Suomessa on paljon yksinäisyyttä

Koska ihmiset arkoja, ei halua väkisin tunkea toisen seuraan. Pitää olla vihreää valoa.

Puhumattomuus kuuluu kulttuuriin. Jopa perheenjäsenistä puhutaan pahaa selän takana ja keksitään omia teorioita mielummin kuin autetaan 

Suomalaiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä metsäläisiä, jotka eivät oppineet olemaan kun pakotetun yhteisöllisyyden agraariyhteiskunta vaihtui kaupunkielämään.

Ette ota ketään mukaanne, ette välitä muista.

Olen onnellisesti yksinäinen, tämä on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kylmiä autistisia ihmisiä

Ap taitaa small talkin. Sekin taidetaan katsoa pahan asiana. Tungeksitava, jos avaa suunsa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Täällä on aika paljon sellaista kulttuuria, että ihmiset haluaa vain rajatun määrän ihmisiä elämäänsä. Monella ne omat ihmiset, ystävät ja kaverit, löytyy jo lapsuudessa ja nuoruudessa, ja jos sitten on jo kiintiö täynnä, ei haluta uusia ystäviä. Tämä ei olekaan monille ongelma, ne samat ihmiset säilyy koko elämän, ehkä tulee puoliso siihen ja lapset vaan lisää. 

Mutta jos esim. muutat vieraalle paikkakunnalle kauas tutuista, tai syystä tai toisesta et saanut lapsena ja nuorena kavereita ja ystäviä (olit esim. kiusattu, asuit ulkomailla ja ne kaverit jäi sinne tms), niin monen on tosi vaikea löytää aikuisena enää uusia ystäviä. Varsinkin jos on itsekin vähän introvertti ja ujo, eikä semmoinen supersosiaalinen ekstro jonka on helppo mennä minne vaan etsimään aktiivisesti ystäviä, ja tehdä tuttavuutta avoimesti. 

Mulle kävi niin, että jäin täysin yksin. Asuin lapsuuteni isän työn takia ulkomailla. Suomeen kun olin 15. Täällä päädyin ulkopuoliseksi ja vähän kiusatuksikin. Menin opiskelemaan hyvin miesvaltaista alaa, eikä sieltä löytynyt kavereita. Koska en ollut kaunis, ei parisuhteitakaan löytynyt, sehän on osalle tie ihmissuhteisiin. Yritin minä välillä kaikenlaista, harrastuksia yms ihan vaan tavatakseni potentiaalisia kavereita tai ystäviä, mutta niissä porukka vaan kävi harrastamassa ja meni kotiin. Tiedän että vika on minussakin, koska olen ujo ja introvertti, mutta minkäpä sillekään sitten voin.

Tänne pitäisi saada asennekasvatusta, miten muihin suhtaudutaan positiivisesti ja keskustellaan. Helsinkiläiset ihmettelee, kun muualta muuttaneille jopa tervehtiminen on tosi vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tänne pitäisi saada asennekasvatusta, miten muihin suhtaudutaan positiivisesti ja keskustellaan. Helsinkiläiset ihmettelee, kun muualta muuttaneille jopa tervehtiminen on tosi vaikeaa. 

Aikuisten tulisi osata jo. Joka päivä palstallakin saa mainita käytöstavoista mutta suurin osa ei edes halua käyttäytyä hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Tänne pitäisi saada asennekasvatusta, miten muihin suhtaudutaan positiivisesti ja keskustellaan. Helsinkiläiset ihmettelee, kun muualta muuttaneille jopa tervehtiminen on tosi vaikeaa. 

Kansanluonnetta ei voi muuttaa koulutuksella tai kasvatuksella. Se on perinnöllistä myös ympäristön vaikutuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon sellaista kulttuuria, että ihmiset haluaa vain rajatun määrän ihmisiä elämäänsä. Monella ne omat ihmiset, ystävät ja kaverit, löytyy jo lapsuudessa ja nuoruudessa, ja jos sitten on jo kiintiö täynnä, ei haluta uusia ystäviä. Tämä ei olekaan monille ongelma, ne samat ihmiset säilyy koko elämän, ehkä tulee puoliso siihen ja lapset vaan lisää. 

Mutta jos esim. muutat vieraalle paikkakunnalle kauas tutuista, tai syystä tai toisesta et saanut lapsena ja nuorena kavereita ja ystäviä (olit esim. kiusattu, asuit ulkomailla ja ne kaverit jäi sinne tms), niin monen on tosi vaikea löytää aikuisena enää uusia ystäviä. Varsinkin jos on itsekin vähän introvertti ja ujo, eikä semmoinen supersosiaalinen ekstro jonka on helppo mennä minne vaan etsimään aktiivisesti ystäviä, ja tehdä tuttavuutta avoimesti. 

