Lue keskustelun säännöt.
Haluan mennä naimisiin ja mies ei
23.06.2025 |
Minä halauan mennä joskus naimisiin ja mies ei.
Kumpikaan ei pitänyt naimisiinmenoa tärkeänä kun tapasimme, mutta olen muuttanut mieleni.
Mies ei ole. En tiedä pitäsiikö tätä pitää ongelmana vai ei. Kokemuksia?
Kommentit (74)
Painostaa siis. Puhelimen auto correcti asialla taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka kannattaa solmia sellaisen kanssa, jonka kanssa jakaa elämänsä muutenkin. Vastaavaa turvaa ei saa millään muiden sopimusten yhdistelmälläkään.
Omasta tuttavapiiristäni yksikään tuollainen suhde, jossa mies ei ole halunnut mennä naimisiin ja nainen on, ei ole kestänyt.
MIes sanoo että haluaisi tilalle omanlaisensa seremonian.
- > Kävisikö wicca-seremonia?
No ei käy. WT vaitträssii
- > WC-seremonia eli pa _sKalla ja kus_ Eella leikkiminen Pitkin seiniä ja lattioita
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nykyinen halua kanssasi liittoon niin ero ja etsit jonkun joka haluaa kanssasi liittoon. Vaihtoehtoisesti unohdat koko jutun mutta elä mene painostamaan.Aikamoinen ihmishirviö saa olla, jos panostaa "rakkaimpansa" johonkin mitä hän ei halua?
Ai niinkuin seksiin vai? Ja jos ei tule seksiä niin "rakkain" jätetään, kun seksi on tärkeämpää?
Niinpä niin...
Ap, kuuntele sisintäsi. Tiedät itskin, että se mitä annat miehelle on avioliiton hyöty, ilman sen velvollisuutta. Mies käyttää sinua hyväkseen. Lähde, ja elä itsellesi, kunnes kohtaat miehen joka on arvoisesi. Jos et niin sitten arvokas elämä sinkkunaisena.
Täällä sama. Mies ei halua naimisiin ja itse en enää oikein näe mitään mieltä jatkaa suhdetta. En ole vielä jaksanut erota koska on ollut ihan tarpeeksi kaikkea muutakin päällä viime aikoina.
Mutta nyt mies harmittelee miksi en suunnittele tulevaisuutta hänen kanssaan. Sanoin suoraan, että en näe "poikaystävää" niin vakavana että olisi mitään järkeä muuttaa yhteen (jos avioliitto ahdistaa koska se tekee eroamisen valmiiksi, niin kyllä tekee yhdessä asuminenkin.) Tai suunnitella isompia yhteisiä matkoja. Mitä järkeä, jos kerran suhteemme ydinajatus on se että ennemmin tai myöhemmin erotaan kuitenkin, niin ei kannata suunnitella mitään yli kuukautta pidemmälle.
En ole vielä eronnut koska en ole vielä valmis etsimään tulevaa aviomiestäni. Kun mies sanoi ettei halua naimisiin, hänestä tuli välittömästi pitkäaikaisen kumppanin sijaan "katsellaan, päivä kerrallaan ja toistaiseksi yhdessä" -tason kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nykyinen halua kanssasi liittoon niin ero ja etsit jonkun joka haluaa kanssasi liittoon. Vaihtoehtoisesti unohdat koko jutun mutta elä mene painostamaan.Aikamoinen ihmishirviö saa olla, jos panostaa "rakkaimpansa" johonkin mitä hän ei halua?
Ai niinkuin seksiin vai? Ja jos ei tule seksiä niin "rakkain" jätetään, kun seksi on tärkeämpää?
Niinpä niin...
Ap, kuuntele sisintäsi. Tiedät itskin, että se mitä annat miehelle on avioliiton hyöty, ilman sen velvollisuutta. Mies käyttää sinua hyväkseen. Lähde, ja elä itsellesi, kunnes kohtaat miehen joka on arvoisesi. Jos et niin sitten arvokas elämä sinkkunaisena.
Öö miten sait tämän käännettyä seksiin? Jos ei tee mieli tehdä sitä sen toisen kanssa niin totta kai silloin erotaan ja haetaan itselle sopivampi kumppani. Eikö se ole sitä maalaisjärkeä?Vai pitäisikö roikkua liitossa mikä ei tunnu hyvältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Mies ei halua naimisiin ja itse en enää oikein näe mitään mieltä jatkaa suhdetta. En ole vielä jaksanut erota koska on ollut ihan tarpeeksi kaikkea muutakin päällä viime aikoina.
Mutta nyt mies harmittelee miksi en suunnittele tulevaisuutta hänen kanssaan. Sanoin suoraan, että en näe "poikaystävää" niin vakavana että olisi mitään järkeä muuttaa yhteen (jos avioliitto ahdistaa koska se tekee eroamisen valmiiksi, niin kyllä tekee yhdessä asuminenkin.) Tai suunnitella isompia yhteisiä matkoja. Mitä järkeä, jos kerran suhteemme ydinajatus on se että ennemmin tai myöhemmin erotaan kuitenkin, niin ei kannata suunnitella mitään yli kuukautta pidemmälle.
