Haittaako isovanhempia/sukulaisia joutua ilmaiseksi lastenvahdiksi?

No minä jopa haaveilin siitä, että sitten lastenlapsia pääsee hoitamaan. Mutta toinen lapsi ei tehnyt lapsia ollenkaan, ja toinen teki vasta nelikymppisenä, ja olin 70 lapsen syntyessä. Sitä joutui huomaamaan, etten oikein enää jaksa pikkulasten tuottamaa meteliä enkä oikein pysy perässäkään, niin että pitäisin turvallisena jättää mulle hoitoon. Eli pakko on ollut sanoa, että olen liian vanha enkä oikein jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ns. normaalit isovanhemmat ottavat ja jopa haluavat lapsenlapsiaan hoitoon. Väestössä on myös erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ja muita mt-erikoisuuksia. Eli tietenkään jokainen väestössä ei halua lapsenlapsia hoitaa.

Siis sinusta jokainen joka ei halua lastenlapsia hoitoon, on mt-tapaus tai persoonallisuushäiriöinen? Aika usein syy siihen ettei halua on, että omassa elämässä on niin paljon menemistä ja tekemistä, ettei ehdi. Joku taas muuttaa vaikka synnyinseuduilleen kauas lapsista ja lastenlapsista. Naapurissa yksi muutti Lappiin kun pääsi eläkkeelle. Hänenkö olisi pitänyt pysyä inhoamassaan Helsingissä, ihan vaan lastenhoitopalvelua varten?

Ei ole tullut mieleenkään pyytää rahaa lastenhoidosta. Asumme lähekkäin ja autamme muutenkin toisiamme. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti ihmisestä. On uupuneita sukulaisia, ahdistuneita, sellaisia, jotka kokevat lastenhoidon vaikeaksi jostain syystä. Siksi pitää kysyä tavalla, johon on mahdollista sanoa ei, ilman, että välit menee. . .

Juuri tämä: Pitää kysyä! Omat ihanat poikani ja ihanat miniäni kysyvät aina! ,,Onko sinulla kalenteri lähellä, voisitko katsoa että sopisiko sinulle tulla. . .,, Tämä on ihan normaalia kohteliaisuutta, enkä ymmärrä mitään muuta käytöstä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ns. normaalit isovanhemmat ottavat ja jopa haluavat lapsenlapsiaan hoitoon. Väestössä on myös erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ja muita mt-erikoisuuksia. Eli tietenkään jokainen väestössä ei halua lapsenlapsia hoitaa.

Ai että on olemassa normaalit isovanhemmat, jotka hoitaa halukkaasti lapsenlapsiaan, ja sitten ne, jotka ei hoida, on erilaisia persoonallisuushäiriöisiä tai mt- ongelmasi.

Siinäkö ne sun mielestä ovat?

Otapa huomioon, että on valtava määrä IHAN NORMAALEJA isovanhempia, joilla vaan ei syystä tai toisesta lasten hoitaminen onnistu.  Minun toinen mummoni oli ihan normaali, lapsirakas ja fiksu ihminen, vielä aika nuorikin, mutta hän oli sokea.  Pappa oli kyllä mukava, mutta ei oikein lastenhoitaja tyyppiä ja hänellä oli kyllä tekemistä vaimonsakin "silminä" olemisessa.

Joskus olin pieniä aikoja hoidossa isomummollani, mutta hän taas oli jo aika vanha ja huonojalkainen.

Toiset isovanhemmat asuivat niin kaukana, ettei sinne noin vain piipahdettu viemään lasta hoitoon.  Ja he olivat jo aika vanhoja muutenkin ja olin vielä lapsi, kun se mummo joutui jo vanhainkotiin.  Ei hekään mitään häiriintyneitä ihmisiä olleet, olosuhteet vain estivät hoitamisen.

