Mut on jätetty täysin yksin
Sairastan vakavaa mt sairautta. Mulla ei ole enää ystäviä, kaikki on hylänneet. Aika surkeeta. En tiiä mitä oon tehnyt?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Terapia?
Ei mulla ole varaa terapiaan
Ap
Jokaisella kunnalla on hyvinvointialueen mt hoitaja, jolle voi käydä juttelemassa ilmaiseksi. Etsi oman kuntasi sivuilta yhteystiedot ja ota rohkeasti yhteyttä joko sitä kautta tai lääkärin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella kunnalla on hyvinvointialueen mt hoitaja, jolle voi käydä juttelemassa ilmaiseksi. Etsi oman kuntasi sivuilta yhteystiedot ja ota rohkeasti yhteyttä joko sitä kautta tai lääkärin kautta.
Mä käyn jo sairaanhoitajalle juttelemassa. Oon käynyt jo vuosia. Terapiaa en saa. Ei mulla muuten olisi diagnoosiakaan jos en kävis juttelemassa. Viimeinenkin ystävä taisi nyt hylätä.
Ap
Oletko vaikuttanut jotenkin itse tähän tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Oletko vaikuttanut jotenkin itse tähän tilanteeseen?
No mua on pidetty oman statuksen nostajana. Kehuttu mulle omaa elämää eikä kerrota negatiivisiä asioita. Mun pitää jatkuvasti kehua ja ylistää. Sitten tunnettu mielihyvää kun mulla menee huonosti. Voidaan sanoa etyä ainakaan itsellä ei mene niin huonosti...
Ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen. Ei siihen että aina kehutaan omaa elämää.
Ap
Älä jää tuleen makaamaan. Kesä on parasta aikaa nähdä uusia ihmisiä tapahtumissa.
Pyydä luotsi-palvelua.
Mut on jätetty lapsesta asti. Kiusattu lähinnä, eikä koskaan ole ollut kaveria, ystävää, miesystävää jne. Tällaista se on kun on oudoksi syntynyt, luultavasti olen joku diagnosoimaton neuroepätyypillinen, mutta eipä sitä enää keski-ikäisenä sellaisella diagnoosillakaan mitään tekisi, varsinkaan kun ei esim. autismia voi "korjata" millään lääkkeellä tms.
Mene paikalliseen mt-yhdistykseen. Spr ystäväpalvelu.
YouTubessa on paljon self helpiä. Ala miettiä pitkän tähtäimen haaveita.
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusia kavereita
Aika vaikeaa nyky suomessa löytää uusia ystäviä. Kaikilla on jo omat porukkansa mihin kuuluvat.
Ap
Kurjaa mutta totta. Mt-ongelmaiset hylätään ekana eikä terapia auta saamaan kavereita
Monilla paikkakunnilla on yhdistyksiä mt-potilaille ja heillä toimintaa. Mene mukaan nyt kesällä, voit löytää kavereita ja vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vaikuttanut jotenkin itse tähän tilanteeseen?
No mua on pidetty oman statuksen nostajana. Kehuttu mulle omaa elämää eikä kerrota negatiivisiä asioita. Mun pitää jatkuvasti kehua ja ylistää. Sitten tunnettu mielihyvää kun mulla menee huonosti. Voidaan sanoa etyä ainakaan itsellä ei mene niin huonosti...
Ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen. Ei siihen että aina kehutaan omaa elämää.
Ap
Ymmärrän. Sellaiset tyypit pitääkin poistaa elämästä. Ne on rasittavia
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalliseen mt-yhdistykseen. Spr ystäväpalvelu.
YouTubessa on paljon self helpiä. Ala miettiä pitkän tähtäimen haaveita.
Mä oon aina noissa mt seuroissa se erilainen. En ole tyypillisen mt ongelmista kärsivän näköinen. Meikkaan ja huolehdin itsestäni.
Ap
Jos jaksat, mene sinne, missä muitakin ihmisiä. Esim. kirjastoilla monesti lukupiirejä tai muita vastaavia maksuttomia tilaisuuksia. Tai oliisko jokin yhdistys sinun juttusi. Rohkeasti vaan muiden ihmisten sekaan, Samalla ehkä tapaat vanhoja tuttuja tai tutustut uusiin ihmiseen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusia kavereita
Aika vaikeaa nyky suomessa löytää uusia ystäviä. Kaikilla on jo omat porukkansa mihin kuuluvat.
Ap
On tosi paljon yksinäisiä ihmisiä. Sulla on väärä mielikuva, että kaikilla muilla on kavereita paitsi sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vaikuttanut jotenkin itse tähän tilanteeseen?
No mua on pidetty oman statuksen nostajana. Kehuttu mulle omaa elämää eikä kerrota negatiivisiä asioita. Mun pitää jatkuvasti kehua ja ylistää. Sitten tunnettu mielihyvää kun mulla menee huonosti. Voidaan sanoa etyä ainakaan itsellä ei mene niin huonosti...
Ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen. Ei siihen että aina kehutaan omaa elämää.
Ap
Voi olla, että tulkitsen väärin, mutta minulla kariutui yksi ystävyyssuhde sen takia, että en uskaltanut enää kertoa omasta elämästä hyvää, jottei toinen loukkaannu. Siinä alkaa se negatiivisuus tarttua itseenkin toisesta. Ja olen itsekin ollut vakavasti masentunut vuosia, joten ymmärrän myös sen näkökulman. Minulle terapia oli äärimmäisen tärkeä, koska siellä purin omia asioita. Ystävyys on asioiden jakamista, mutta ei hoitosuhde.
Terapia?