En ole vielä eronnut koska en ole vielä valmis etsimään tulevaa aviomiestäni. Kun mies sanoi ettei halua naimisiin, hänestä tuli välittömästi pitkäaikaisen kumppanin sijaan "katsellaan, päivä kerrallaan ja toistaiseksi yhdessä" -tason kumppani.&nbs
Tarkoittaako avioliiton puute siis sitä että ajatellaan että erotaan myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Mies ei halua naimisiin ja itse en enää oikein näe mitään mieltä jatkaa suhdetta. En ole vielä jaksanut erota koska on ollut ihan tarpeeksi kaikkea muutakin päällä viime aikoina.
Mutta nyt mies harmittelee miksi en suunnittele tulevaisuutta hänen kanssaan. Sanoin suoraan, että en näe "poikaystävää" niin vakavana että olisi mitään järkeä muuttaa yhteen (jos avioliitto ahdistaa koska se tekee eroamisen valmiiksi, niin kyllä tekee yhdessä asuminenkin.) Tai suunnitella isompia yhteisiä matkoja. Mitä järkeä, jos kerran suhteemme ydinajatus on se että ennemmin tai myöhemmin erotaan kuitenkin, niin ei kannata suunnitella mitään yli kuukautta pidemmälle.
En ole vielä eronnut koska en ole vielä valmis etsimään tulevaa aviomiestäni. Kun mies sanoi ettei halua naimisiin, hänestä tuli välittömästi pitkäaikaisen kumppanin sijaan "katsellaan, päivä kerrallaan ja toistaiseksi yhdessä" -tason kumppani.&nbs
Mulla avomies muuttui "satunnaiseksi poikaystäväksi" kun ei pitkän avoliiton aikana ollut aikomustakaan avioitua mun kanssa. Se oli sitten bye bye.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut pohjattoman loukkaantunut, jos mies ei olisi halunnut kanssani naimisiin vaikka yhdessä asuttiin ja lapsiakin jo oli. Olisi ollut merkki siitä, ettei hän ole sitoutunut minuun eikä ole varma haluaako olla loppuelämän yhdessä. Naimisiin menimme 3 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Mies ei halua naimisiin ja itse en enää oikein näe mitään mieltä jatkaa suhdetta. En ole vielä jaksanut erota koska on ollut ihan tarpeeksi kaikkea muutakin päällä viime aikoina.
Mutta nyt mies harmittelee miksi en suunnittele tulevaisuutta hänen kanssaan. Sanoin suoraan, että en näe "poikaystävää" niin vakavana että olisi mitään järkeä muuttaa yhteen (jos avioliitto ahdistaa koska se tekee eroamisen valmiiksi, niin kyllä tekee yhdessä asuminenkin.) Tai suunnitella isompia yhteisiä matkoja. Mitä järkeä, jos kerran suhteemme ydinajatus on se että ennemmin tai myöhemmin erotaan kuitenkin, niin ei kannata suunnitella mitään yli kuukautta pidemmälle.
En ole vielä eronnut koska en ole vielä valmis etsimään tulevaa aviomiestäni. Kun mies sanoi ettei halua naimisiin, hänestä tuli välittömästi pitkäaikaisen kumppanin sijaan "katsellaan, päivä kerrallaan ja toistaiseksi yhdessä" -tason kumppani.&nbs
Kauanko olette olleet yhdessä? Itse ahdistuin tuoreessa suhteessa, kun toinen alkoi vakavissaan jutella avioliitosta, kun itse halusin vielä rauhassa tutustua vailla paineita.
Taisin itsekin siinä todeta, etten halua naimisiin ollenkaan. Koska kait jotenkin ajattelin, että sanomalla "en halus naimisiin vielä " -nostaisi esiin odotukset, että naimisiin mennään. Kun kuitenkin oltiin vielä niin alussa, etten millään tahdolla vielä olisi osannut sanoa onko suhteesta pitkäaikaiseksi vai ei.
Ja ehkä sekin mietitytti, että jos toinen on siinä alkuhuuman kuplassa valmis tekemään niin isoja päätöksiä, niin tuleeko niin käymään myöhemminkin? Siis silloin, kun olisimme aviossa ja saman katon alla (ja alkuhuuma laimennut arkiseksi), ja tämä tapaisi sattumalta jonkun, johon ihastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet kosinut ja saanut rukkaset. Kamat jakoon ja muutto edessä?
Ei, vaan puhuimme asiasta yleisesti.
Ai, sä olet niitä joiden mielestä kosinta on sama kuin romanttinen illallinen, polvilleen meno, kysymys ja vastaus? Muille ihan kysymys ja pelkkä vastaus kyllä riittää.
