Lue keskustelun säännöt.
Äidille rajat
27.06.2025 |
Äitini, ihan järjissään oleva vanhus, on aina ollut syyllistävä ja tuomitseva. En ole koskaan saanut mitään positiivista häneltä tai jos joskus (muiden läsnäollessa vetää roolia) jotain näennäisen kohteliasta sanoo niin äänensävy on pilkallinen tai ilmeilee niin että tyhmäkin tajuaa ettei sitä tarkoita.
Hän sanoo mitä suusta sattuu milloinkin tulemaan, loukkaa, syyllistää, ivaa ym ja OLETTAA että minä annan anteeksi kun aikaa kuluu. Ilman että hänen itsensä täytyy nöyrtyä pyytämään anteeksi. Ei kohtele muita näin, ainakaan sisaruksiani ja muita sukulaisia.
Viimeisimmän vttuilun jälkeen en ole hänelle soittanut enkä vastannut viesteihin. Kahdesti olen vastannut hänen soittoonsa ja ensin oli pilkallinen. Toisessa puhelussa kyseli joko olen suuttumuksesta päässyt yli. Ei aikomustakaan pyytää anteeksi. Löin luurin korvaan kun alkoi jälleen syyttelemään minua.
Katsotaan kuinka kauan menee että narsisti oppii pyytämään anteeksi käytöstään. Tällä kertaa en anna periksi. Äidille tulee nyt rajat, viimeinkin. Onko muilla kokemuksia miten ja millä tavalla narsisti oppii, vai oppiiko koskaan? Onko viisaampaa vain katkaista välit kokonaan?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole äitisi. Kukaan ei kirjoita äidistään tuolla tavoin.
Aika moni täälläkin kirjoittaa äidistään samalla tavalla, ja muuallakin netissä. Ei kaikki äidit ole rakastavia ja sydämellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei narsisti opi mistään mitään, mutta sinä opit. Raja menee nyt siinä, ettei hänelle enää anna mahdollisuutta päästä syyttelemään. Pidä tauko tai anna olla lopullisesti. Anteeksipyyntöä ei tule.
Siltä tämä näyttää, valitettavasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on todella jänniä juttuja, äidit on vanhuksia ja itkevät tyttäret vaihdevuosissa ja sitä jaksetaan hokea, että äiti on syyllinen.
Eikö elämä jää elämättä, kun napanuora äitiin on katkaisematta?
Ei ole elämä jäänyt elämättä, paljon olen saanut aikaan, enkä asu edes samassa kaupungissa kuin äitini. Napanuora on katkaistu, äitiä en periaatteessa ole tarvinnut yhtään mihinkään sen jälkeen kun kotoa muutin pois.
Mutta kun isä kuoli, tuli tunne että nyt ehkä tarvitsee apua ja tarvitseekin koko ajan enemmän. Koko elämäni ajan olen saanut kuunnella ikävää puhetta, suoranaista valehtelua ja avointa pilkkaamista äidiltä. Eikö se ole jo aikakin laittaa rajat? Mistään vaihdevuosioireista ei ole kysymys koska ongelma on ollut lapsuudesta asti.
Nyt se vaan kärjistyi kun itse sairastuin ja ettei sairastaminen olisi liian helppoa, äitini p
Just näin - tarvitset äitiä koko ajan, et pysty elämään ilman häntä, koska tarvitset syyllisen! Ilman äitiä joutuisit kantamaan vastuun tekemisistäsi, nyt voit sysätä kaiken äidille ihan lapsuudesta alkaen.
Olet rasittava ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on todella jänniä juttuja, äidit on vanhuksia ja itkevät tyttäret vaihdevuosissa ja sitä jaksetaan hokea, että äiti on syyllinen.
Eikö elämä jää elämättä, kun napanuora äitiin on katkaisematta?
Ei ole elämä jäänyt elämättä, paljon olen saanut aikaan, enkä asu edes samassa kaupungissa kuin äitini. Napanuora on katkaistu, äitiä en periaatteessa ole tarvinnut yhtään mihinkään sen jälkeen kun kotoa muutin pois.
Mutta kun isä kuoli, tuli tunne että nyt ehkä tarvitsee apua ja tarvitseekin koko ajan enemmän. Koko elämäni ajan olen saanut kuunnella ikävää puhetta, suoranaista valehtelua ja avointa pilkkaamista äidiltä. Eikö se ole jo aikakin laittaa rajat? Mistään vaihdevuosioireista ei ole kysymys koska ongelma on ollut lapsuudesta asti.
Nyt se vaan kärjistyi kun itse sairastuin j
Höpö höpö 😄. Hänhän se minulle soittelee, en minä hänelle. Itse asiassa vuosia mennyt niin että hän soittaa, enimmäkseen Minä soitan jos on jotain oikeaa asiaa. Vastuuta olen kantanut pikkulapsesta saakka, en ole äitiä itkenyt avuksi isoissakaan ongelmissa, sellaisissa mistä moni aikuinenkaan ei selviä täysissä järjissään. Ja nythän nämä paskat välit menee poikki kun ei äiti älyä lopettaa ilkeilyään. En minä häntä mihinkään ole tarvinnut vuosikymmeniin, lapseni vuoksi olen yrittänyt sietää.
No voin omasta kokemuksesta siis samanlaista kokeneena kertoa että itse katkaisin välit äitiin muutamia vuosia sitten, helppoa se ei ole mutta en kadu. Ja ohjenuoraksi sinullekin että luota täysin omiin tunteisiin ne opastaa sinua viisaasti valinnassa😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voin omasta kokemuksesta siis samanlaista kokeneena kertoa että itse katkaisin välit äitiin muutamia vuosia sitten, helppoa se ei ole mutta en kadu. Ja ohjenuoraksi sinullekin että luota täysin omiin tunteisiin ne opastaa sinua viisaasti valinnassa😇
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Älä hyvä ihminen nyt välejä laita poikki, lähes jokainen vanhus on hankala ihminen ja sanoo mitä sattuu, aivot eivät enää toimi niinkuin pitää ja ennen kiltti ihminen saattaa olla vanhana aivan kauhea.