Oma anoppini oli kyllä nuori ja ketterä ihminen, mutta hänellä oli vielä itselläänkin alaikäisiä lapsia.  Kyllä hän otti lapsemme "joukon jatkoksi," mutta kun huomasin, että se teetti hänelle kuitenkin lisää hommia, en hirveän paljon viitsinyt häntä vaivata silloin, kun lapsemme oli vielä pieni.  Ja kun lapsi oli sitten isompi, anoppi sai syövän ja kuoli.  Mutta oli ihan normaali ihminen.

Miettikää nyt vähän niitä isovanhempiakin.  Se, että te ajattelette heidän olevan vain häijyjä ihmisiä, kun eivät hoida lapsenlapsiaan, ei ole välttämättä totuus.  Heillä voi olla rajoitteita, joista ette tiedä.  Ei kaikista puhuta.  Tiedän mummon, joka olisi halunnut ottaa lapsenlapsiaan hoitoon vaikka miten paljon, mutta ei voinut, kun hänen miehensä, siis lasten pappa, alkoi pikku hiljaa saada kaikenlaisia outoja kohtauksia ja alkoi ottaa lääkkeeksi alkoholia enemmän kuin kotitarpeiksi. Siinä meni monta vuotta ja ennen kuin mies saatiin kunnolla tutkituksi ja hoitoon, lapsenlapset oli jo kaikki kouluiässä eikä enää tarvinneet mummon hoivaa.  Mummolla meni se paras pikkulapsiaika siinä kokonaan ohi.  Vaikka tämä mummo yritti selittää asiaa pojalleen ja tämän vaimolle, miniähän ei ymmärtänyt yhtään vaan piti anoppiaan vain ikävänä ihmisenä.

Tuo, joka kirjoitti äidistään ja veljensä lapsista, kysyi, mikä meni vikaan, kun ei nämä lapset pidä mitään yhteyttä.

Ei siinä mikään mennyt vikaan.  Se vain on ns.  maailman laki.  Kovastihan täälläkin pauhataan, kuinka ei hoideta sitten mummoa tämän tarvitessa apua, kun ei tämä mummo hoitanut velvollisuuksiaan lastenhoidossa heille!

Ikään kuin he todellakin auttaisivat vanhaa ihmistä, joka sen velvollisuutensa aikanaan hoiti.  Hui hai. Vaikka miten paljon olisit tehnyt, hoitanut, auttanut ja aikaasi antanut, se kaikki unohdetaan tasan siinä vaiheessa, kun sitä mummon apua ei enää tarvita.  Käydään joulun alla tuomassa joulutähti mummon pöydälle, siinä se.

Silloinkin odotetaan mummolta niille aikuisille lapsille joulurahaa lahjaksi. Ja oikeastaan itsellekin.  Täytyyhän mummolla rahaa olla, sillehän tulee eläkekin joka kuukausi.  Ja eihän se itse enää mitään tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.

Menetät paljon.

Me hoidamme aina tosi mielellään lapsenlapsia, otamme yökylään, matkoille jne. Meilläkin on talo ulkomailla, mutta kolmen viikon siellä oleskelun jälkeen on jo kova kiire kotiin, kun on niin ikävä pikkuisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuo, joka kirjoitti äidistään ja veljensä lapsista, kysyi, mikä meni vikaan, kun ei nämä lapset pidä mitään yhteyttä.

Ei siinä mikään mennyt vikaan.  Se vain on ns.  maailman laki.  Kovastihan täälläkin pauhataan, kuinka ei hoideta sitten mummoa tämän tarvitessa apua, kun ei tämä mummo hoitanut velvollisuuksiaan lastenhoidossa heille!

Ikään kuin he todellakin auttaisivat vanhaa ihmistä, joka sen velvollisuutensa aikanaan hoiti.  Hui hai. Vaikka miten paljon olisit tehnyt, hoitanut, auttanut ja aikaasi antanut, se kaikki unohdetaan tasan siinä vaiheessa, kun sitä mummon apua ei enää tarvita.  Käydään joulun alla tuomassa joulutähti mummon pöydälle, siinä se.

