Masentaa, olen ensimmäistä kertaa elämässäni työtön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liityin aikoinaan Stadin Aikapankki ryhmään. Voi tehdä sellaisia asioita, mitä osaa tai mitkä kiinnostaa ja samalla myös pyytää itselleen jotain mitä tarvitsee. Itse viihdyin ja sain mielekästä tekemistä ja nähdä muita. Suosittelen. Tai jokin ystäväpalvelu ryhmä, jossa autat vanhuksia ym. Tai antaa apua tietotekniikka ongelmiin ym. Maailma on täynnä tekemistä, jos ei halua olla vain kotona neljän seinän sisällä. 

 

Kela ja työkkäri katsoo hyvin herkästi työlliseksi jos tekee yhtään mitään. Tuet lähtee, menetät asuntosi ja joudut kadulle palkinnoksi siitä että teki jotain.

myytti

Ei ole. 

Älä jaksa, jos sä et siitä tekemisestä ota rahaa vastaan ketään ei kiinnosta. Missään ei kierrä poliisi kyttääämässä miten se työtön päivänsä viettää.

Rahaakaan ei ole, että voisi tehdä jotain mieltä piristävää. Sitä se on kun on itsensä orjuuttanut siihen rahaan. Tuolla on tavaton määrä sitä ilmaista tekemistä.

Luuseri olo kun lukee vauva palstaa. Juuri näin!

Ensimmäinen kerta on pahin, kyllä se siitä, tervetuloa kuolevaisten joukkoon.

Ansiosidonnainen on kutistettu nyt niin pieneksi, että ainakin minä joudun hakemaan sen päälle toimeentulotukea vaikka vasta yksi porrastus on tehty. Bruttopalkka mulla oli reilu 3 000 euroa.

T. Työtön

Ja saadaan se (ansioidonnainen) vielä pudotettua pienemmäksi, kun hallitus on toimillaan kannustaa eroamaan ammattiliitoista.

Toki monelle rtyöttömyyskassaan kuuluminen yksilötasolla riittänee, kun osa ammattiliitoista on niin hampaattomia kuin on eli ammattiliittojenkin välillä on huomattavia eroja. Mutta mutta on harhaluulo, että työntekijän turvaksi säädetyt lait ja asetukset pysyisivät yhtä hyvinä kuin tämänhetkisellä tasolla(kaan) jos ammattiliittojen toiminat ajettaisiin hyvin ahtaalle ja niiden tuleminen/ niihin kuuluminenn/ jäsenmäärät vähenisivät tai kutsituisivat hyvin merkittävästi nykyisestä.

Tietysti aina on ja aina on ollut heitä, jotla kykenevät ja pystyvät neuvottelemaan ja sopimaan omisat työsuhdeehdositaan ja oikeuksistaan mutta niin harvassa tällaiset työntekijä-työsopimusnehto-neuvottelija yksilöt ovat,  Joten ei liene yllättävää, että keskimäärin kaikkein surkeimmat palkat ja ikävimmät työolot on maissa ja kulttuuriessa, joissa työntekijöiden liittoutumista ja järjestäytymistä on haluttu eniten rajoittaa, ellei mahd. kokonaan kieltää.

Nykyinen "Suomen malli" ei toisaalta estäne ketään työntekijää yrittämästä sitä, että hän sopisi omaa työehtosiopimusta paremmista eduista ja oikeuksista työnantajansa kanssa. Tai työnantajia tarjomasta ja antamasta TES:a parempia etuja ja oikeuksia työntekijöilleen.     

Pätkätöihin tuomittu maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys lienee niitä asioita, jotka voi tajuta paremmin silloin kun ne osuu ja tulee omalle kohdalle, eikä aina silloinkaan. On oman kokemuskeni peruteella eri asia olla työttömänä ansiosidoonaisella kuin työmarkkinatuen varassa ja oma lukunsa on myös he,joiden ihan liian pitkäaikaisesksi "tuloksi" on muodostunut toimeentulotuki...

Ehdottoman varmasti on kiinni siitäkin millaisessa ymäpäristössä ja kenestä oma lähipiiri muodostuu. 

Esimerkiksi omaan lähipiiriini kuuluu heitäkin, joille on mahdoton ajatus, että joku hyvän koulutuksen ja vuosien työkokemuksen omaava voisi olla työttömänä pidemmän aikaa, jollei ole kuoleman sairas tai neliraajahalvaantunut, joka on samanaikaisesti aivokuollut. Mutta on myös heitä, joille työttömyys jaksot lyhyemmät tai pidemmät ovatmuodostuneet osaksi elämää kun työt ovat muodostuneet freelancerina hyvinkin epäsäännöllsiksi.

Tämä ansiosidonnaisen leikkaaminen on yksi tapa hallitukselta millä leikkasivat tulevien eläkkeelle siirtyjien eläkkeitä, koska ansarista kertyy eläkettä.

Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat vaikeimmat, sen jälkeen homma alkaa sujua jo jotenkin.

