Olen monta päivää putkeen itkenyt silmät päästäni enkä ole poistunut kotoani. Tsempatkaa minua huomenna nauttimaan elämästä.

On varmaan aika nousta ja hengittää syvään. Yrittää uudelleen.

Huomenna täytyy ainakin mennä kirjastoon, taidan mennä kävellen. Kirjoitan tärkeän dokumentin loppuun, jotta saan rikosoikeudellisen prosessin eteenpäin. Teen myös väestörekisteriin ilmoituksen, että jään asunnottomaksi. Sitä ei jostain syytä pysty tekemään sähköisesti niin onneksi kirjastossa voi tulostaa lomakkeita ja skannata.

Sitten torstaina täytyy siivota kämppä ja toivoa, että saan jonkun pakettiautolla kuskaamaan tavarat kaatopaikalle. Siihenkin tuli muuttujia. Viikonloppuna sitten reppu selkään eikä mitään tietoa tulevaisuudesta.

Olen itkenyt koska painetta tulee monessa asiassa. Joskus tuntuu ettei enää jaksa mutta ehkä tämä tästä taas.