Silloinkin odotetaan mummolta niille aikuisille lapsille joulurahaa lahjaksi. Ja oikeastaan itsellekin.  Täytyyhän mummolla rahaa olla, sillehän tulee eläkekin joka kuukausi.  Ja eihän se itse enää mitään tarvitse.

Juu ei ne mummon omat lapset tule vastavuoroisesti vaikka mummon ikkunoita pesemään. Lapsenlapset vielä vähemmän muistaa jelpata.

Sukulaisena ilmaisena lastenhoitajana olin siihen pisteeseen saakka, kun totesin, että vastavuoroisesti sisarukseni eivät aio hoitaa joskus minun lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. normaalit isovanhemmat ottavat ja jopa haluavat lapsenlapsiaan hoitoon. Väestössä on myös erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ja muita mt-erikoisuuksia. Eli tietenkään jokainen väestössä ei halua lapsenlapsia hoitaa.

Siis sinusta jokainen joka ei halua lastenlapsia hoitoon, on mt-tapaus tai persoonallisuushäiriöinen? Aika usein syy siihen ettei halua on, että omassa elämässä on niin paljon menemistä ja tekemistä, ettei ehdi. Joku taas muuttaa vaikka synnyinseuduilleen kauas lapsista ja lastenlapsista. Naapurissa yksi muutti Lappiin kun pääsi eläkkeelle. Hänenkö olisi pitänyt pysyä inhoamassaan Helsingissä, ihan vaan lastenhoitopalvelua varten?

Kyllä. Mt-tapauksia ja persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia. Eivät kaikki ole vain narsisteja vaan on muitakin. Ehtiminen on priorisointia. Lappiin muutto eläkkeellä on tekosyy mt-tapauksessa. Normaalit isovanhemmat matkustavat välillä tavatakseen lapsenlapsia.

Täällä on kyllä niin laidasta laitaan tapauksia ja niin ne onkin, jokaisen elämäntilanteesta riippuen ja myös siitä minkälainen " sydän" on itsekullakin. Tiedossani on eräs aivan ihana ja sydämellinen tapaus. Äiti ottaa poikansa 2 lasta aina hoitoon kun vain mahdollista ja rakastaa heitä yli kaiken. Voi toki mennä omiin menoihinsa kun on tarve. Ei siellä rahaa käsitellä palkkana hoidoista , mutta poikansa ja miniänsä ovat niin fiksuja että pyytämättä esim. ostavat lahjakortin tiettyyn paikkaan mistä tietävät hänen ilahtuvan. Aina huomioivat Joulut, synttärit ja muut. Luonteva vastavuoroisuus on aina paikallaan. Ei aina vaatimuksia, eikä odotuksia. Tämä asia kertoo minun rakkaasta ja ihanasta ystävästäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa, tietenkään! Olen iloinen jokaisesta hetkestä, jonka vietän lastenlasten kanssa. 

Ainoita oikeita vastauksia satelee kuin yhden kirjoittajan kynästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.

Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.

Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.

Mun vanhempani matkustivat satojen kilometrien matkan hoitamaan siskoni lapsia..Silti minä, lapseton lapsi, olen se, joka huolehtii nyt enemmän äidistämme, kun hän on vanha..Että sillä odotuksella ei kannata lapsiperheellisiä auttaa, että saisi joskus vastavuoroista apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos ilmoitetaan ajoissa, ettei tarvitse perua lääkäriaikoja sen takia että lapsenlapset tulevat hoitoon.

Sivusta seuranneena olen nähnyt, että lapsenlapsia yritetään tuoda hoitoon, vaikka on sanottu, että nyt ei sovi. Ja tuonnin syy on se, että vanhempi haluaa mennä lenkille tai punttisalille. Sen takia isovanhemman pitäisi sitten perua oma menonsa.

