Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä suvussa (ollut) jollain väärä nimi sen vuoksi että pappi kirjasi sen väärin?
25.06.2025 |
Äitini piti olla Marita, mutta jostain ihme syystä pappi kuuli Riitta ja se sitten nimeksi jäi.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta sukunimi. Äidinisä suku tuli suomenruotsalaiseltä alueelta Hämeeseen, nimi niin sanotusti käännettiin eli kirjoitettiin päin honkia.
Varmaan puolen väestöstä sukunimet on vaihdettu ruotsista Suomeen
Päinvastoin. Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin.
Osa väestöstä vaihtoi sitten takaisin suomalaiseksi parin sukupolven jälkeen.
Tämä tapahtui minunkin suvussani. Isovanhempieni sukupolvi suomensi nimemme ja vaihtoi puhekielen suomeen 1900-luvun alussa.
Mutta täytyy ottaa huomioon, että koko sivistyneistö eli kaikki opiskelleet puhuivat ruotsia 1800-luvulla. Suomen kirjakieltä ei ollut yksinkertaisesti olemassa ennen kuin se tietoisesti tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin. "
No ei ole. Monet sukunimet ovat alunperin olleet talojen ja paikkojen, ammattien jne. nimiä jotka ihmiset ovat ottaneet kun joku sukunimi on pitänyt olla. Ja ne ovat ihan supisuomalaisia. Mitään pakkoruotsalaistamista ei sukunimissä ole meillä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla. Pitäisi olla yhteenkirjoitettu mutta pappi oli laittanut sen väliviivalla.
Mulla taas piti olla väliviivallinen, mutta pappi jätti viivan pois, eli on kaksi erillistä nimeä. Sama veljellä.
Suomen kielessä on vokaali-konsonanttisuhde sama kuin italiassa. Siksi sanat lausutaan kuten kirjoitetaan. Ruotsin kielessä ei tätä voi tehdä koska monia peräkkäisiä konsonsntteja ei voi ääntää.
Vierailija kirjoitti:
"Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin. "
No ei ole. Monet sukunimet ovat alunperin olleet talojen ja paikkojen, ammattien jne. nimiä jotka ihmiset ovat ottaneet kun joku sukunimi on pitänyt olla. Ja ne ovat ihan supisuomalaisia. Mitään pakkoruotsalaistamista ei sukunimissä ole meillä ollut.
Täällä on monta esimerkkiä kuinka nimiäon vaihdettu väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut virhettä sukunimissä ja syntymäajassakin.
Isäni on syntynyt vuonna 1940 omassa kodissaan kätilön avustamana kuukauden kahdestoista päivä mutta kirkonkirjoihin on viety kahdeksastoista päivä. No, nuortui virheen takia 6 päivää.
Sukunimenä pitäisi olla kaksiosainen väliviivallinen, Etelä-Pohjanmaalle tyypillinen nimi, jossa kumpikin osio kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Kuten omilla vanhemmillaan.
Isälle kuitenkin kirjattu sukunimi ilman väliviivaa yhteen pötköön kirjoitettuna, joten tämä tuli itsellenikin vastaan vasta siinä vaiheessa kun tarvitsin kirkkoherran virastosta virkatodistusta.
Isän vanhemman ja nuoremman veljen nimet on väliviivallisia ja kaikilla veljeksillä samat vanhemmat.
Jos mies astui armeijaan hänsai uuden nimen ja usein nimiä lueteltiin jonossa olleille tietyn teeman mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin. "
No ei ole. Monet sukunimet ovat alunperin olleet talojen ja paikkojen, ammattien jne. nimiä jotka ihmiset ovat ottaneet kun joku sukunimi on pitänyt olla. Ja ne ovat ihan supisuomalaisia. Mitään pakkoruotsalaistamista ei sukunimissä ole meillä ollut.
No, oli käsittääkseni sen verran, että jos lähdit opiskelemaan, käänsit luultavasti sukunimesi. Usein olivat latinalaisperäisiä esim. papissukujen nimet, meidänkin suvusta löytyy tällainen -ius päätteinen.
Lapsen vanhemmat ei halunneet kertoa nimeä ennen kastetilaisuutta, ja luultavasti itsekään eivät osanneet päättää ennen kuin oli pakko. Kasteessa sitten kuultiin neljä etunimeä, ja itseäni nauratti hurjasti, kun eihän niin monta saa olla.
Lapsella oli ollut kutsumanimi jo ennen syntymää, mutta kolme vanhempien valitsemaa nimeä eivät sisältäneet tätä, joten pappi (iäkkäämpi, vanhempien tuttu) oli sitten sanonut, että kyllä tämä kutsumanimikin pitää olla, joten laitetaan se nimirimpsun loppuun :).
