siis sinulle ongelma vai toit muuten vain esille? Oletko onnellinen Ap? Jos et niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 v. ja työelämässä mutta muuten syrjäytynyt. Elämä on pelkästää töitä arjet ja kotona hengailua nämä viikonloput, oli sitten kesä tai talvi, normaali viikonloppu tai juhannuksen tapainen juhla. Outoa kuunnella sivusta kun muut kertovat mökkeilystään, lomamatkoistaan, lastensa tekemisistä ja ystäviensä tapaamisesta, sellainen elämä tuntuu tosi kaukaiselta mulle. En osaa edes puhua ihmisten kanssa kun tuntuu että ei ole mitään yhteistä.

Nuo on mullekin outoja aiheita ja juuri niitä juttuja, joista ihmiset tykkäävät puhua, joten ulkopuolelle jää se, jolla ei ole tähän mitään sanottavaa. Toinen kestosuosikki on työt ja melkein ensimmäinen kysymys uudelle ihmiselle on aina "mitä teet työksesi" tms.

Ap

Minä olen melko varmasti työttömänä ollessakin kysynyt muilta tuota. Minusta on kiinnostavaa kuulla erilaista työpaikoista enkä toisaalta ole koskaan itse hävennyt sanoa olevani työtön. Ihminen ei opi mitään, jos pysyttelee vaan niissä aiheissa, jotka itselleen ovat mieluisia ja tärkeitä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 v. ja työelämässä mutta muuten syrjäytynyt. Elämä on pelkästää töitä arjet ja kotona hengailua nämä viikonloput, oli sitten kesä tai talvi, normaali viikonloppu tai juhannuksen tapainen juhla. Outoa kuunnella sivusta kun muut kertovat mökkeilystään, lomamatkoistaan, lastensa tekemisistä ja ystäviensä tapaamisesta, sellainen elämä tuntuu tosi kaukaiselta mulle. En osaa edes puhua ihmisten kanssa kun tuntuu että ei ole mitään yhteistä.

Nuo on mullekin outoja aiheita ja juuri niitä juttuja, joista ihmiset tykkäävät puhua, joten ulkopuolelle jää se, jolla ei ole tähän mitään sanottavaa. Toinen kestosuosikki on työt ja melkein ensimmäinen kysymys uudelle ihmiselle on aina "mitä teet työksesi" tms.

Ap

Minä olen melko varmasti työttömänä ollessakin kysynyt muilta tuota. Minus

Vai niin, cool. Eipä liene mikn ylpeyden aihe varsinkaan nykyisin kuitenkaan?

Minulla on kyllä töitä, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Olen perheetön ja lapseton sinkku, joka pysyy sinkkuna elämänsä loppuun asti, koska olen miehille täysin näkymätön, kuin ilmaa. Tämä on sääli, koska olisin hyvä äiti ja vaimo, tykkään myös lapsista. Jos joskus joku mies on kiinnittänyt huomiota minuun, niin olen hänelle vaan kakkos- tai jopa kolmosvaihtoehto, koska muita naisia ei ole saatavilla. Olen myös ainut sinkku työpaikallani. Minulla ei ole edes kavereita, koska ihmiset ei halua olla kanssani. En oikeastaan tiedä miksi, koska olisin hyvä ja luotettava ystävä, mutta kun ei niin ei. Suvussani minua pidetään täysin luuserina, mutta nykyään en enää välitä. Sisaruksilleni olen joku välttämätön paha, molemmat sisarukseni ovat ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden mielestä hyvä käytös ja hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan on tyhmyyttä ja heikkoutta.  Joku mainitsi uskon, itse uskon Jumalaan, mutta olisi niin kiva kun joskuskin joku kohtelisi hyvin, olisi mies ja perhe, olisi kivoja ystäviä joiden kanssa vaikka istua iltaa. Usko toki auttaa, mutta mitään yksinäisyyttä se ei kylläkään poista. 

