Jättäisittekö miehenne tämän vuoksi.
Hän juo n. 4 kertaa vuodessa itsensä niin känniin, ettei muista mitään. Juo kyllä tässä välissäkin n. kerrsn viikossa, mutta kohtuudella. Tämä juomine tapahtuu kotona. Muut nukkuvat. Tästä on puhuttu kyllä ja mies vetoaa siihen, että hänen tuttavat juovat paljon useammin näin. Sekin on totta. Aika monen tuttavaperheen ukot juovat joka viikonloppu noin. Päihdeneuvonnasta neuvottiin tekemään miehestäni huoli-ilmoitus sosiaalipäivystykseen. En oikein nyt sitäkään viitsisi tehdä, kun tiedän monen nuoren odottavan apua paljon pahemmissakin ongelmissa, enkä viitsisi tällä sosiaalipäivystystä vaivata.
Minä tästä vain oikeastaan kärsin. Enkä ymmärrä, miten jotku kestää sitä, että mies juo joka viikonloppu kännit.
Ja miten, että mitäköhän pitäisi tehdä? Voin toki erotakin, mutta 30v yhteistä taivalta saa minut miettimään, että jos minussa onkin vikaa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa olevallakin on oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään, ja oikeus juoda kännit silloin tällöin jos huvittaa. Eli aika kontrolloivaksi itse kokisin vaatimuksesi.
Näin me ollaan erilaisia, ja jokainen saa valita, millaisessa suhteessa elää. Minä en katsoisi kännäävä miestä yhtään kertaa, yhtään missään tilanteessa. Lasiin ei syljetä mekään, mutta ei olla koskaan kännnissä. Viinipullo puoliksi, sen verran me juodaan maksimissaan kerralla.
Me juodaan pullo puoliksi.
Me pukeudutaan samanlaisiin tuulipukuihin.
Me harrastetaan kulttuuria.
Me ei tykätä persuista.
Onko miehellesi ainuttakaan omaa mielipidettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa olevallakin on oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään, ja oikeus juoda kännit silloin tällöin jos huvittaa. Eli aika kontrolloivaksi itse kokisin vaatimuksesi.
Näin me ollaan erilaisia, ja jokainen saa valita, millaisessa suhteessa elää. Minä en katsoisi kännäävä miestä yhtään kertaa, yhtään missään tilanteessa. Lasiin ei syljetä mekään, mutta ei olla koskaan kännnissä. Viinipullo puoliksi, sen verran me juodaan maksimissaan kerralla.
Onhan tuo jo melkein lasiin sylkemistä. Kovin ollaan ehdottomia. Minusta moni muu seikka on paljon pahempi kuin silloin tällöin ottaa alkoholia enemmän kuin puoli viinipulloa.
Eri asia jatkuva ja/tai agressiivinen juominen. Siis, että tulee aggressiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että epäilet sinussa olevan vikaa, koska olet pysynyt tämän miehen kanssa 30 vuotta? Vika on siis se, että olet jäänyt?
Jos oletamme, että sinussa on vikaa, miten se vika estää sinua eroamasta tulevaisuudessa?
Se vika on estänyt 30 vuotta eroamasta, niin on epätodennäköistä, että se vika korjaantuisi ja pystyisi erota jatkossakaan.
Onko mies aina juonut ja miten näkee itse oman tilanteensa? Itse en hyväksy joka viikkoista juomista, ymmärrän tarpeen nollata mutta mielummin vaikka urheilemalla.
Vaikea sanoa eroaisinko. Jos ystäväpiirissä on muitakin, jotka juo tuolla tavalla, niin en ymmärrä sitäkään. Itseäni kyllä hävettäisi, jos puoliso joisi noin, joten ymmärrän tunteen.
Itse kokeilisin lähestyä terveellisyyden näkökulmasta, en halua katsoa, kun puolisoni juo itsensä ennenaikaiseen hautaan. Traumojen käsittelyyn tulisi olla joku muu kuin itsetuhoinen tapa. Jos sovitte yhdessä, että vähentää juomista, ja sovitte jonkun ajanjakson vaikka puoli vuotta ja sitten katsotte kuinka on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa olevallakin on oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään, ja oikeus juoda kännit silloin tällöin jos huvittaa. Eli aika kontrolloivaksi itse kokisin vaatimuksesi.
