Miten jaksaa vilkkaan taaperon kanssa, kun viimeisillään raskaana!?
Saati sitten kun vauva syntyy!? Olen aivan loppu, paikat sattuu enkä pysy perässä ja oikein tuntuu, että tuo 3v. tekee tahallaan sellaista, että saa minut aivan puhki ja pahalle mielelle... Lapsi on TODELLA menevä ja nyt joku uhmakin päällä. Mies on enemmän onneksi nyt touhunnut lapsen kanssa, mutta on hetkiä, kun ollaan kahdestaan niin voi helkkari...
Kommentit (136)
Oisko pitäny ajatella aikasemmin? Kohta sulla on kaks siellä tappelemassa. Ole ÄITI ja kiellä, laita rajat. Sen helpompi on lapsen kasvettua. Nykyäidit on liian lepsuja, eikä lapsilla ole mitään rajoja, vaikka sanotaan ei niin sitä ei tarkoiteta ja sana menee lapsella toisesta korvasta susään ja toisesta ulos. Onko lapsi päiväkodissa? Vois tehdä kummallekin hyvää.
Mitäs läksit? En ymmärrä ihmisiä, jotka tieten tahtoen tekevät elämästään mahdollisimman vaikeaa. Eikö yksi lapsi riitä? Olisitte edes odottaneet, että eka on vanhempi ennen toisen tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Oisko pitäny ajatella aikasemmin? Kohta sulla on kaks siellä tappelemassa. Ole ÄITI ja kiellä, laita rajat. Sen helpompi on lapsen kasvettua. Nykyäidit on liian lepsuja, eikä lapsilla ole mitään rajoja, vaikka sanotaan ei niin sitä ei tarkoiteta ja sana menee lapsella toisesta korvasta susään ja toisesta ulos. Onko lapsi päiväkodissa? Vois tehdä kummallekin hyvää.
Mites nuo nykyisät sitten? Ehkä monella tuo "lepsuilu" johtuu lasujen pelosta. Nyky-yhteiskunta kun ei hyväksy muuta kasvatustapaa kuin sanoittaminen... Ei saisi sanoa edes ei! Tämä ihan päiväkodissakin... Pieni luunappi tai kevyt niskavilloista nyppääminen on rikos.
Osta valjaat. Ne on hyvä keksintö vaikka kuulostaa kamalalta.
Sori ap, nimestä huolimatta tämä ei ole vauvaperheiden vertaistukipaikka vaan ilkeiden ihmisten kuittailuareena.
Itse kun olin sinun tilanteessasi, käytin paljon säästöjä lastenvahtien palkkioihin. Tsemppiä ja onnea perheenlisäyksestä.
Lapsi ei tee tahallaan sellaista, että saa sinut pahalle mielelle. Hänen kehitysvaiheessaan aika monenlainen ns. haastava käytös on normaalia, varmasti itsekin tämän tiedät. Sekin on normaalia, että väsyneenä alkaa kuvitella lapsen tahallaan aiheuttavan pahaa mieltä. Yritä saada lepoa niin paljon kuin pystyt ja muistuta itseäsi siitä, että taaperon ymmärryskyky on hyvin rajallinen ja hän hakee rajoja kehittyäkseen ja kasvaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tee tahallaan sellaista, että saa sinut pahalle mielelle. Hänen kehitysvaiheessaan aika monenlainen ns. haastava käytös on normaalia, varmasti itsekin tämän tiedät. Sekin on normaalia, että väsyneenä alkaa kuvitella lapsen tahallaan aiheuttavan pahaa mieltä. Yritä saada lepoa niin paljon kuin pystyt ja muistuta itseäsi siitä, että taaperon ymmärryskyky on hyvin rajallinen ja hän hakee rajoja kehittyäkseen ja kasvaakseen.
3v ei ole mikään vauva ja osaa kyllä ärsyttää aikuisia ihan tahallaankin.
Mitä kärsimättömämpi olet 3- vuotiaan kanssa, sen enemmän hän takertuu ja reagoi huonolla käytöksellä. Yritä saada olosuhteet sellaisiksi että on mahdolisimman vähän stressattavaa. Jos lapsimon päivähoidossa, käytä se aika lepäämiseen. Jos ei ole, koita löytää aidattuja leikkipuistoja missä hän voi temmeltää. Ääneen lukeminen rauhottaa ja lapsi saa siinä läheisyyttä. Voitte ihan hyvin katsella lastenohjelmia yhdessä, lepäilet siinä samalla. Onneksi tuo vaihe on kumminkin tosi lyhyt. Käytä jokainen lepohetki hyväksesi
Ap, täällä on aivan kammottavia vastauksia. Kannattaa ihan pikeasti puhua asiasta neuvolassa tai hyvän ystävän kanssa. Täältä mt- potilaiden kokoontumisajoista saat vain pahan mielen.
Meillä kohta 3v ja 8kk vauva. 3v on todella energinen ja uhmakas välillä myös. On ollut päiväkodissa 4krt/vko lyhyitä päiviä, nyt on kesälomalla. Meillä ei ole tukiverkostoa ja mies joutuu työn puolesta reissaamaan aika paljon. On ollut raskasta, mutta kaikesta selviää ja päiväkoti on auttanut paljon.
Me ulkoillaan kaksi kertaa päivässä, tai käydään aamupäivällä perhekerhossa. Ajoitan ulkoilut/siirtymät vauvan päiväuniin, nykyään voi jo esim keinua myös ulkona. Isommalle olen tehnyt selväksi, ettei voi karata. Meillä on tuplarattaat ja laitan heti kiinni vöihin ja lähdemme saman tien kotiin, jos yrittää karata/juosta tielle. Karkailut ovat loppuneet siihen, kun muutamasti on lähdetty heti kotiin.
