Muita, jotka on tippuneet ns. normaalin elämän ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen työkyvytön vakavan sairastumisen vuoksi ja kulkenut nyt vuosia lääkäreillä, kuntoutuksessa, hoidoissa, erilaisia lausuntoja hakemassa ja taistelemassa kuntoutustuesta. Tuntuu, että muilla elämä menee eteenpäin ja itse poljen samassa kuopassa. 

On meitä muitakin 😍 nautitaan kaikesta pienestä kivasta.

Kävin nyt kesäkuussa muutamissa maksuttomissa taphtumissa. Lähes jokainen tuttu: "mitä nyt teet työksesi?"/ "missä olet töissä?"

Tosi raskasta selittää omaa surkeaa työtilannetta jokaiselle.

En jaksa enää käydä missään, olen erakoitunut ja jäänyt kotiin -säästyypä samalla kiusalliselta kysymyksien välttelyltä ja rahan menolta myös. Ihmiset ovat niin syvällä omassa kuplassaan eivätkä siten varmaan tule edes ajatelleeksi, että heille tavanomaiset kysymykset ja asiat eivät ole sitä välttämättä muille. Esim. eräs hyvätuloinen ja varakas naapuri aloittaa aina kohdatessamme yksinpuhelun varakkaasta elämästään, töistään, lapsistaan, talostaan, mökistään, juhlistaan ja matkoistaan. Ei kysy minulta koskaan mitään, mutta jos kysyisi, niin voisi selvitä, että olen sairas, työkyvytön, ei ole aina varaa ostaa lääkkeitä, yritän löytää pulloja kauppaan vietäväksi ja pelkään koko ajan etten selviydy heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.