Ahdistuneisuushäiriö, kokemuksia?
Luulen että minulla on ahdistuneisuushäiriö.
Murehdin paljon, etenkin sairastumisia tai sitä että mokaan töissä tai raha-asioissa. Mielessäni liioittelen asioita, esim kipu pohkeessa-> veritulppa, unohdan jonkun asian töissä-> vähintään potkut jne.
Tätä on ollut jo pitkään, mutta nyt huomaan uupuneeni ja viime vkolla käytin joka päivän murehtimiseen eri asioita eri päivinä. Esim. Pelkäsin sähköiskua, lapsella on ihottumaa-> varmasti syyhy, ajattelin että tein ison mokan töissä. Tämä on todella uuvuttavaa. Takana hyvin monen vuoden stressi joka tulee jatkumaan eli stressitekijää en voi poistaa.
Kuulostaako ahdistuneisuushäiriöltä? Miten olette sen kanssa pärjäänneet ja mitä olette saaneet hoidoksi?
Kommentit (33)
Joo mulla oli se viime talvena töiden takia vajaa 2 kk. Minkä ajan olin suurimmaksi osaksi sairauslomalla, sitten se meni ohi. Pitkäaikaistoimenpiteenä olen juuri vaihtamassa työpaikkaa ja varustaudun jäämään vuodenvaihteessa työttömäksi. Työelämä aikaansaa minulle liikaa mielenterveyden kuormitusta.
Sain tuosta ahdistuneisuushäiriö-testistä 12p eli kyllähän se keskivaikeaan häiriöön viittaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedostan siis itse että tuskin tämäkään asia taas on niin vakavaa, mutta aivoissa pyörii silti sama kela jota ei voi hiljentää. Tätä on jatkunut jo aika kauan mutta nyt on ollut selkeästi pahempi.
Mitä lääkitystä olette saaneet?
-ap
Todi, tervemenoa vaan loppuelämäksi psykiatrian rattaistoon ja popsimaan lääkkeitä jotka eivät auta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tarvitset apua, eikä avun hakemista tarvitse pelätä tai hävetä. Työterveyslääkärille mars!
Miten lääkäri auttoi sinua?
Tuntuu että elämää on pakko yrittää muuttaa stressivapaaksi. Miten se on toinen kysymys. Aina tulee joillekin poikkeustiloja ja elämäntilanteita joissa voi olla hämmennystä kysymyksiä ja muiden / asian aiheuttamaa painetta. Ajatuksia ja oloja pitäisi helpottaa. Ei tiedä kaikkea ja ei ole teräsmies. Joissakin ruuhkapaikoissa stressi lisääntyy muutamilla, keskusta ja asiointipaikat osaksi. Ja onko rahaa hoitaa asiat, selvitä. Entä lihasjäykkyys ja ravinto. Kenen kanssa purkaa asiaa jossa kaipaa tukea vai itse. Kylmä kiristää lihaksia? Entä unen ja muun levon määrä. Onko meillä informaatio tulvaa liikaa ellei valitse vähemmän ruutua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä... Mä kärsin siitä ikävuodet 15-25 suunnilleen. Terapiaa sain YTHS:n kautta, se auttoi ottamaan etäisyyttä niihin omiin murehtimisiin, niin ettei niitä enää uskonut ja ottanut niin vakavasti. Antoi ruminoivan mielen höpöttää, mutta tiesi että se on taas vaan tuo vanha levy pyörimässä, eipä haittaa.
Olisiko esimerkkejä tekniikoista, joilla sait etäisyyttä murehtimiseen? Tulisi tarpeeseen!
Opettele rauhoittamaan keho hengityksen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että elämää on pakko yrittää muuttaa stressivapaaksi. Miten se on toinen kysymys. Aina tulee joillekin poikkeustiloja ja elämäntilanteita joissa voi olla hämmennystä kysymyksiä ja muiden / asian aiheuttamaa painetta. Ajatuksia ja oloja pitäisi helpottaa. Ei tiedä kaikkea ja ei ole teräsmies. Joissakin ruuhkapaikoissa stressi lisääntyy muutamilla, keskusta ja asiointipaikat osaksi. Ja onko rahaa hoitaa asiat, selvitä. Entä lihasjäykkyys ja ravinto. Kenen kanssa purkaa asiaa jossa kaipaa tukea vai itse. Kylmä kiristää lihaksia? Entä unen ja muun levon määrä. Onko meillä informaatio tulvaa liikaa ellei valitse vähemmän ruutua.
Elämää ei voi muuttaa stressivapaaksi, mutta siihen voi todellakin vaikuttaa miten keho ja mieli reagoi stressiin.
Täällä yksi ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä. Diagnoosi vuodesta 2022 alkaen, toki olin oireillut varmasti jo vuosia. Terapiaa nyt jo yli 3 vuotta takana mutta edelleen koen että arki on aika rankkaa vaikkei sen kuuluisi olla. Psykoterapia on auttanut paljon hetkellisesti mutta en tiedä oonko saanut paljonkaan eväitä loppuelämää varten. Ehkä mulla asioita selittää joku puuttuva diagnoosi, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä. Diagnoosi vuodesta 2022 alkaen, toki olin oireillut varmasti jo vuosia. Terapiaa nyt jo yli 3 vuotta takana mutta edelleen koen että arki on aika rankkaa vaikkei sen kuuluisi olla. Psykoterapia on auttanut paljon hetkellisesti mutta en tiedä oonko saanut paljonkaan eväitä loppuelämää varten. Ehkä mulla asioita selittää joku puuttuva diagnoosi, en tiedä.
Ei sairaus välttämättä koskaan parane, mutta saat terapiasta keinoja selvitä elämästä sen kanssa. Ei kenenkään elämä ole helppoa.
Kuulostaa tutulta. Mulla kanssa pääsi ihan tosi pahaksi se, en tosin koskaan hakenut siihen diagnoosia ku ajattelin et oonhan mä joskus ennenkin osannut elää ilman jatkuvaa murehtimista. 1,5 vuotta sitten aloitin tosi haastavassa ja stressaaavassa työssä, mutta se aiheutti sen että enää ei voimavarat riittäneet oman elämän juttujen murehtimiseen ku sitä omaa elämää ei enää ollut 😂 Ja nyt on tosi paljon helpottanut toi ku jotenkin sitä on selvitty tähänkin asti ihan ilman 24/7 murehtimistakin 👍 Eli toisin sanoen auttoi kun sai ajatukset omasta elämästä muualle :D N30+
Jeesus pelastaa