Näin me ollaan erilaisia, ja jokainen saa valita, millaisessa suhteessa elää. Minä en katsoisi kännäävä miestä yhtään kertaa, yhtään missään tilanteessa. Lasiin ei syljetä mekään, mutta ei olla koskaan kännnissä. Viinipullo puoliksi, sen verran me juodaan maksimissaan kerralla.
Me juodaan pullo puoliksi.
Me pukeudutaan samanlaisiin tuulipukuihin.
Me harrastetaan kulttuuria.
Me ei tykätä persuista.
Onko miehellesi ainuttakaan omaa mielipidettä?
Voisin lyödä kossupullon vetoa, ettei ole. Me, me, me...onkohan vaimo koskaan edes kysynyt miehensä mielipidettä. Ja jos on tai mies yrittänyt sanoa, niin tuskin on mennyt läpi. Koska "me" tiedän paremmin.
Nainen olen siis itse ja karvat nousevat aina tämänkaltaisista pystyyn.
Hiukan teemaan liittymä kertomus: Oli pitkään naimisissa ollut pariskunta. Heillä oli tapana syödä aamiaista aina yhdessä. Vaimo halkaisi sämpylän ja voiteli puolikkaat ja ojensi alapuolen miehelle. Tätä jatkui vuosikymmenet ja sitten mies oli jo kuolinvuoteellaan. Vaimo kysyi olisiko vielä jotain jota mies halusi sanoa hänelle. "Olisin edes yhden kerran halunnut syödä sämpylästä sen yläpuolen, mutta sinä voitelit ja annoit aina sen alapuolen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa olevallakin on oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään, ja oikeus juoda kännit silloin tällöin jos huvittaa. Eli aika kontrolloivaksi itse kokisin vaatimuksesi.
Samaa mieltä. Olisi aika kamalaa jos mieheni, ei siis ole tällä hetkellä, kontrolloisi kaikkia tekemisiäni mitä minulla olisi hänen mielestään lupa tehdä. Monesti näitä ohjeita lukiessa parisuhteesta saa aika ankean kuvan. Eroa myös ehdotetaan helposti. Alkoholismi pahimmillaan on eron aihe. Mutta nyt tämä juttu ei ole mielestäni niin paha. Jos liitto on muuten kunnossa.
Aloittaja voisi lähteä pois kotoa johonkin omiin menoihinsa kun mies nollaa päätään. Hotelliin, kylpylään, laivalle, kavereille tms. Tai sitten mies lähtee, olisiko se yhtä ahdistavaa aloittajalle. Onko se kotona nollaaminen joku paha juttu?
Jos puoliso käyttäisi huumeita viikottain niin olisiko se ok? Kännit joskus on eri asia kun kännit joka viikkoa, kuten aloittaja kirjoittaa tapahtuvan. Känniin juominen on lähinnä säälittävää ja kertoo huonosta elämänhallinnasta. Jos ei halua puolison käyttäytyvän näin niin ei se tarkoita että kontrolloi kaikkea tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuollainen järkevää käytöstä ole aikuiselta mieheltä, mutta en voi kuvitella kenekään eroavan vuosikymmeniä kestäneestä liitosta tuollaisen takia ainakaan näillä tiedoilla.
Miksi ei voisi kuvitella? Jos puolison käytös on itselle epämiellyttävää, miksi hänen kanssaan olisi pakko olla?
Itselläni tuollainen esimerkiksi laukaisisi järkyttävät turvattomuuden, vihan ja pettymyksen tunteet, sillä vanhempani joivat paljon kun olin lapsi. Minnulle on todella tärkeää, että kumppanini on jollain tavalla henkisesti läsnä kanssani koko ajan, eikä yhtäkkiä käyttäydy arvaamattomasti jossain viinahuuruissa tai eristäydy vetämään kännejä yksinään.
On aivan ymmärrettävää, ettei tuollaisella taustalla halua ympärilleen kännisiä. Mutta tässäkin on kyse omasta traumasta eikä toisen käytöksestä.
Mitä ap sulla siis on taustalla omissa tunteissa? Ilmeisesti juuri se, että mies käsittelee kokemaanne traumaa tuolla tavalla, aiheuttaa sinussakin reaktion. Palaavatko ikävät asiat liian voimakkaasti mieleen tai aiheuttaako käytös huolen miehen toipumisesta?
Jos mies juo neljä kertaa vuodessa tuollaiset kännit, niin kyllä, minusta on nipoa erota tuollaisen takia. Mutta saahan sitä ihminen vapaasti olla nipo ja jokainen voi erota mistä syystä tahansa, vaikka siitä että toisella on rumat sukat tai puristaa hammastahnaa väärin.