Kun on riittävän kauan työtön, niin ei enää edes ajattele olevansa työtön, se ei ole enää identiteetti.

On ihminen vain. Siirtynyt työidentiteettien ulkopuolelle.

Itsellä sama tilanne edessä, työhistoriaa 20 v takana ja tulin juuri irtisanotuksi, muutama kuukausi töitä jäljellä ja sitten olen ekaa kertaa elämässäni työtön. Enemmän ahdistaa se, miten saan aikani kulumaan kun nytkin viikonloput ja lomat on tuskaa kun olen vaan yksin kotona kun ei ole sosiaalista elämää. Toivon saavani töitä pian mutta en usko että niin tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on kun tekee työstä koko elämän tarkoituksen.

Ei mulle työ ole mikään elämän tarkoitus. Haluan vaan rahaa, jotta voin vapaa-aikana elää sitä elämää muutenkin kuin istumalla kotona, syömällä kaurapuuroa ja käymällä kirjastossa. Elämä on ankeaa, kun ei ole rahaa.

T. Työtön

Oletko ajatellut ottaa pikavippejä parin sadan tonnin edestä, ja sen jälkeen karata johonkin halpaan maahan? :)

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys lienee niitä asioita, jotka voi tajuta paremmin silloin kun ne osuu ja tulee omalle kohdalle, eikä aina silloinkaan. On oman kokemuskeni peruteella eri asia olla työttömänä ansiosidoonaisella kuin työmarkkinatuen varassa ja oma lukunsa on myös he,joiden ihan liian pitkäaikaisesksi "tuloksi" on muodostunut toimeentulotuki...

Ehdottoman varmasti on kiinni siitäkin millaisessa ymäpäristössä ja kenestä oma lähipiiri muodostuu. 

Esimerkiksi omaan lähipiiriini kuuluu heitäkin, joille on mahdoton ajatus, että joku hyvän koulutuksen ja vuosien työkokemuksen omaava voisi olla työttömänä pidemmän aikaa, jollei ole kuoleman sairas tai neliraajahalvaantunut, joka on samanaikaisesti aivokuollut. Mutta on myös heitä, joille työttömyys jaksot lyhyemmät tai pidemmät ovatmuodostuneet osaksi elämää kun työt ovat muodostuneet freelancerina hyvinkin epäsäännöllsiksi.

Tämän palsta päivystävän työttömien halvek

Mun mielestä asia on niin, että jos joku on niin fakiiri että vuodesta toiseen valitsee työttömyyden sillä 595 e/kk nettokorvauksella niin olkoot työttömänä. 

Mee töihin, mätisäkki.

"Mun mielestä asia on niin, että jos joku on niin fakiiri että vuodesta toiseen valitsee työttömyyden sillä 595 e/kk nettokorvauksella niin olkoot työttömänä. "

Kommenttisi tuo mieleen väittelyn ns. perustulo -mallista (/ kansalaispalkasta) jossa kaikille kansalaisille maksettaisiin säännöllisesti ja tietty summa rahaa.-  Tavoitteena olisi näin taata kaikille (kansalaisille) riittävä toimeentulo ja mm. siten poistaa köyhyyttä. Se olisikin sitten ihan oma keskustelunsa aihe, vaikka toki asia, jota varmaan aika moni työttömäksi joutunut saattaa pähkäillä ja puntaroida jossain vaiheessa mielessään, jos työttömyys pitkittyy.

Pätkätöihin tuomittu maisteri

Eka kerta on pahin.

Tarpeeksi monta kertaa kun osuu kohdalle, niin siihen turtuu, eikä enää ota sitä niin tunteella. Silloin on helpompi jatkaa elämäänsä työttömyydestä huolimatta.

Yritä vain muistaa, että työttömyys ei ole sun syytäsi. Se on tuurista kiinni saako töitä ja päätyykö sellaiseen työpaikkaan, jolla pysyy talous kunnossa. Itsekin olen monta kertaa päätynyt irtisanotuksi, ja monta kertaa on myös pyydetty takaisin töihin.

Olen nähnyt niin paljon hyvien tyyppien ja osaavien ammattilaisten irtisanomisia, että en usko työttömissä olevan jotain vikana. Heillä on vaan paska mäihä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on kun tekee työstä koko elämän tarkoituksen.

Ei mulle työ ole mikään elämän tarkoitus. Haluan vaan rahaa, jotta voin vapaa-aikana elää sitä elämää muutenkin kuin istumalla kotona, syömällä kaurapuuroa ja käymällä kirjastossa. Elämä on ankeaa, kun ei ole rahaa.

T. Työtön

Olen ollut aiemmin vain lyhyitä, max muutaman kuukauden pituisia pätkiä työttömänä, mutta koin ne pätkät henkisesti todella raskaiksi ja koska lapset oli vielä kotona, kurjiksi myös heidän vuokseen. 