Vierailija kirjoitti:

Minun elämässäni ei ole muuta normaalielämään kuuluvaa kuin puoliso, lapset, omakotitalo ja asuntolaina (lyhennetään puolisoni palkalla). Minulla on monta koulutusta, mutta pisin yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt n. 8 kk. Yhteensä vähän alle 4 vuotta. Työikää jäljellä n. 10 vuotta. 

Välit sisaruksiin on käytännöllisesti katsoen poikki. Vanhemmat soittavat, kun kuulevat minusta jotain ikäviä juoruja, ei tarkistaakseen niiden paikkansapitävyyttä, vaan moittiakseen minua siitä, mitä olen "tehnyt". Kavereita ei ole. Joskus joku lyhytaikainen kaveri on ollut, mutta kiinnostusta yhteydenpidon jatkamiseen ei ole. Aikuiset lapsetkin kommunikoivat vain isänsä kanssa. Minuun ollaan yhteydessä vain, jos isään ei saada yhteyttä ja asialla on kiire.

Oletko nyt tosissasi?  Sinulla on lapset, omakotitalo, puoliso. Ja vielä valitat? Joillakin ei ole mitään elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä töitä, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Olen perheetön ja lapseton sinkku, joka pysyy sinkkuna elämänsä loppuun asti, koska olen miehille täysin näkymätön, kuin ilmaa. Tämä on sääli, koska olisin hyvä äiti ja vaimo, tykkään myös lapsista. Jos joskus joku mies on kiinnittänyt huomiota minuun, niin olen hänelle vaan kakkos- tai jopa kolmosvaihtoehto, koska muita naisia ei ole saatavilla. Olen myös ainut sinkku työpaikallani. Minulla ei ole edes kavereita, koska ihmiset ei halua olla kanssani. En oikeastaan tiedä miksi, koska olisin hyvä ja luotettava ystävä, mutta kun ei niin ei. Suvussani minua pidetään täysin luuserina, mutta nykyään en enää välitä. Sisaruksilleni olen joku välttämätön paha, molemmat sisarukseni ovat ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden mielestä hyvä käytös ja hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan on tyhmyyttä ja heikkoutta.  Joku mainitsi uskon, itse uskon Jumalaan, mutta olisi niin

Ei pelkkä USKO Jumalaan vielä tähän asiaan autakaan, kysessä on suhde joka pitää ensin rakentaa ja jonka eteen pitää tehdä työtä ja syntyä uudelleen. Silloin se auttaa JA poistaa yksinäisyyden koska itse Jumala on kanssasi. Suomalaisilla on ihme käsitys uskosta, vaatimukset on heidän mielestä aivan minimit. Harvoin avataan edes Raamattua, eli luetaan mitä kaikkea se usko sisältää ja mitä sinulta vaaditaan. Oma risti pitää kantaa joka päivä eikä olla vielä maailmassa, koska kaiken pahan tuo sielun vihollinen, ei mikään paha ole Jumalasta, ei näin ollen myöskään yksinäisyyden tunne. Joka ilta kun käyn nukkumaan, on kun kävisin Isä Jumalan syliin nukkumaan, miten voisin olla yksin?

Olen nyt lomalla ja olen täysin yksin. Ei ole mitään tekemistä, ei ole kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä töitä, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Olen perheetön ja lapseton sinkku, joka pysyy sinkkuna elämänsä loppuun asti, koska olen miehille täysin näkymätön, kuin ilmaa. Tämä on sääli, koska olisin hyvä äiti ja vaimo, tykkään myös lapsista. Jos joskus joku mies on kiinnittänyt huomiota minuun, niin olen hänelle vaan kakkos- tai jopa kolmosvaihtoehto, koska muita naisia ei ole saatavilla. Olen myös ainut sinkku työpaikallani. Minulla ei ole edes kavereita, koska ihmiset ei halua olla kanssani. En oikeastaan tiedä miksi, koska olisin hyvä ja luotettava ystävä, mutta kun ei niin ei. Suvussani minua pidetään täysin luuserina, mutta nykyään en enää välitä. Sisaruksilleni olen joku välttämätön paha, molemmat sisarukseni ovat ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden mielestä hyvä käytös ja hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan on tyhmyyttä ja heikkoutta.  Joku mainitsi uskon, itse uskon Jumalaan, mutta olisi niin

Ei varmaan ole kovin iso työpaikka, jos ainut sinkku olet. Mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Masentunut?

