Minulle ja aviomiehelleni taitaa tulla ero. Syy: mies haluaa kovasti lapsia, minä puolestani en.

No ero sitten vaan ja äkkiä että mies voi alkaa etsiä naista joka haluaa lapsia. Haluatte eri asioita joten parempi erota kunnialla ja heti.

Löytyisikö miehellesi joku vauvakuumeessa oleva nainen panokaveriksi eli jalkavaimoksi. Hän maksaisi elarit, eikä sinun tarvitsisi erota. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näin joskus käy että mies tykkää lapsista ja nainen ei.

Sellainen mies on kullanarvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä jotka eivät pidä lapsista lukuunottamatta omaa lastaan. Eli kyllä omaan lapseen voi kiintyä ja rakastaa tätä, vaikkei olisi ns. lapsirakas. Silti jos et yhtään halua lapsia niin en suosittele miehen toiveesta lähtemään perheen perustamiseen. Vaatii naiselta suuria uhrauksia fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, urakehityksen kannalta jne., Nämä voivat haluttujenkin lasten kohdalla tuntua huonoina hetkinä kohtuuttomilta ja epäreiluilta (miehen osaksi ei tule läheskään yhtä paljon uhrauksia), saati sitten jos et edes olisi lasta halunnut.

En ikinä pitänyt lapsista. En pidä edelleenkään lapsista enkä halua olla tekemisissä vieraiden lasten kanssa. Mutta omiani rakastan yli kaiken. Kun tulin raskaaksi, oli mulle heti selvää että haluan lapseni ja tulen rakastamaan häntä, vaikken ikinä aiemmin ollut halunnut lasta.

Oho!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisiä jotka eivät pidä lapsista lukuunottamatta omaa lastaan. Eli kyllä omaan lapseen voi kiintyä ja rakastaa tätä, vaikkei olisi ns. lapsirakas. Silti jos et yhtään halua lapsia niin en suosittele miehen toiveesta lähtemään perheen perustamiseen. Vaatii naiselta suuria uhrauksia fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, urakehityksen kannalta jne., Nämä voivat haluttujenkin lasten kohdalla tuntua huonoina hetkinä kohtuuttomilta ja epäreiluilta (miehen osaksi ei tule läheskään yhtä paljon uhrauksia), saati sitten jos et edes olisi lasta halunnut.

En ikinä pitänyt lapsista. En pidä edelleenkään lapsista enkä halua olla tekemisissä vieraiden lasten kanssa. Mutta omiani rakastan yli kaiken. Kun tulin raskaaksi, oli mulle heti selvää että haluan lapseni ja tulen rakastamaan häntä, vaikken ikinä aiemmin ollut halunnut lasta.

Juuri näin, mutta ei oikein uskalla olettaa tai vakuutella toiselle, että hänelle tulee myös käymään näin. Eli ehkä en itse ainakaan uskaltaisi rohkaista ap:ta perheen perustamiseen, vaikka on se mahdollista, että rakkaus omaan lapseen herää kyllä. Tiedän myös tapauksia, joissa nainen on halunnut lapsen / lapsia ja jossain määrin katunut päätöstä myöhemmin. Eli fiiliksistä ennen lapsia ei oikein voi varmasti päätellä mitään, miten tulee lapsiarjen ja oman lapsen kanssa olemisen kokemaan.

Vain tollo päästää hyvän miehen menemään.

Minkä ikäinen olet? Mulle tuli vauvan kaipuu ensimmäistä kertaa 33-vuotiaana, muttei erityisen kovana silloinkaan. Ekan lapsen sain 36-vuotiaana. Nelikymppisenä sitten vielä kaksi lisää.

Ihan kuin eksäni. Suunnilleen kiermurteli vauvakuumeessaan siinä missä minä en halua olla edes samassa huoneessa jonkun kiemurtelevan pikkulapsitoukan kanssa. Oltiin kuusi vuotta yhdessä. Erottiin ja eksä pani uuden tyttiksen paksuksi vuoden tuntemisen jälkeen. Kun näen tuosta vauvasta kuvia niin ekana tunteena on helpotus että hyvä ettei tuo ole minun.

Miksi edes menitte naimisiin jos lapsihaaveet ei kohtaa?

Yleensä se äidinrakkaus kyllä tulee omaa lastaan kohtaan. Luulen, että on aika harvinaista, ettei mitään tunteita koskaan tulisi tai, että niitä ei edes pystyisi vähän feikkaamaan. 

Ja sinun tapauksessasi lapsellasi olisi kuitenkin rakastava isä vaikka omat tunteesi jäisivätkin viileämmiksi.