Lapsen äiti ja yksi tädeistä veivät paperit sitten arkipäivänä kirkkoherranvirastoon tai mikä se paikka nyt onkaan, missä seurakunnassa näitä rekisteröidään, ja siellä joutuivat päättämään, miten asia hoidetaan. Ensimmäiseksi nimeksi tuli yhdysnimi ensimmäisestä ja viimeisestä nimestä (tämä työnimi). Vanhempana lapsi sitten itse päätti, että häntä kutsutaan sillä ekalla etunimellä vain, ja suurin osa tekee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta sukunimi. Äidinisä suku tuli suomenruotsalaiseltä alueelta Hämeeseen, nimi niin sanotusti käännettiin eli kirjoitettiin päin honkia.
Varmaan puolen väestöstä sukunimet on vaihdettu ruotsista Suomeen
Päinvastoin. Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin.
Osa väestöstä vaihtoi sitten takaisin suomalaiseksi parin sukupolven jälkeen.
Tämä tapahtui minunkin suvussani. Isovanhempieni sukupolvi suomensi nimemme ja vaihtoi puhekielen suomeen 1900-luvun alussa.
Mutta täytyy ottaa huomioon, että koko sivistyneistö eli kaikki opiskelleet puhuivat ruotsia 1800-luvulla. Suomen kirjakieltä ei ollut yksinkertaisesti olemassa ennen kuin se tietoisesti tehtiin.&n
Vaihtoivat puhekielen suomeen takaisin, koska isovanhemmat olivat vielä suomenkielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nimet on vaihdettu suomesta ruotsiin väkisin erilaisilla pakotteilla tai väkisin. "
No ei ole. Monet sukunimet ovat alunperin olleet talojen ja paikkojen, ammattien jne. nimiä jotka ihmiset ovat ottaneet kun joku sukunimi on pitänyt olla. Ja ne ovat ihan supisuomalaisia. Mitään pakkoruotsalaistamista ei sukunimissä ole meillä ollut.
Täällä on monta esimerkkiä kuinka nimiäon vaihdettu väkisin.
Agricola
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä on vokaali-konsonanttisuhde sama kuin italiassa. Siksi sanat lausutaan kuten kirjoitetaan. Ruotsin kielessä ei tätä voi tehdä koska monia peräkkäisiä konsonsntteja ei voi ääntää.
Suomen kielen vokaali-konsonanttisuhde on 100/108
Ruotsin vokaali-konsonanttisuhde on 100/170
Vanhemmat antoivat tytölle nimeksi Sirkka. Pappi totesi, että sirkat hyppivät pellolla ja kirjasi nimeksi Siveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nimi, mutta syntymäaika. Vanhempani erosivat 50-luvulla ja jo puoli vuotiaana jäin mummon ja papan (isän vanhemmat) hoiviin. Isä teki paljon töitä ja kävi kyllä kotona aina, kun pääsi. Sitä ihmettelen, kun kansakoulun todistuksessa on eri syntymäaika kuin mikä sen jälkeen on ollut virallisissa papereissa. En sitten tiedä, kumpi on oikein. Kuukausi on eri. Kai tuon jostain voisi selvittääkin.
Siis missä päin tällaista tapahtuu, että pappi alkaa sanella mikä tulee lapsen nimeksi?
En jotenkin usko näitä, ei kai kukaan ole voinut antaa jonkun papin päättää lapsena nimestä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla. Pitäisi olla yhteenkirjoitettu mutta pappi oli laittanut sen väliviivalla.
Minulla pitäisi olla erikseen, mutta pappi oli laittanut viivan.
Vierailija kirjoitti:
Siis missä päin tällaista tapahtuu, että pappi alkaa sanella mikä tulee lapsen nimeksi?
En jotenkin usko näitä, ei kai kukaan ole voinut antaa jonkun papin päättää lapsena nimestä.
Kun mennään 100-150 vuotta taaksepäin, niin kyllä pappi oikeasti päätti, mitä nimeksi kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis missä päin tällaista tapahtuu, että pappi alkaa sanella mikä tulee lapsen nimeksi?
En jotenkin usko näitä, ei kai kukaan ole voinut antaa jonkun papin päättää lapsena nimestä.
Kun mennään 100-150 vuotta taaksepäin, niin kyllä pappi oikeasti päätti, mitä nimeksi kirjoitetaan.
Millä oikeudella?
Minulle meinasi käydä niin. 80luvun alussa nimi kerrottiin papille vasta kastepäivän hetkellä.
Pappi sitten rupesi puhumaan että "kastan sinut Anne Elina.." johon äiti kiljaisi että "Anni,se on ANNI!"
Tuo on kyllä alunperin ruotsalainen aatelissuku. Ehkä kyseessä onkin ruotsalaisten oma marginalhumör, tai sitten niitten mielestä sianpää on kelpo sukunimi, mistä niistä ruotsalaisista tietää.