Nyt on tullut ikää ja nähtyä työelämän kurjuus (jos on kyllä ollut positiivisiakin asioita) ja olen ollut 8kk työttömänä todella kurjan parin vuoden työsuhteen päätteeksi. Olen aina oppinut tulemaan vähällä toimeen ja hankkinut harrastusvälineet pitkän ajan kuluessa, joten koen, että nyt voin kerrankin harrastaa niin paljon kun ehdin ja jaksan.

Kuitenkin ehkä se tärkein muutos on ollut se, etten enää syyllisty tai ota itseeni työttömyyttäni, joka ei edes johtunut itsestäni. Suhtaudun niin, että jos mun työpanos ei kerta ollut riittävästi ja olin yhtäkkiä tarpeeton asiakassuhteensa sössineelle työnantajalleni, niin selvä, minäpä sitten otan työttömyyden ilolla vastaan. Alussa itseäni auttoi päiväohjelmat, etenkin kun oli talvi, eikä voinut olla ulkona samalla tavalla kuin kesällä. Ensi talvi meneekin sitten jo rutiinilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liityin aikoinaan Stadin Aikapankki ryhmään. Voi tehdä sellaisia asioita, mitä osaa tai mitkä kiinnostaa ja samalla myös pyytää itselleen jotain mitä tarvitsee. Itse viihdyin ja sain mielekästä tekemistä ja nähdä muita. Suosittelen. Tai jokin ystäväpalvelu ryhmä, jossa autat vanhuksia ym. Tai antaa apua tietotekniikka ongelmiin ym. Maailma on täynnä tekemistä, jos ei halua olla vain kotona neljän seinän sisällä. 

 

Kela ja työkkäri katsoo hyvin herkästi työlliseksi jos tekee yhtään mitään. Tuet lähtee, menetät asuntosi ja joudut kadulle palkinnoksi siitä että teki jotain.

myytti

Ei ole. 

Älä jaksa, jos sä et siitä tekemisestä ota rahaa vastaan ketään ei kiinnosta. Missään ei kierrä poliisi kyttääämässä miten se työtön päivänsä viettää.

Älä höpötä. Ilmaistyöt ja harrastuksetkin ovat vieneet ihmisiltä työttömyysturvan.

Minulta lähti kun opiskelin avoimessa yliopistossa 2 iltana viikossa. Selitys oli: "päätoiminen opiskelija, ei ole kykenevä ottamaan töitä vastaan".

Minä jäin kuukausi sitten viimeistä kertaa työttömäksi. Eläkeikään vielä 10 vuotta aikaa.

Tämä sopeutumisvaihe on pahin, ennen kuin tottuu taas olemaan työtön. 2-6 kk siihen menee. Vaikeita hetkiä tulee senkin jälkeen, mutta se täysipäiväinen epätoivo väistyy ennen pitkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kissalle tai koiralle koti. Kodittomia on ympäri suomen eläinsuojelu-yhdistyksissä. Taatusti saat seuraa, pyyteetöntä rakkautta, tekemistä, sisältöä ja liikuntaa elämääsi. 

Oletko hullu? Ei todellakaan ole työttömällä varaa pitää lemmikkiä.

Ei ole varaa, jos menee kurkusta alas ja savuna ilmaan. Muuten kyllä on. Itsellänikin on koira, ihan vakuutuksien kanssa. Teenkin perinteiset ruuat itse, enkä tuhlaa mihinkään muutenkaan. Koira syö kotiruokaa ja nappuloita. 

Itse olen hyväksynyt jo sen, että tuskin tulen työllistymään enää koskaan. Olen 35-vuotias nainen viestinnän alalta. Joojoo ei tarvi tulla sanomaan että mitäs läksit. Tätä ennen olen ollut vain yhden pätkän työttämänä: 6 kk. v. 2022. Nyt sitten tämän vuoden tammikuussa tuli potkut viimeisimmästä työpaikasta ja nyt on puoli vuotta odoteltu vaan nälkäkuolemaa.

Ero edelliseen työttömyysjaksoon on se, että en ole saanut tämän puolen vuoden aikana yhtäkään työhaastattelukutsua. Viimeksi lampsin niissä jatkuvasti. Tänä päivänä ei enää edes tule niitä "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestejä. Tosiasia on se, että viestinnän, journalismin ja samoin esim. kirjanpidosta häviävät kaikki ihmisten tekemät työt 1-3 vuoden sisällä.

Eipä kiinnosta tämä pienellä palkallakaan eläminen. Käteen jää sama kuin työttömillä.

Nää on ihan hirveitä.

Itse kun jäin työttömäksi yli 10 vuoden työsuhteesta, ehdotettiin minulle ensimmäisenä työkokeilua. Että voisin kokeilla onnistuuko töissä käyminen ja töiden tekeminen.

Hetken aikaa ihmettelin, että olenko piilokamerassa, mutta en ollut. Se virkailija oli ihan tosissaan. Aivan avoimesti halveksui työkokemustani ja osaamistani. En varmasti koskaan unohda sitä tilannetta.