Minulle ja aviomiehelleni taitaa tulla ero. Syy: mies haluaa kovasti lapsia, minä puolestani en.
Olemme olleet nyt yhdessä kolme vuotta, joista kaksi vuotta naimisissa. Kun aloimme seurustella, mies kertoi heti alussa, että hän haluaisi isäksi (ja mahdollisimman pian). Minä vastasin hänelle, että katsellaan ensin, miten yhteiselomme alkaa sujua. Ei minulla ole varsinaisesti mitään lapsia vastaan, mutta kun ei ole vauvakuumeesta tietoakaan, eivätkä äidinvaistoni ole edelleenkään heränneet. Toisaalta en voi sanoa, että olisin varsinaisesti koskaan rakastanut lapsia. En edes silloin, kun olin itse lapsi. Avioero tuntuu kauhealta ajatukselta, mutta mitä muutakaan tässä voisi tehdä? Aviomieheni haluaa niitä lapsia päivä päivältä yhä enemmän. Minä puolestani koen tilanteen koko ajan entistäkin painostavammalta. N33 (Enpä olisi ikinä uskonut, että mies voi olla noin lapsirakas. Yleensä naiset ovat sitä.)
Kommentit (67)
Sille, joka ehdotti adoptiota. Otappa asioista selvää. Adoptio pitkä prosessi ja lasta haluavia paljon enemmän kuin lapsia. Henkilölle joka ei halua lasta, ei tultaisi ikinä antamaan adoptiolasta. Onko oikeesti olemassa vieläkin näin tyhmiä ihmisiä?
Kuulostaa nyt todella oudolta... Naisethan ovat niitä, jotka lapsia haluavat, ei miehet. Lapset heikentävät merkittävästi elämänlaatua. Itse en olisi halunnut lapsia, mutta vaimon hartaasta toiveesta niitä kaksi teimme. Jonkun verran olen asiaa aika usein myös katunut heikentyneen elämänlaadun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa nyt todella oudolta... Naisethan ovat niitä, jotka lapsia haluavat, ei miehet. Lapset heikentävät merkittävästi elämänlaatua. Itse en olisi halunnut lapsia, mutta vaimon hartaasta toiveesta niitä kaksi teimme. Jonkun verran olen asiaa aika usein myös katunut heikentyneen elämänlaadun vuoksi.
Minä naisena en halunnut lapsia. Miehen painostuksesta sitten yhden väkersin maailmaan. Minun kontollenihan kaikki sitten jäi muutenkin. 12 vuotta takana, 6 edessä, sitten varmaan saan taas elämäni takaisin.
Ei ap sano ettei halua lapsia. Hän sanoo ettei ole erityisen lapsirakas, eikä tiedä mitä haluaa.
Nyt olisi kuitenkin korkea aika päättää haluatko vai et. Ei meistä kukaan sinun puolestasi tiedä mikä sinulle sopii. Visioi elämäsi 20 vuoden päähän ilman lapsia - miltä se näyttää, miltä se tuntuu? Älä ajattele vauvavuotta, se on vain yksi vaihe. Mutta ovathan lapset tosi iso sitoutuminen ja tosi iso elämänmuutos, eipä sitä kannata muuksi väittää. Hyvä sitä olisi haluta jos siihen lähtee.
Silti myös lapseton elämäsi tulee olemaan muutoksia ja elämänvaiheita täynnä! Älä kuvittele että lapsettomana pysyt ikuisesti kolmekymppisenä.
No jos jatkat suhdetta niin mies tekee kuitenkin lapsen jonkun toisen kanssa ikäänkuin vahingossa. Otatko siis nyt eron, vai shokkiuutisen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Et tainnut leikkiä nukeilla lapsena.
Leikin lapsena nukeilla.
Olin teini-ikäisena kahden eri vauvan lapsenvahtina pitkään. Rakastin noita pikkuisia lapsukaisia kuin omiani.
En kuitenkaan halunnut omia lapsia.
Ei olisi tullut mieleenikään laittaa palloa jalkaa miehelle, joka kertoo suoraan ja rehellisesti heti seurustelun aluksi että haluaa ehdottomasti isäksi.
-eri
Kun menin nykyisen mieheni kanssa yhteen, sanoin että voisimme miettiä yhteistä lasta. Mies sanoi että hän menee töihin ja voisin sitten olla äitiyslomalla. Mies ei ole löytänyt sopivaa työtä ja itse olen haudannut lapsihaaveet. Meillä on molemmilla lapsia jo edellisistä liitoista, joten ei ole mikään pakko lisääntyä. Ehkä parempi näin. Nautitaan aikuisesta liitosta kun kaikki lapset alkavat olla jo isoja.