Mulle kävi niin, että jäin täysin yksin. Asuin lapsuuteni isän työn takia ulkomailla. Suom

Olen sitä mieltä, että ujo ja introvertti on oikeassa seurassa sosiaalinen. Ujohko henkilö kaipaa vaan oikeanlaista seuraa niin hyvin tulevat juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus kuuluu kulttuuriin. Jopa perheenjäsenistä puhutaan pahaa selän takana ja keksitään omia teorioita mielummin kuin autetaan 

Puhumattomuus liittyy usein häpeään. Ei aina, vaiteliaisuus on persoonallisuuspiirre mutta nämä levolliset vähäpuheiset erottaa traumojen vaientamista. Traumat tuottavat esittämistä, julkisivupinnallisuutta ja haluttomuutta päästää ketään lähemmäs. Eli puhuminenkin palvelee etäisyyden pitämistä. Vastassaoleva on lähtökohtaisesti joku johon ei voi luottaa.

Kun tämän kaiken syvällisesti ymmärtää ymmärtää paremmin myös heitä jotka valitsevat minimaalisen sosiaalisuuden.

Niin on koska naisia ei voi lähestyä kun tulee syyte ja joutuu sitten vankilaan jos tavis mies pyytää treffeille. Parempi vaan ola yksin.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset arkoja, ei halua väkisin tunkea toisen seuraan. Pitää olla vihreää valoa.

Se on passiivisuutta eikä mitään arkuutta.

Ei kujaan hae ketään kotoa. Itse on mentävä muiden luo.

Vierailija kirjoitti:

Niin on koska naisia ei voi lähestyä kun tulee syyte ja joutuu sitten vankilaan jos tavis mies pyytää treffeille. Parempi vaan ola yksin.

🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kylmiä autistisia ihmisiä

Autistit ei ole kylmiä.

Psykopaatit ovat. "Empatia ei kuulu kuin minulle"-Purra.

Vierailija kirjoitti:

Niin on koska naisia ei voi lähestyä kun tulee syyte ja joutuu sitten vankilaan jos tavis mies pyytää treffeille. Parempi vaan ola yksin.

Mutta jos nainen puhuu naiselle, toinen nainen soittaa johonkin huolipuhelimeen, jos ei kestä sitä toista. Ei sekään hyvä. Ja kukaan ei uskalla lähestyä toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne pitäisi saada asennekasvatusta, miten muihin suhtaudutaan positiivisesti ja keskustellaan. Helsinkiläiset ihmettelee, kun muualta muuttaneille jopa tervehtiminen on tosi vaikeaa. 

Kansanluonnetta ei voi muuttaa koulutuksella tai kasvatuksella. Se on perinnöllistä myös ympäristön vaikutuksen kautta.

 

Ei ole mitään yleistä kansanluonnetta. On ehkä maakunnille ominaista käytöstä ja parhaimmillaan jokainen näistä edustaa myönteisiä luonteenpiirteitä. Itseäänarvostava kansakunta on aina ymmärtänyt rohkaista hyvettä jäsenissään oli se sitten harkitsevuus tai välitön ystävällisyys. Pahimmillaan nuo samat ominaisuudet muuttuvat itsensä kumoaviksi epäluuloksi ja rajattomuudeksi, mitkä ovat ominaisia psykopatologialle, häiriötasoiselle asennoitumiselle toiseen ja ympäristöön.

Mitä enemmän vieraannumme lähtökohdistamme, unohdamme erityisen taustamme ja esi-vanhempamme elämäntavan, sitä harhaisempia meistä saadaan tehtyä. Ja yksinäistäminen voi olla yksi työkalu pelokkuuden luomisessa. Tähän päälle kun isketään vielä loputon valehtelu vaikka siitä mitä ihmisen kuuluisi olla kelvatakseen juuri nyt. Niin kenelle ja mihin käyttöön? Parasta jos kukaan ei kyselisi tälläisiä. Millainen ihminen ei kysy enää mitään, olisiko täydellisesti alistettu ja turrutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ette ota ketään mukaanne, ette välitä muista.

Olen onnellisesti yksinäinen, tämä on parasta.

Ensin moitit muita, sitten leuhkit olevasi se, jota moitit.

Logiikka 4-

Vierailija kirjoitti:

Tänne pitäisi saada asennekasvatusta, miten muihin suhtaudutaan positiivisesti ja keskustellaan. Helsinkiläiset ihmettelee, kun muualta muuttaneille jopa tervehtiminen on tosi vaikeaa. 

Niin, miksi metsäläiset ei osaa käyttäytyä? Onko vika vanhemmissa? Eivät viitsineet kasvattaa persunpentujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset arkoja, ei halua väkisin tunkea toisen seuraan. Pitää olla vihreää valoa.

Se on passiivisuutta eikä mitään arkuutta.

Ei kujaan hae ketään kotoa. Itse on mentävä muiden luo.

Jos törmäät riittävästi vain kaksinaamaisiin väsyt ja luovutat. Et jaksa loputtomasti pettyä.

En voi syyttää ihmistä siitä ettei jaksa loputtomasti todeta ettei tuokaan tajua sitä mistä puhun tai mitä olen. Se mitä voi saada päällensä voi olla käsittämätöntä. Siis se väärintulkinnan aste.