On universaali ilmiö, että ihminen pelkää tai inhoaa asioita joita ei ymmärrä. On hieno juttu että kyselet täältä ja yrität ymmärtää asiaa enemmän ja että onko oma reaktiosi kohtuullinen👍
Ehkä teidän pitäisi vielä enemmän jutella tarpeistanne ja ymmärtää toisianne vaikka se ei aina ole helppoa.
Kännit 4 kertaa vuodessa ei kuulosta isolta ongelmalta mutta filmi poikki 4 kertaa vuodessa on kyllä aika paljon. Trauma on tmmärrettävä selitys mutta juominen tuskin aidosti auttaa asiaa
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina juonut ja miten näkee itse oman tilanteensa? Itse en hyväksy joka viikkoista juomista, ymmärrän tarpeen nollata mutta mielummin vaikka urheilemalla.
Vaikea sanoa eroaisinko. Jos ystäväpiirissä on muitakin, jotka juo tuolla tavalla, niin en ymmärrä sitäkään. Itseäni kyllä hävettäisi, jos puoliso joisi noin, joten ymmärrän tunteen.
Itse kokeilisin lähestyä terveellisyyden näkökulmasta, en halua katsoa, kun puolisoni juo itsensä ennenaikaiseen hautaan. Traumojen käsittelyyn tulisi olla joku muu kuin itsetuhoinen tapa. Jos sovitte yhdessä, että vähentää juomista, ja sovitte jonkun ajanjakson vaikka puoli vuotta ja sitten katsotte kuinka on onnistunut.
Ei se ole sopimista, että toinen määrää.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina juonut ja miten näkee itse oman tilanteensa? Itse en hyväksy joka viikkoista juomista, ymmärrän tarpeen nollata mutta mielummin vaikka urheilemalla.
Vaikea sanoa eroaisinko. Jos ystäväpiirissä on muitakin, jotka juo tuolla tavalla, niin en ymmärrä sitäkään. Itseäni kyllä hävettäisi, jos puoliso joisi noin, joten ymmärrän tunteen.
Itse kokeilisin lähestyä terveellisyyden näkökulmasta, en halua katsoa, kun puolisoni juo itsensä ennenaikaiseen hautaan. Traumojen käsittelyyn tulisi olla joku muu kuin itsetuhoinen tapa. Jos sovitte yhdessä, että vähentää juomista, ja sovitte jonkun ajanjakson vaikka puoli vuotta ja sitten katsotte kuinka on onnistunut.
Miten sovitaan yhdessä, että toinen rajoittaa elämäänsä tavalla, jolla hän ei halua sitä rajoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko mies aina juonut ja miten näkee itse oman tilanteensa? Itse en hyväksy joka viikkoista juomista, ymmärrän tarpeen nollata mutta mielummin vaikka urheilemalla.
Vaikea sanoa eroaisinko. Jos ystäväpiirissä on muitakin, jotka juo tuolla tavalla, niin en ymmärrä sitäkään. Itseäni kyllä hävettäisi, jos puoliso joisi noin, joten ymmärrän tunteen.
Itse kokeilisin lähestyä terveellisyyden näkökulmasta, en halua katsoa, kun puolisoni juo itsensä ennenaikaiseen hautaan. Traumojen käsittelyyn tulisi olla joku muu kuin itsetuhoinen tapa. Jos sovitte yhdessä, että vähentää juomista, ja sovitte jonkun ajanjakson vaikka puoli vuotta ja sitten katsotte kuinka on onnistunut.
Miten sovitaan yhdessä, että toinen rajoittaa elämäänsä tavalla, jolla hän ei halua sitä rajoittaa?"
Joo mies kokee hyötyvän tuosta nollaiksesta. Hän kyllä harrastaa myös liikuntaa muina päivinä, eli elää muuten terveesti. En vain itse jaksa yhtään humalahakuista juomista enää. Se on se ongelma. Enkä tiedä miten oppisin sietämään sellaista. En varmaan mitenkään. En kyllä jää myöskään katselemaan mieheni juomista. Menen yläkertaan silloin. Ja olemme puhuneet tästä keskenämme. Se mikä miehelleni tekee hyvää, ahdistaa minua. En siis vain ymmärrä sellaista "nollausta". Minulle alkoholista tulee pienistäkin määristä heikko ja hauras olo. Ekä siksi en tajua. Ja Suomi on täynnä alkoholisteja, niin sekin vaivaa mieltä. Ap
Mun mies juo monta kertaa viikossa muutaman oluen eikä se minulle kuulu. Itse en juo ollenkaan.