Jäähylle olen muutamasti joutunut kotona laittamaan, kun on vetänyt vauvaa hiuksista tms. Tunnin ruutuaika myös auttaa. Raskasta on, mutta myös helpottanut jo paljon. Sisällä istutaan yleensä kolmisin vauvan ja kohta 3v:n kanssa leikkihuoneen lattialla, vauvakin viihtyy katsellessa leikkejä ja opetellessa liikkumaan. Vauvan päiväunilla yritän antaa esikoiselle täyden huomion. Oma aika on toki tosi vähillä, kun meillä esikoinen ei yleensä nuku päiväunia. Iltaisin sitten hetki omaa aikaa onneksi. Aika kuluu nopeasti, vain hetken nämä ovat pieniä ja kohta saa/joutuu olla taas enemmän itsekseen :)
Vierailija kirjoitti:
Tuota olisi pitänyt miettiä aiemmin.
No uskon että monet tekevät toisen lapsen esikoisen ollessa aurinkoinen ja helppo 1 vuotias eivätkä ymmärrä että 2 v on ihan erilainen.
En siis ole noiden pienten ikaerojen kannalla, vaikka kuinka sanotaan että sitten lapsista on seuraa toisilleen.
Tosi törkeitä vastauksia taas täällä. Meneekö ihmisillä todella näin huonosti. Lapsi on kuin peili. Jos keskityt pelkästään häneen, hän leikkii rauhallisesti ja on kliltti. Jos yrität päästä helpolla tai tehdä jotakin muuta, hän on kuin iiliskotti, koko ajan kimpussa, vaatii huomiota ja tekee tuhmia. Yritä siis minimoida muut hommat silloin, kun olet yksin lapsen kanssa. Tuo kolme vuotta on aika iso ikäero ja hän on varmaan jo kovin vilkas. Yritä myös levätä tai nukkua aina, kun hän nukkuu. Tsemppiä! Terv. neljän lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olisi pitänyt miettiä aiemmin.
No uskon että monet tekevät toisen lapsen esikoisen ollessa aurinkoinen ja helppo 1 vuotias eivätkä ymmärrä että 2 v on ihan erilainen.
En siis ole noiden pienten ikaerojen kannalla, vaikka kuinka sanotaan että sitten lapsista on seuraa toisilleen.
Tämä. Lapset ovat erilaisia muutenkin. Jos ei ole juuri kokemusta lapsista TAI sitten jostain poikkeuksellisen rauhallisesta taaperosta, jota nähnyt jokusia kertoja, niin se NORMAALI yleensä +2v. ikä saattaa olla märkä rätti päin kasvoja! Ja kyllä, se on oikeasti raskasta viimeisillään raskaana tai vastasyntyneen kanssa kirjaimellisesti juosta sellaisen perässä. Päiväkoti ja toinen vanhempi mahdollisimman paljon kotona (tai isovanhempi tms.) on kaiken a ja o ja helpottaa ihan mielettömästi arkea.
Vierailija kirjoitti:
Riittävän iso ja turvallinen leikkikehä olohuoneeseen tai lapsiportti lapsen oman huoneen oveen. Ja köllit rauhassa vaavimasun kanssa patjalla vahtimassa, neulomassa, teetä hörppien, mitä teetkin :))
Toki vaativiin hetkiin olisi saatava tukea, kun lapsi kiukuttelee, potkii tms. Jos ei ole kummia tai mummia lähellä, niin naapurit apuun tai soitto kunnan lapsiperhepalveluihin.
Vaavimasu.... anteeksi mutta minulla nousi vähän oksennusta suuhun!
Vierailija kirjoitti:
"jos ei muu auta, niin pieni keksi tai pullapala sitten"
Herrajjestas!
Ruoka syödään pöydän ääressä, eikä lahjota rattaissa tms!
Vierailija kirjoitti:
Osta valjaat. Ne on hyvä keksintö vaikka kuulostaa kamalalta.
hyihitto!
Tsemppiä ap. Kyllä sitä jotenkin aina pärjää. Äitini aikanaan kertoi, ettei ollut helppoa, kun sisaruksillani oli vain 11kk ikäeroa. Kuitenkin ovat vuosikymmeniä olleet kuin paita ja peppu. Varmasti pieni ikäero on lapsille hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö näitä juttuja miettiä ennen kuin antaa panna paljaalla?
Niin makaa kuin petaa.
Sepä olisi ihanne, ettei kukaan lisäänny Suomessa? Enpä tunne yhtään vanhempaa, jotka ei olisi kokenut ajoittain raskautta ja jopa epätoivoa siitä, kun lapsilla on pienet ikäerot... Mutta sitten vanhempana se on vain hyvä juttu. Tukea ja apua kannattaa pyytää mahdollisuuksien mukaan ja onneksi on kaikilla lapsilla oikeus varhaiskasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olisi pitänyt miettiä aiemmin.
No uskon että monet tekevät toisen lapsen esikoisen ollessa aurinkoinen ja helppo 1 vuotias eivätkä ymmärrä että 2 v on ihan erilainen.
En siis ole noiden pienten ikaerojen kannalla, vaikka kuinka sanotaan että sitten lapsista on seuraa toisilleen.
Kyllä se sitten vanhempana on hyvä juttu.
Sitä varmaan sinunkin vanhempasi ovat joutuneet jossittelemaan vai oletko ainoa lapsi?