Kun mies ghoustaa parisuhteessa

Entä jos käyttäisit sanaa katoamistemppu ghostaamisen sijaan? 

Sen verran vielä jatkan, että aikuiselta ihmiseltä nimenomaan pitäisi voida odottaa sitä, että osaa ilmaista itseään ja kykenisi kommunikoimaan sullkutumisen sijaan. 

Tuollainen käytös olisi vahingollista turvallisenkin lapsuuden eläneelle ihmisille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani (2 vuoden suhde) ghostasi mut myös tässä viikko sitten.

Ei vaan enää vastannut viesteihini, enkä ole hänestä nyt tosiaan viikkoon kuullut mitään. Itse koen, että suhteemme on loppu. Näin ei saa kohdella ihmistä jota rakastaa. Koko viikko ollut mulla yhtä vuoristorataa, helpotuksesta virasto, suruun ja ahdistukseen. Pelkoon siitä että vietän loppuelämäni yksin, suruun koska tulevaisuudensuunnitelmat kariutui.. joskus pilkahdus toivoa - jos elämällä onkin jotain parempaa tarjolla??

Teen kovasti täällä töitä sen asian suhteen,  etten tule hänestä kuulemaan, vaan rakkaus oli yksipuolista, eikä minun tunteeni ole hänelle tärkeitä.

Koko suhteen ajan hänelle oli vaikeaa puhua tunteistaan. Olisi pitänyt heti alussa tajuta ettei asia tule muuttumaan.

Kesäsuunnitelmat menivät täysin uusiksi, ja nyt huomaan miettiväni että poistanko hänet Instagramista, ja blokkaan whatsapissa.

En ymmä

Mulle tehtiin noin. Ehdin jo käsitellä tilannetta, että tässä tämä nyt oli, itkeskelin ja hyväksyin eron. Elämä jatkuisi.

Sitten mies tulikin reilun viikon päästä takaisin anteeksiantoa anoen. Olin aivan romuna ja otin hänet avosylin vastaan. Mies kertoi ymmärtäneensä ettei koskaan halua menettää minua. Hoki, että eihän enää koskaan päästetä meidän suhdetta tähän pisteeseen, ja että jatkossa meidän pitää puhua, puhua ja puhua.

Mies lähti siitä sitten töihin. Rappusilla vielä itkettiin ja halattiin ja hän vannoi, olin hänen elämänsä nainen. Seuraavan kerran mies sitten soitti että ollaan liian erilaisia ja hän tulee hakemaan tavaransa mun luota. 

Syytän tästä ghostauskulttuurista tätä hedonistista nykyaikaa, missä ruoho on aina vihreämpää aidan takana, hankalia asioita ei haluta käsitellä eikä niistä keskustella. Eikä itsessä nähdä mitään vikaa.

Helpompi on blokata, avata tinderi ja etsiä uusi misu joka suitsuttaa, kehuu eikä laita sua kohtaamaan omaa vajavaisuuttasi.

... Kunnes se alkuhuuma katoaa, ja se alkaa haastamaan sua jolloin ghostataan ja blokataan ja avataan taas tinderi.

Vierailija kirjoitti:

Syytän tästä ghostauskulttuurista tätä hedonistista nykyaikaa, missä ruoho on aina vihreämpää aidan takana, hankalia asioita ei haluta käsitellä eikä niistä keskustella. Eikä itsessä nähdä mitään vikaa.

Helpompi on blokata, avata tinderi ja etsiä uusi misu joka suitsuttaa, kehuu eikä laita sua kohtaamaan omaa vajavaisuuttasi.

... Kunnes se alkuhuuma katoaa, ja se alkaa haastamaan sua jolloin ghostataan ja blokataan ja avataan taas tinderi.

Käytä suomen kieltä...

Kerrotko AP miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa ja annat jonkun kohdella sinua tuolla tavalla?

Kannattaisi ehkä katsoa peiliin, eikä keskittyä noin paljon moittimaan miehen käytöstä. Sinähän tässä tilanteessa sallit sen.