Meille saa tuoda hoitoon, mutta minä en noudata sitä 50-sivuista hoito-ohjetta, joka lapsen mukana tuodaan. Mummolassa ollaan mummolan tavalla ja vaikka kotona potatuksen yhteydessä luetaan Siri-Miri -kirjaa, niin turha toivo, että mummolassa tehtäisiin samoin. En myöskään vaipanvaihdon aikana laulele Ukko-Nooaa, vaikka lapsi on siihen opetettu ehkä todellakaan varmista, että jokaisella aterialla lautasella on vähintää 5 eri väristä ruokaa.

En pidä kiinni aikatauluista, lounas ei ole tasan klo 11.30, joskus syödään vasta klo 12.15, mutta lounaan jälkeen on päiväuniaika, joten vaikka miniän mielestä kaikki on pielessä, niin päivärytmi säilyy. Lapset tuodaan meille vain viimeisessä hätätilanteessa, koska en tottele vanhempiaan.

Hoidin mielelläni kummilasta ja siskoaan aikoinaan, nautin siitä kovasti. En ottanut maksua. Lasten äiti antoi hyvät ohjeet ja eväät. Joskus heillä kotona, joskus mentiin jonnekin. Nyt ovat jo aikuisia, välit ovat hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, joka kirjoitti äidistään ja veljensä lapsista, kysyi, mikä meni vikaan, kun ei nämä lapset pidä mitään yhteyttä.

Ei siinä mikään mennyt vikaan.  Se vain on ns.  maailman laki.  Kovastihan täälläkin pauhataan, kuinka ei hoideta sitten mummoa tämän tarvitessa apua, kun ei tämä mummo hoitanut velvollisuuksiaan lastenhoidossa heille!

Ikään kuin he todellakin auttaisivat vanhaa ihmistä, joka sen velvollisuutensa aikanaan hoiti.  Hui hai. Vaikka miten paljon olisit tehnyt, hoitanut, auttanut ja aikaasi antanut, se kaikki unohdetaan tasan siinä vaiheessa, kun sitä mummon apua ei enää tarvita.  Käydään joulun alla tuomassa joulutähti mummon pöydälle, siinä se.

Silloinkin odotetaan mummolta niille aikuisille lapsille joulurahaa lahjaksi. Ja oikeastaan itsellekin.  Täytyyhän mummolla rahaa olla, sillehän tulee eläkekin joka kuukausi. 

Mä kyllä pesen äitini eli sen mummon ikkunat, mutta mun aikuinen tyttäreni on karmaiseva pettymys mummonsa suhteen. Kaikki on yritetty yli 20 v ajan ja tuloksena on itsekäs ja kiireinen ihminen, jolla ei ole aikaa. Niin että yhtään mitään takeita mistään ei ole, vaikka mummo raataisi itsensä hengiltä lastenlastensa kanssa.

Äiti hoiti minut, hoiti paljon lapsiani. Nyt minä hoidan äitiäni. Eikä ketään rasita tämä auttaminen perheen sisällä.

Näin se menee kai ihannetapauksessa. Kaikki voittavat.

Mielellään hoidamme, mutta ei koko ajan.



Ja esim nyt vaimoni ilmoitti, että hän on aivan poikki töistä ja perjantain työpäivän jälkeen alkaa kesäloma ja lauantaina-sunnuntaina emme ota lapsia hoitoon, vaan pakko saada vähän vetää henkeä ja romahtaa lomalle. Kyselivät näes lapset, milloin lomamme alkaa ja lapsenlapset voi kipata hoitoon, notta pääsee terassille ja pizzalle jne.

Riippuu ihan isovanhemmasta tai sukulaisesta ja yleisesti tilanteesta. On ihmisiä joita haittaa ja on ihmisiä joita ei haittaa.

Kannattaa kysyä heiltä itseltään. Toki voi olla että sanovat että "ei haittaa" koska eivät halua pilata suhdetta sinuun, joten itse en siinäkään tapauksessa olisi kokoajan työntämässä lapsia hoitoon. Toisaalta taas kun tarpeaksi alkaa haittaamaan, niin alkavat keksimään tekosyitä miksi ei onnistu.