Vai ihan neljä kertaa vuodessa juo lätyt. Mahotonta.
Naiset syö, miehet juo.
Jos mies riehuu kännissä ja on välivaltainen niin se on syy jättää.
Tai kuten parin tuttavan mies joutuu aina sairaalaan, toisella jo halvausoireita.
Mutta jos nollaa harmittomasti, niin en jättäisi. Tai oishan siinä hyvä mies jollekin toiselle, sillä tavalla minäkin hyvän miehen sain. Juo laatuoluita, eikä humallu, oli ex-vaimolle liikaa. Aivan täydellinen mies minulle.
No tämäkin viestiketju jo auttoi minua jäsentämään asiaa. Miehessäni on siis tosi paljon hyvää, eli ehkä oma traumasta johtuva turvattomuus saa minut regoiman näin. Ja siksi se "nollailu" ahdistaa. Ap
*Joo mies kokee hyötyvän tuosta nollaiksesta. Hän kyllä harrastaa myös liikuntaa muina päivinä, eli elää muuten terveesti. En vain itse jaksa yhtään humalahakuista juomista enää. Se on se ongelma. Enkä tiedä miten oppisin sietämään sellaista. En varmaan mitenkään. En kyllä jää myöskään katselemaan mieheni juomista. Menen yläkertaan silloin. Ja olemme puhuneet tästä keskenämme. Se mikä miehelleni tekee hyvää, ahdistaa minua. En siis vain ymmärrä sellaista "nollausta". Minulle alkoholista tulee pienistäkin määristä heikko ja hauras olo. Ekä siksi en tajua. Ja Suomi on täynnä alkoholisteja, niin sekin vaivaa mieltä. Ap*
koita, ap, ymmärtää, että te olette kaksi eri ihmistä. Jos miehesi haluaa vetää kännit, niin se on hänen asiansa. Ei ole sinun tehtäväsi ymmärtää tai hyväksyä sitä, ennen kuin hän voi elää omaa elämäänsä kuten haluaa.
"Joo mies kokee hyötyvän tuosta nollaiksesta. Hän kyllä harrastaa myös liikuntaa muina päivinä, eli elää muuten terveesti. En vain itse jaksa yhtään humalahakuista juomista enää. Se on se ongelma. Enkä tiedä miten oppisin sietämään sellaista. En varmaan mitenkään. En kyllä jää myöskään katselemaan mieheni juomista. Menen yläkertaan silloin. Ja olemme puhuneet tästä keskenämme. Se mikä miehelleni tekee hyvää, ahdistaa minua. En siis vain ymmärrä sellaista "nollausta". Minulle alkoholista tulee pienistäkin määristä heikko ja hauras olo. Ekä siksi en tajua. Ja Suomi on täynnä alkoholisteja, niin sekin vaivaa mieltä. Ap"
Ymmärrän tunteesi, en itsekään sietäisi humalahakuista juomista. Viestiketjun kommenteissa huomaa, miten sairas suhtautuminen meillä on alkoholiin ja miten sen riskikäyttöä puolustellaan, kuten jotain ihmisoikeutta. Luin uutisen viime vuodelta siinä arvioitiin että alkoholista aiheituvia kuluja julkiselle terveydenhoidolla oli 1,1 miljardin edestä.
Miten mies reagoi, kun kerrot hänelle näistä tunteista? Onko siis tuo 4 kertaa vuodessa tapahtuna ns perseet vai joka viikkoinen juominen enemmän ongelma sinulle. Ihan varmasti tuollainen juominen on jostain pois.
Samaa mieltä. Olisi aika kamalaa jos mieheni, ei siis ole tällä hetkellä, kontrolloisi kaikkia tekemisiäni mitä minulla olisi hänen mielestään lupa tehdä. Monesti näitä ohjeita lukiessa parisuhteesta saa aika ankean kuvan. Eroa myös ehdotetaan helposti. Alkoholismi pahimmillaan on eron aihe. Mutta nyt tämä juttu ei ole mielestäni niin paha. Jos liitto on muuten kunnossa.
Aloittaja voisi lähteä pois kotoa johonkin omiin menoihinsa kun mies nollaa päätään. Hotelliin, kylpylään, laivalle, kavereille tms. Tai sitten mies lähtee, olisiko se yhtä ahdistavaa aloittajalle. Onko se kotona nollaaminen joku paha juttu?