Vierailija kirjoitti:

Käytä suomen kieltä...

Etkö ymmärtänyt kommenttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytä suomen kieltä...

 

Etkö ymmärtänyt kommenttia?

En. Mitä on ghostaaminen? mitä on blokkaus?

Vierailija kirjoitti: Kerrotko AP miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa ja annat jonkun kohdella sinua tuolla tavalla? Kannattaisi ehkä katsoa peiliin, eikä keskittyä noin paljon moittimaan miehen käytöstä. Sinähän tässä tilanteessa sallit sen.

Tiedän. Nuorempana tämä olisikin ollut kerrasta poikki. Näin vanhemmiten sitä ymmärtää, että jokaisella on puutteensa ja vikansa.

Kerroin hänelle, että seuraava kerta on sitten viimeinen. En usko, että siitä tulee silloin edes vaikeaa. Arvostan itseäni kaikesta kokemastani huolimatta ja minulla on myös rohkeitta tehdä isoja päätöksiä. Nyt myös tiedän, että hänen kanssaan tämän tyyppinen tilanne on mahdollinen ja osaan varautua siihen.

Voihan se olla niinkin, että suhde ei tule kestämään tämän kaiken johdosta muutoinkaan. Voi olla, ettei tunteeni toivu enää sille tasolle, missä niiden parisuhteessa tulisi olla. Annan kuitenkin hänelle ja meille sen mahdollisuuden, mikä tälle mielestäni kuuluu.

Ap

Kuulostaa ihan mun suhteelta. Blokkasin sen sitten wa:ssa, ei mitään soittoja kuulunut perään. bye bye

Vuoden pituinen suhde ja noin paljon ongelmia jo kommunikoinnin kanssa?
Miksi jäät? Vuoden pituinen suhde on täysin mitätön. Tuossa iässä pitäisi jo oppia kävelemään pois, kun tapanne kommunikoida on niin erilaiset.

Siis mieshän näyttää käyttäytymisellään, ettei välitä sinusta tai tunteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaivaudu analysoimaan. Laita tieto erosta, numero estoon ja helli itseäsi vaikka kylpyläviikonlopulla.

Musta tämä on aivan yhtä paska neuvo, kuin nää ghostauksetkin.

Sama vaate, mutta eri värinen: ei kyetä käsittelemään ikäviä tunteita, tai haluta kohdata niitä ikäviä asioita - vaan estetään henkilö. 

Jos sut ghostataan, voi sille katoajalle ihan hyvin laittaa viestiä. Vaikka hän ei lukisilaan viesyiä, ihan sama.

Kirjoittaa vaikkapa, että on loukkaantunut hänen käyttäytymisestä, ja tavasta millä kohtelee, eikä hyväksy sitä. "Koen että arvomme eivät mätsää", tai mitä ikinä. 

Arvot. Mitkä ovat sinun arvosi ihmisenä? Parisuhteessa? Nämä voi sanoittaa myös sen vikan kerran.

Minä en hyväksy tämänlaista käytöstä sinulta.

Musta se on ghostauksen mahdollistamista, että hiljaisesti hyväksyy sen, että on ok että parisuhteessa toimitaan näin? Että ollaan kommunikoimatta, tehdään ohareita. Se on kunnioituksen puutetta, eikä ole ok, millään mittapuulla.

Aikuisista tullut lapsia kun ei kyetä sanomaan (myöskään sille joka jättää sut luetulle, ei vastaa, tai tekee ohareita), että "käytöksesi loukkaa, enkä hyväksy sitä. En halua olla kanssasi enää yhteydessä sillä loukkasit minua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytän tästä ghostauskulttuurista tätä hedonistista nykyaikaa, missä ruoho on aina vihreämpää aidan takana, hankalia asioita ei haluta käsitellä eikä niistä keskustella. Eikä itsessä nähdä mitään vikaa.

Helpompi on blokata, avata tinderi ja etsiä uusi misu joka suitsuttaa, kehuu eikä laita sua kohtaamaan omaa vajavaisuuttasi.