Ennen kauhua on vanhana usein vielä kauheampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisin voinut kirjoittaa tämän, ihan kuin meillä. Vertaistukea 🧡
Hankala vanhempi on vaikein blokata, elämästä. Kaverit ja kumppanit on helpompia jättää.
Tsemppiä.
Itsekin pidän etäisyyttä omaan vanhempaani tarvittaessa. Rajaton ihminen ottaa ottamistaan, niin kauan kuin itse antaa. Lopulta itse uupuu ja harmittaa kuinka antaa ja, antaa. Onneksi oma vanhempani ei ole ilkeä eikä pahantahtoinen, hän on MTongelmainen ja läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa henkiseltä väkivallalta, äitisi puolelta.
Siltä se kyllä tuntuukin. Hän kuvittelee että on oikeus sanoa mitä vaan ja jos toinen loukkaantuu, vika on siinä toisessa joka on liian herkkä. Tätä olen kuullut lapsesta saakka. Kaikki tunteetkin on olleet vääriä, itkulleni on naurettu tai suututtu, iloa on pilkattu. Suuttuminen on ollut itsehillinnän puutetta. Äitini soitti aikoinaan kun mummo kuoli. Hän esitti paikalla olevalle siskolleen että olisin hysteerinen, käski minua rauhoittumaan vaikka olin hiljaa enkä sanonut mitään. Joka paikassa leimaa minusta hysteeristä tai sairasta, vaikka olen äärimmäisen rauhallinen ihminen, ollut lapsesta saakka. Hysteria on minulle täysin tuntematon reagointitapa. Äitini on aina vihannut minua, on pahantahtoinen ihminen. Voisin kertoa satoja vastaavia tapahtumia. Nyt kun mietin jälleen kerran tätä mennyttä elämää, ajattelen että ei ole mitään syytä jatkaa yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
No voin omasta kokemuksesta siis samanlaista kokeneena kertoa että itse katkaisin välit äitiin muutamia vuosia sitten, helppoa se ei ole mutta en kadu. Ja ohjenuoraksi sinullekin että luota täysin omiin tunteisiin ne opastaa sinua viisaasti valinnassa😇
Onko sinulla sisaruksia tai omia lapsia? Miten he suhtautuvat välirikkoonne? Menikö välit myös heihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on erilainen kommunikointityyli, sen takia, ette kuule/ymmärrä toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas äitihaava turskahti! Neljäs kerta tänään?
Ole sinä hiljaa, kun et näy ymmärtävän mitään!
Tässä on ihminen sielun tuskassa ja ahdistuksessa ja vaikean päätöksen edessä oman äidin suhteen, joka on ilmiselvä narsisti.
Ap, oman elämäsi ja mielenrauhasi takia et voi enää jatkaa äiti-suhdettasi, vain etäisyyttä pitämällä häneen, haavasi paranevat ja vapaudut hänestä ainakin suurimmaksi osaksi mielen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä samat vanhemmat itkevät mediassa, miksi aikuiset lapset eiväy käy kylässä vanhainkodissa ja eivät pidä yhteyttä.
Sitä saa mitä tilaa.
Tsemppiä täältäkin. En sanoisi äitiäni narskuksi vaan joksikin muuksi, ehkä Lewyn kpl tauti Lopuksi. Koko ikänsä meuhkasi jostakin. Sanoi mua ilkeäksi, muttei muistanut omia ilkeyksiään.
Olin alle 40v hänen kuollessa eli mun kohdalla ei ollut kyse vaihdevuosista. Osa oli tietty omaa tyhmyyttä, kun en muuttanut aiemmin pois hänen luotaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas äitihaava turskahti! Neljäs kerta tänään?
Äitihaava on sellainen mätäpaise, että se turskautetaan juuri niin monta kertaa kuin tarvitse. Märkä lentää ja lentäköön. Märkivä haava ei pääse paranemaan eli kyllä se pitää pois saada.
Minulla on sama. Äiti on ihan lapsesta asti haukkunut ja mollannut minua kaikille, vaikka olen aina ollut ihan normaali ja kunnollinen (ja vaikka en olisi, en haukkumalla paremmaksi muuttuisi). On myös keksinyt lennokkaita valheita.
Omien lasten myötä olen alkanut tajuta, ettei hänen käytöksensä ole todellakaan normaalia. Ei tulisi mieleenkään ns pestä likapyykkiä kodin ulkopuolella. Sehän olisi todella törkeää!
Mietin, pystyykö aloittaja tarkastelemaan objektiivisesti omaa käytöstään. Harva pystyy.
Tällä en tarkoita, etteikö äidin käytöksessä voisi olla vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, pystyykö aloittaja tarkastelemaan objektiivisesti omaa käytöstään. Harva pystyy.
Tällä en tarkoita, etteikö äidin käytöksessä voisi olla vikaa.
Narsistien lapset ovat mestareita kaasuvalotuksessa, valehtelussa, manipuloinnissa ja itsepetoksessa. Uhriutuminen unohtui.
Ei narsisti opi mistään mitään, mutta sinä opit. Raja menee nyt siinä, ettei hänelle enää anna mahdollisuutta päästä syyttelemään. Pidä tauko tai anna olla lopullisesti. Anteeksipyyntöä ei tule.