Voithan tietysti ajatella, että teet lapsen koska yhteiskunta tarvitsee lisää kantasuomalaisia. Oletan, että olet kantis. Että teet ekoteon suomalaisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Se että haluaa tehdä lapsia ei tee mitenkään lapsirakkaaksi. Moni mies haluaa kyllä jälkeläisiä, mutta ei halua olla isä.

Älä tee lapsia jos et ole valmis tarvittaessa olemaan yksinhuoltaja. Ero on ainoa vaihtoehto. Jälkiviisaus: älä mene naimisiin jos noin perusasiat kuin lisääntymishalut eivät mätsää. 

Niinpä. Kyllä tuossa kuviossa on jotain pielessä, jos mies on hyväksynyt tilanteen jo näin kauan tai jopa alusta alkaen. Ei kuulosta uskottavalta lapsihaaveelta. Eihän sitä oikeasti ole kellään. Niin vain käy suuressa ihastumisen huumassa ja media ja ympäristö aivopesee ihmisiä synnytystalkoisiin tällä hetkellä muutenkin 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli nuorena naimisissa naisen kanssa joka ei halunnutkaan enempää lapsia. Erosivat ja sitten synnyin minä.

Ero siis lienee ainoa vaihtoehto.

Mies X oli nuorena naimisissa naisen kanssa joka ei halunnut lapsia. He pysyivät yhdessä. Jos mies olisi eronnut ja tehnyt lapsen naisen Y kanssa, siitä olisi kasvanut uusi Hit Ler. 

Lasten tekemättömyys on siis ainoa vaihtoehto. 

Pointti: ikinä ei voi tietää tuleeko lapsesta hyvä vai paha, joten ihan yhtä hyvin voi olla parempi vaihtoehto että lapsi jää tekemättä. 

Voiko lasten hankkimisen ainoa perusta olla saada mies onnelliseksi.No elämä "päätöksen" jälkeen (eli mieheni luovutti) ei ollut kovin herkkua.Tunsin valtavaa syyllisyyttä,olinhan nyt riistänyt mieheltäni yhden hänen suurimmista haaveista ja unelmista.En kestänyt sitä vaan katkaisin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ikinä halunnut lapsia, mutta menit naimisiin miehen kanssa, jonka tiesit varmasti haluavan lapsia pian... Varmaan itsekin tajuat, missä meni metsään.

Ja ei, tuohon ei todellakaan ole muuta ratkaisua kuin erota mahdollisimman pian, että mies pääsee etsimään rinnalleen ihmisen, joka haluaa elämältä samoja asioita kuin hän. 

T. Vela

Nyt on miehelle tehty rankalla tavalla todella kammottava pettäminen.

Nainen on miehelle roskis.

Sama homma. Ahdistaa vaan enemmän ajatus lapsista mitä enemmän huomaan miehen haaveilevan. 

T. Nainen 34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ikinä halunnut lapsia, mutta menit naimisiin miehen kanssa, jonka tiesit varmasti haluavan lapsia pian... Varmaan itsekin tajuat, missä meni metsään.

Ja ei, tuohon ei todellakaan ole muuta ratkaisua kuin erota mahdollisimman pian, että mies pääsee etsimään rinnalleen ihmisen, joka haluaa elämältä samoja asioita kuin hän. 

T. Vela

Nyt on miehelle tehty rankalla tavalla todella kammottava pettäminen.

Mikä ihmeen pettäminen? Missä näet uskottomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Voiko lasten hankkimisen ainoa perusta olla saada mies onnelliseksi.No elämä "päätöksen" jälkeen (eli mieheni luovutti) ei ollut kovin herkkua.Tunsin valtavaa syyllisyyttä,olinhan nyt riistänyt mieheltäni yhden hänen suurimmista haaveista ja unelmista.En kestänyt sitä vaan katkaisin suhteen.

Eikös tällöin kaikkien naisten tulisi hylätä mies joka suostuu lapseen harkinnan jälkeen?  Toki ymmärrän , että taustalla oli muutakin kuin tuo.... 

Vierailija kirjoitti:

Ei äidinvaistot herää, jos ei ole lasta, mutta aika paskasti  teit, kun menit tuon miehen kanssa naimisiin.

Eikös miehet toimi aina noin? Roikutetaan naista vuosikausia paskoilla lupauksilla, joita ei ole aikomuskaan pitää. Kerrankin toisinpäin.

Minusta olet johtanut miestä harhaan. Itse olen lapsia haluava sinkkunainen ja ärsyttäisi, jos toinen antaisi alussa ymmärtää, että perheen voisikin perustaa ja sitten "ajan tuhlauksen" jälkeen ei haluaisikaan.

Ai-ja-ha.