... Kunnes se alkuhuuma katoaa, ja se alkaa haastamaan sua jolloin ghostataan ja blokataan ja avataan taas tinderi.

Käytä suomen kieltä...

Ghostauskulttuuri = katoamiskulttuuri

Blokata = estää

Tinderi = kumppaninhakusovellus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vaivaudu analysoimaan. Laita tieto erosta, numero estoon ja helli itseäsi vaikka kylpyläviikonlopulla.

Musta tämä on aivan yhtä paska neuvo, kuin nää ghostauksetkin.

Sama vaate, mutta eri värinen: ei kyetä käsittelemään ikäviä tunteita, tai haluta kohdata niitä ikäviä asioita - vaan estetään henkilö. 

Jos sut ghostataan, voi sille katoajalle ihan hyvin laittaa viestiä. Vaikka hän ei lukisilaan viesyiä, ihan sama.

Kirjoittaa vaikkapa, että on loukkaantunut hänen käyttäytymisestä, ja tavasta millä kohtelee, eikä hyväksy sitä. "Koen että arvomme eivät mätsää", tai mitä ikinä. 

Arvot. Mitkä ovat sinun arvosi ihmisenä? Parisuhteessa? Nämä voi sanoittaa myös sen vikan kerran.

Minä en hyväksy tämänlaista käytöstä sinulta.

Musta se on ghostauksen mahdollistamista, että hiljaisesti hyväksy

Ja lisään tähän (kirjoitin tämän aikaisemman kommentin, sori kirjoitusvirheet) vielä VASTUUNKANNON!!

Myös ap itse voi kantaa vastuuta tässä tilanteessa, niin ettei hyväksy tämänlaista kohtelua.

Sinulla on vastuu omista rajoistasi. Mitä hyväksyt elämääsi? 

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen vetäytyminen alkoi jo kuukausi ennen juhannusta, kun mies tuli luokseni ja kertoi ko ystävänsä pyytäneensä häntä illanviettoon. Taisin silloin hieman kärsimättömästi tokaista, että kaveri saa nyt odottaa. Meillä oli näinä edeltäneinä viikkoina sitovia menoja viikonloppuisin.

Menoista huolimatta mies vetäytyi joka viikko enemmän. Mies kieltäytyi auttamasta, hämmennyin, hermostuin ja hätistin miehen kotiinsa. Asiasta keskusteltiin tai yritin keskustella. Tuolloin tilanne vielä rauhottui.

Seuraavana viikonloppuna mies tokaisi jotenkin ylimielisen oloisena viihtyvänsä _tosi_ hyvin yksin. Ikäänkuin hakien reaktiota. Viihdyn yksin itsekin. Musta on hieno ominaisuus ja tärkeääkin, että ihminen osaa olla itsekseen (vaikka siitähän tässä ei selvästikään ole kyse). Ehdotin tuolloin, että olisiko parempi, että näkisimme joka toinen viikonloppu. Ei sopinut hänelle, ikävä tulisi.

Luonani ollessaan istui k

Ei kannata syyttää miehen ystävää, mies on itse ihan kokonaan vastuussa käytöksestään. Tuo "viihteelle" kuulostaa kyllä siltä että alkohomi ja ehkä jokin muukin vetää miestä puoleensa.

Ole kiitollinen että tämä päättyy nyt eikä vuosiien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mies sitten päätti tehdä suhteesta traumasidossuhteen. Tuskin ihan ymmärtäen, mitä seurauksia sillä voi olla.

Jos suhde tähän saakka on perustunut minun vapaaehtoisuuteen ja aitoihin tunteisiin niin tästä lähtien suhdetta värittää pelko ja kipu, hylkäystrauma, jolla on lähtökohdat lapsuudessani.

Ajatteleekohan se, että tällä tavoin saa iloisen ja onnellisen kumppanin?

Sain siis eilen lopulta häneen yhteyden ja keskustelun päätteeksi tätä päätettiin jatkaa. Tosin heti sain maistaa samaa katkeraa kalkkia, kun ei reagoinut kriisin jälkeisiin yhteydenottoihini. 

