Elämä ja työnteko ahdistaa, haluan pois tästä oravanpyörästä ja kahleista
En ole itsetuhoinen, älkää huolehtiko. Olen vaan niin hemmetin kypsä arkeen. Tajusin että elämä on liian lyhyt ihmisten ongelmien kuunteluun, työntekoon, prismareissuihin, etukuponkeihin, sovelluksien päivitykseen, asuntolainan maksamiseen, päiväkotiasioiden hoitoon, ruoan miettimiseen ja valmistamiseen, ihmisten ja sukulaisten kanssa jutteluun, tyhjänpäiväisten asioiden jauhantaan. Tähän päälle vielä oman vakavan sairauden tutkimukset, jotka ahdistavat kun olen vasta 28 ja mulla on pieni lapsi ja mies. Haluaisin vaan muuttaa jonnekin kauas ja aloittaa elämä ihan uudestaan lapsen ja miehen kanssa. Elää yksinkertaista elämää. Perustaa ehkä jonkun pienen baarin, syödä ranskalaisia ja ja nauttia auringosta ja merestä. Anteeksi vuodatus, vituttaa ja tarvitsen lomaa kaikesta.
Kommentit (33)
Oot masentunut. Hanki apua. Sairaslomaa voisi olla ihan järkevää hakea nyt ja koita saada keskustelu apua, lääkitys ei ole hyvä ensimmäinen vaihtoehto.
Ymmärrän sinua. Jatka haaveen ajattelua, jonain päivänä teet siitä totta, ja olet onnellinen!
Pitkään ulkomailla asuvana voin kertoa, ettei se elämä ulkomailla ole sen erilaisempaa. Joudut tekemään nuo kaikki samat asiat kuin Suomessa, mutta toisella kielellä ja osin toisella tapaa. Sellaisella, joka ei ole sinulle tuttu, lisäten entisestään stressiä. Tyhjältä pöydältä aloittaminen ulkomailla on kaukana huolettomasta.
Kukaan ei poistu! KAIKKIEN tehtävä on mennä töihin!
Baarin pitämisessä on ihan helvetisti työtä.
Jokaisen elämä koostuu myös niistä arjen pakollista, ei niin hauskoista asioista. Ei yksinkertaista elämää ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei poistu! KAIKKIEN tehtävä on mennä töihin!
Tjaa, ei minun. Osingoilla eläkettä odotellessa.
Mikä maa olisi sopiva. Tulisiko sukulaisia myös sinne.
YYYHYY AHISTAA JA ON ITKUINEN OLO YYHYYY😫😩
Vierailija kirjoitti:
Oot masentunut. Hanki apua. Sairaslomaa voisi olla ihan järkevää hakea nyt ja koita saada keskustelu apua, lääkitys ei ole hyvä ensimmäinen vaihtoehto.
Tää voi olla ihan totta.. mulla on beetasalpaajalääkitys.. AP
Ahdistaa kans oravanpyörä. Onko tässä toistossa mitään järkeä.
Ensin käytetään nuoruus siihen, että päästään sinne oravanpyörään. Sitten kun on pyöritty pari vuotta, käytetään loppuelämä siihen, että päästään sieltä pois. Onko tässä mitään järkeä, ei ole.
Kyllä jotkut tekee noin, hyppää pois oravanpyörästä, downshiftaa, aloittaa alusta. On se ihan mahdollista. Joillekin sellainen vaihe on välivaihe, jossa toivutaan liiasta stressistä ja kuormituksesta, toisille loppuelämän valinta. Voisit ainakin miettiä vaihtoehtoja, miten sellaista voisi toteuttaa, jo se voisi tuoda helpotusta riippumatta siitä toteutuuko se koskaan.
Jos ei saa töitä, ahistaa. Jos ei saa miestä, ahistaa. Jos ei saa lasta, ahistaa. Sinulla on nämä kaikki ja silti ahistaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei saa töitä, ahistaa. Jos ei saa miestä, ahistaa. Jos ei saa lasta, ahistaa. Sinulla on nämä kaikki ja silti ahistaa.
Suomessa voi olla jokin mikä ahdistaa ihmisiä. Rentous puuttuu?
Moi ap. Sama fiilis täällä. Olen 38 v.. Ollut työelämässä 21-vuotiaasta asti. 10 v. lapsi löytyy ja hän onkin mun elämänilo. Muuta iloa ei olekaan. Juurikin asuntolainaa, töitä ja prismaa. Samaa peetä joka päivä. On sentään töitä. Kai pitää olla ilonen. Teen aspaa ja en edes pidä ihmisistä.
AP jatkaa.. Kiitos että muutkin on jokseenkin samaa mieltä. Se lohduttaa ettei ole yksin ainoa hullu joka ajattelee näin. Ehkä me ollaankin niitä valaistuneita ;)
Haaveilu jostain asiasta on ihan eri juttu, kun sen asian tekeminen oikeasti. Jos lähdet toteuttamaan tuota unelmaasi, huomaat että entinen elämäsi oli todella leppoista.
Elämä on valintoja täynnä. Kukaan ei pakota. Voit hylätä lapsesi ja miehesi, mutta itsestäsi et pääse eroon. Luuletko sinä idiootti jonkun pienen baarin pyörittäminen on stressitöntä elämää?