Elämä ja työnteko ahdistaa, haluan pois tästä oravanpyörästä ja kahleista
En ole itsetuhoinen, älkää huolehtiko. Olen vaan niin hemmetin kypsä arkeen. Tajusin että elämä on liian lyhyt ihmisten ongelmien kuunteluun, työntekoon, prismareissuihin, etukuponkeihin, sovelluksien päivitykseen, asuntolainan maksamiseen, päiväkotiasioiden hoitoon, ruoan miettimiseen ja valmistamiseen, ihmisten ja sukulaisten kanssa jutteluun, tyhjänpäiväisten asioiden jauhantaan. Tähän päälle vielä oman vakavan sairauden tutkimukset, jotka ahdistavat kun olen vasta 28 ja mulla on pieni lapsi ja mies. Haluaisin vaan muuttaa jonnekin kauas ja aloittaa elämä ihan uudestaan lapsen ja miehen kanssa. Elää yksinkertaista elämää. Perustaa ehkä jonkun pienen baarin, syödä ranskalaisia ja ja nauttia auringosta ja merestä. Anteeksi vuodatus, vituttaa ja tarvitsen lomaa kaikesta.
Kommentit (33)
Ap, oon sua melkein kymmenen vuotta vanhempi. Ei ole lapsia. Oon parisuhteessa, muttei asuta yhdessä. Olen alanvaihtaja. Ollut pätkiä töissä, mutta nyt taas opiskelijana. Ei ole huolta taloudesta, mutta sairauksia ja muita vaikeuksia ihan kylliksi. Haaveilen myös irtiotosta. En ehkä samanlaisista asioista kuin sinä, mutta kuitenkin. En edes ole ollut juuri siinä ns. oravanpyörässä mutta usein mietin, mitä järkeä tässä kaikessa on. Sikäli ymmärrän sua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saa töitä, ahistaa. Jos ei saa miestä, ahistaa. Jos ei saa lasta, ahistaa. Sinulla on nämä kaikki ja silti ahistaa.
Suomessa voi olla jokin mikä ahdistaa ihmisiä. Rentous puuttuu?
Ap ei itse ole rento. Kukaan ei ole käskenyt häntä paskatöihin eikä ottamaan asuntolainaa eikä jahtaamaan Prisman tarjouksia. Lapsikaan ei ole pyytänyt syntyä hänelle.
Ei ne sun baarin asiakkaasi olisi sen hohdokkaampia tai ihmeellisempiä. Haluaisivat jutella ongelmistaan! Ja baarin pitäminen on tosiaan työtä.
Elämänilo tulee sisältä, ei ulkoa. Kannattaa mennä jotain kohti, ei jostain pois, ja hyväksyä että kaikissa asioissa on se kääntöpuoli myös.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Sama fiilis täällä. Olen 38 v.. Ollut työelämässä 21-vuotiaasta asti. 10 v. lapsi löytyy ja hän onkin mun elämänilo. Muuta iloa ei olekaan. Juurikin asuntolainaa, töitä ja prismaa. Samaa peetä joka päivä. On sentään töitä. Kai pitää olla ilonen. Teen aspaa ja en edes pidä ihmisistä.
Miksi teet työtä josta et pidä? Miksi olet asuntovelkainen? Miksi itsesi valitsema arki ahdistaa sinua? Mitä odotat elämältäsi?
Ja äijä vonkuaa seksi tasasin väliajoin vaikka ei tee itse mieli kun ahdistaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Sama fiilis täällä. Olen 38 v.. Ollut työelämässä 21-vuotiaasta asti. 10 v. lapsi löytyy ja hän onkin mun elämänilo. Muuta iloa ei olekaan. Juurikin asuntolainaa, töitä ja prismaa. Samaa peetä joka päivä. On sentään töitä. Kai pitää olla ilonen. Teen aspaa ja en edes pidä ihmisistä.
Miksi teet työtä josta et pidä? Miksi olet asuntovelkainen? Miksi itsesi valitsema arki ahdistaa sinua? Mitä odotat elämältäsi?
Onkohan kaikkien arki itse valittua kuitenkaan..? Ellei ole jotenkin sopiva juttu mikä toimii. Osa kaipaa kai lepoa ja hermolepoa.
Elämää kodinkoneena ja panokoneena
.Koeta saada edes määräaikaisuus THL:stä.Saat ok palkan mutta on kuin olisit vapaalla.Kukaan ei kysele perääsi ja samalla kertyy eläkettäkin.
Baarinpitäjä joutuu sietämään humalaisia asiakkaita, ei siinä jouda paljon auringosta ja merestä nauttimaan. Olet varmasti loman tarpeessa.
Ja vielä joku ihmettelee miksi naisten euro on pienempi?
Ota loma kaikesta. Sano töissä että nyt on saatava viikon-kahden loma jotta jaksat. Mies ja lapsi mukaan ja vaikka Lappiin jonnekin mökkiin pois tutuista maisemista. Tai ulkomaille viikoksi. Se että tajuaa että omilla toimilla ja teoilla on merkitystä on tosi tärkeää. Että tajuaa ettei ole mikään robotti vaan ihminen joka VOI tehdä irtiottoja, voi mokata, voi onnistua ja voi innostua. Hyvä ap, mahtavaa jo kun funtsit tällaisia! :) N33
8...16 työ on kyllä tylsää ja uuvuttavaa.
Nimenomaan se joka aamu ja joka vk työnteko on tylsää. Eli se pakkotahtisuus.
Yksi 4 vk kesäloma ei riitä.