Saa nähdä, miten pitkään jaksan.

Ap

 

Ei tässä ole kyse traumoista. Tässä on kyse siitä että sinä päätät että sinua ei kohdela huonosti ja pysyt päätöksessäsi. Vaikka hampaita purren. Mutta pysyt itsesi puolella ja käännät elämäsi suunnan.

Terv. Myös hyvin turvattoman väkivaltaisen lapsuuden elänyt

Ap, älä palaa yhteen, satutat itseäsi lisää.

Jos olet exäni nyxä, niin olisin sulle voinut kertoa mikä hän on miehiään oikeasti, mutta ei olisi uskonut. Nyt tiedät. Osaat valita paremmin seuraavalla kerralla.

Kuulostaa exältäni. Hänellä oli pahenevia mielenterveysongelmia. Onneksi suhde päättyi. Sen jälkeen hän oli useasti psykiatrisella osastolla, oli mm. harhoja, tarkkaa diagnoosia en tiedä.

Ehkei kumppanillasi ole mutta kaikki tässä ketjussa yrittävät kertoa sinulle, että kaikki ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkertainen vetäytyminen alkoi jo kuukausi ennen juhannusta, kun mies tuli luokseni ja kertoi ko ystävänsä pyytäneensä häntä illanviettoon. Taisin silloin hieman kärsimättömästi tokaista, että kaveri saa nyt odottaa. Meillä oli näinä edeltäneinä viikkoina sitovia menoja viikonloppuisin.

Menoista huolimatta mies vetäytyi joka viikko enemmän. Mies kieltäytyi auttamasta, hämmennyin, hermostuin ja hätistin miehen kotiinsa. Asiasta keskusteltiin tai yritin keskustella. Tuolloin tilanne vielä rauhottui.

Seuraavana viikonloppuna mies tokaisi jotenkin ylimielisen oloisena viihtyvänsä _tosi_ hyvin yksin. Ikäänkuin hakien reaktiota. Viihdyn yksin itsekin. Musta on hieno ominaisuus ja tärkeääkin, että ihminen osaa olla itsekseen (vaikka siitähän tässä ei selvästikään ole kyse). Ehdotin tuolloin, että olisiko parempi, että näkisimme joka toinen viikonloppu. Ei sopinut hänelle, ikävä tulisi.

Luonani ollessaan istui kuitenkin vain omissa oloissaan.

Ja tähän juhannukseen tilanne sitten kärjistyi.

Epäilen tuon ko kaverinsa vaikuttaneen tapahtumien kulkuun. Syystä, että esimerkiksi aamuvirkkuudestani tuli miehelle ongelma vasta, kun hänen kaverinsa irvaili miehelle aikaisista nukkumaanmenoista (kuulin sivusta kun olivat puhelimessa ja tuo ko kaveri silloinkin houkutteli miestä viihteelle). 

Kaverinsa siis manipuloi ja miestä viedään kuin pässiä narussa. Mies itse sanoi, ettei päästä ketään meidän väliin, mutta vähämpä hän osaa varoa.

Ymmärrän kyllä miehen kiitollisuuden ja kiintymyksen kaverinsa kohtaan. Hän on saanut siltä paljon. Tuntuu että melkeinpä ostaa kiintymystä mieheltäni. Kaverin oma parisuhde on pystyyn kuollut pitkä liitto, liekki kateuttaan sabotoi mieheni uutta (ennen onnellista) parisuhdetta?

Pahoittelut tästä sepostuksesta. Pakko järjestellä omia ajatuksia, että saan edes jonkinlaisen ymmärryksen tähän.

Ap

Tämä kuulostaa siltä että sinä kyykytät miestäsi mennen tullen. Jos sinä olet aamuvirkku niin miehenkin pitää mennä aikaisin nukkumaan? Ja sinä määräät teidän viikonlopun menoista eikä mies saa edes yhtenä iltana itse päättää mitä tekee? Huh huh.