Miksi kaiken pitäisi muka tehdä aina mahdollisimman epäromanttisesti ja arkisesti? Suomalaiset harrastaa liian vähän romantiikkaa. Kotikosinta on maailman tylsintä.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja ex ei halunnut naimisiin. Sanoi sen jo seurustelun alussa. Ajattelin jään sulavan myöhemmin. Ei sulanut. Lopulta meni melkein 11 vuotta elämästä hukkaan. Tietääkseni ei ole mennyt naimisiin sen jälkeenkään vaikka on lapsiakin. Kertoo epäluuloisuudesta ja haluttomuudesta sitoutua. Onneksi tuli ero, nykyinen on rakkausavioliitto ja on kestänyt jo 20+ vuotta.
Ei se kerro mistään epäluuloisuudesta tai haluttomuudesta sitoutua. Se kertoo vain, että teillä oli eri näkemys avioliiton tärkeydestä. Itse voisin ehkä mennä vielä naimisiin, mutta en ikinä sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä vain se oma näkemys asioista on oikea ja muut ovat jotenkin viallisia, jos ajattelevat eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja ex ei halunnut naimisiin. Sanoi sen jo seurustelun alussa. Ajattelin jään sulavan myöhemmin. Ei sulanut. Lopulta meni melkein 11 vuotta elämästä hukkaan. Tietääkseni ei ole mennyt naimisiin sen jälkeenkään vaikka on lapsiakin. Kertoo epäluuloisuudesta ja haluttomuudesta sitoutua. Onneksi tuli ero, nykyinen on rakkausavioliitto ja on kestänyt jo 20+ vuotta.
Ai että tätä miesten paskalogiikkaa...on vaan useampi kerta kun olen törmännyt tähän asenteeseen. Että kun toinen sanoo jo tapailun alussa, että ei halua koskaan jotain tai että on jokin periaate, niin mies hiljaa uskoo, että kyllä se siitä muuttuu. Yhdessäkin suhteessa tein jo heti alussa selväksi, että en aio tehdä asiaa X. Mies totesi, että asia on ok ja hänellekin sopii. Vuosi sen jälkeen selvisi, että mies oli koko ajan uskonut, että tämä asia tapahtuukin ja koko suhde perustui miehen puolelta siihen. Miehen perustelu: kyllähän ihminen voi muuttua. Tarkoitti siis minua.
Ja se vuosi oli kyllä totaalista ajanhukkaa, se siinä eniten harmittaa. Ei vaan tullut itselle mieleen missään kohtaa, miten tyhmä voi mies olla.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako avioliiton puute siis sitä että ajatellaan että erotaan myöhemmin?
Mitä ilmeisimmin, jos kerran avioliitto tuntuu epämukavalta ja vie ajatukset siihen miten se monimutkaistaa eroa. Tietenkään ei pidä mennä naimisiin jos pitää eroa suhteen todennäköisimpänä lopputuloksena, mutta mulla ei löydy ymmärrystä miksi sitten kuitenkin haluttaisiin asua yhdessä ja jopa ostaa yhteinen asunto (mun tapauksessani, siis). Jos kerran suhde nähdään niin todennäköisesti päättyvän eroon että se on syy olla sitoutumatta virallisesti niin pidetään sitten se tuleva ero mahdollisimman vaivattomana muillakin tavoilla eikä olla liian vakavissaan. Turha suunnitella reissua ensi keväälle tai varsinkaan muuttaa yhteen jos kerran se ero joka tapauksessa lurkkii kulman takana.
Tietenkään avioliitto ei myöskään ole tae siitä, etteikö ero olisi mahdollinen (ja siksi mun mielestä avioehto on itsestäänselvyys), mutta se kertoo yhteisestä tahtotilasta sitoutua suhteeseen ja työskennellä sen eteen. On mun mielestä valtava merkitys sillä, että asennoidutaanko suhteeseen:
1) Lähtöoletuksella että jaetaan elämä ja pysytään yhdessä, pidetään eroa mahdollisena mutta ei todennäköisenä VAI
2) Onko oletus se, että ero tulee todennäköisesti kuitenkin ja yhdessäpysyminen on teoriassa mahdollista, mutta ei todennäköistä.
Avioliittoa vastustavalle miehelle jälkimmäinen tuntuu olevan luontevaa, kun taas itse tavoittelen ensimmäisen kaltaista suhdetta. Ja ennenkuin tulee joku huutelemaan että puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon niin muistuttaisin, että avoliitoista puolestaan äärimmäisen harva kantaa elämän loppuun saakka, ei varmaan edes 5%. Avoliitot kun tuppaavat päätymään eroon valtavalla prosentilla (arviolta 85% muistan lukeneeni jostain väestöliiton raportista, sillä ihmisillä on elämässään huomattavasti enemmän eroon päättyneitä avoliittoja kuin avioliittoja) tai sitten niistä tulee avioliittoja. Avioliitto on edelleen kaikista suhdemuodoista tilastollisesti kestävin.
-65
Jos ei nykyinen halua kanssasi liittoon niin ero ja etsit jonkun joka haluaa kanssasi liittoon. Vaihtoehtoisesti unohdat koko jutun mutta elä mene painostamaan.Aikamoinen ihmishirviö saa olla, jos panostaa "rakkaimpansa" johonkin mitä hän ei halua?