Mene pois aiheuttamasta pahennusta ymmärtämättömyydelläsi. Aloittaja ei kysynyt sulta mitään, vaan muilta.

Olet hirveä, en ole ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä töitä, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Olen perheetön ja lapseton sinkku, joka pysyy sinkkuna elämänsä loppuun asti, koska olen miehille täysin näkymätön, kuin ilmaa. Tämä on sääli, koska olisin hyvä äiti ja vaimo, tykkään myös lapsista. Jos joskus joku mies on kiinnittänyt huomiota minuun, niin olen hänelle vaan kakkos- tai jopa kolmosvaihtoehto, koska muita naisia ei ole saatavilla. Olen myös ainut sinkku työpaikallani. Minulla ei ole edes kavereita, koska ihmiset ei halua olla kanssani. En oikeastaan tiedä miksi, koska olisin hyvä ja luotettava ystävä, mutta kun ei niin ei. Suvussani minua pidetään täysin luuserina, mutta nykyään en enää välitä. Sisaruksilleni olen joku välttämätön paha, molemmat sisarukseni ovat ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden mielestä hyvä käytös ja hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan on tyhmyyttä ja heikkoutta.  Joku m

Ei ole iso työpaikka, on 12 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä töitä, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Olen perheetön ja lapseton sinkku, joka pysyy sinkkuna elämänsä loppuun asti, koska olen miehille täysin näkymätön, kuin ilmaa. Tämä on sääli, koska olisin hyvä äiti ja vaimo, tykkään myös lapsista. Jos joskus joku mies on kiinnittänyt huomiota minuun, niin olen hänelle vaan kakkos- tai jopa kolmosvaihtoehto, koska muita naisia ei ole saatavilla. Olen myös ainut sinkku työpaikallani. Minulla ei ole edes kavereita, koska ihmiset ei halua olla kanssani. En oikeastaan tiedä miksi, koska olisin hyvä ja luotettava ystävä, mutta kun ei niin ei. Suvussani minua pidetään täysin luuserina, mutta nykyään en enää välitä. Sisaruksilleni olen joku välttämätön paha, molemmat sisarukseni ovat ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden mielestä hyvä käytös ja hyväntahtoisuus muita ihmisiä kohtaan on tyhmyyttä ja heikkoutta.  Joku mainitsi uskon, itse uskon Jumalaan, mutta olisi niin

Minulla on töitä, lapsia, parisuhdekin naiseen johon olen täysin ihastunut. Työ uuvuttaa minut niin, etten jaksa tehdä töiden jälkeen juuri mitään, toinen lapseni ei pidä minuun enää mitään yhteyttä, toinen asuu vielä vuoroviikoin luonani, mutta vaikuttaa yksinäiseltä ja se rikkoo, naisystävä ailahtelee paljon ja olotilani vaihtelee huumasta epätoivoon tuon tuostakin. On minulla ystäväkin, mutta hän viettää kaikki pyhät ja lomat oman puolisonsa ja sukunsa kanssa. Olen ajoittain todella yksinäinen. Etenkin loma-ajat. Vaikka olen introvertti, en pysty nauttimaan elämästäni yksin, kun lapset ovat etääntyneet ja ihastukseni voi jättää minut vaikka seuraavana päivänä siitä, kun olemme viettäneet täydellisen päivän ja hän on lupaillut huumassaan kuunkin taivaalta. Minut on jätetty monta kertaa aiemminkin täydestä huumavaiheesta ja olen pahoin traumatisoitunut. Haluaisin elää turvallista ja tasaista elämää rakkaideni kanssa tuntematta yksinäisyyttä.