Haluan mennä naimisiin ja mies ei

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja ex ei halunnut naimisiin. Sanoi sen jo seurustelun alussa. Ajattelin jään sulavan myöhemmin. Ei sulanut. Lopulta meni melkein 11 vuotta elämästä hukkaan. Tietääkseni ei ole mennyt naimisiin sen jälkeenkään vaikka on lapsiakin. Kertoo epäluuloisuudesta ja haluttomuudesta sitoutua. Onneksi tuli ero, nykyinen on rakkausavioliitto ja on kestänyt jo 20+ vuotta.

No ei kai ne vuodet hukkaan mennyt, jos pidit hänestä niin paljon, että halusit naimisiin. Ilmeisesti olet pitänyt niistä vuosista. 

Mulle avioliitto on vain taloudellinen sopimus eikä mikään rakkausliitto. Rakkautta riittää yhtä paljon oli naimissa tai ei. 

Mieskin haluaa mennä naimisiin, mutta ei vaan sun kanssa. Voi yrittää selitellä mitä tahansa periaateista mut noin se vaan on

Mun ex, tai siis ei meillä ollut silloin vielä muuta suhdetta kuin se fwb (juopoteltiin ja paneskeltiin). 

Hän kumminkin sanoi, et minä tee koskaan lapsia enkä mene naimisiin. Tuumin, et mistäs tuo nyt oikein tuli? Vastasin, en minäkään.

Mietin kumminkin sitä, jos noista kahdesta pitäisi valita, niin naimisiin.

...

Entinen työkaveri muutti kotiseudulleen: meillä projekti lopussa ja tiedossa oli, et tää loppuu. Sanoin, et ilmota nyt hitossa HR:lle, et asut siellä - jos sulle joku onnettomuus sattuu. niin perhe on ihan .... vaikeuksissa. Ilmoitti sitten. Ja menivät naimisiin, juuri tuosta samasta syystä (päättelin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet kosinut ja saanut rukkaset. Kamat jakoon ja muutto edessä?

 

Ei, vaan puhuimme asiasta yleisesti.

Ai, sä olet niitä joiden mielestä kosinta on sama kuin romanttinen illallinen, polvilleen meno, kysymys ja vastaus? Muille ihan kysymys ja pelkkä vastaus kyllä riittää.

Mitä sekoilet?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostutko avioehtoon?

Toki  kun mulla on enemmän omaisuutta. Velaton asunto, mökki, uusi sähköauto.

Mies omistaa vaatteensa ja siinä se.

Ehkä tässä syy. Mies ei halua kuulla vit-tuiluja. Selvästikään ei ole siippari, eikä halua tällaista roolia. Hyväksy tai hae mies, jolla omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostutko avioehtoon?

Toki  kun mulla on enemmän omaisuutta. Velaton asunto, mökki, uusi sähköauto.

Mies omistaa vaatteensa ja siinä se.

          Ja edelleen oot samoissa mietteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostutko avioehtoon?

Toki  kun mulla on enemmän omaisuutta. Velaton asunto, mökki, uusi sähköauto.

Mies omistaa vaatteensa ja siinä se.

Ehkä tässä syy. Mies ei halua kuulla vit-tuiluja. Selvästikään ei ole siippari, eikä halua tällaista roolia. Hyväksy tai hae mies, jolla omaisuutta.

Edelleenkään tämä ei ollut minä, aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on ongelma, jos toinen muuttaa mielensä noinkin tärkeästä asiasta. Minun tuttavaperheeni nainen muutti myöskin mielensä. Nainen ehti lopettaa suhteen ja muuttaa muualle, ennen kuin mies antoi periksi ja pitivät häät 15 vuoden seurustelun ja vuosikymmenen yhdessäasumisen jälkeen. Lapsikin heillä oli.

Ehtivät sitten olla kaksi vuotta aviossa, kun erosivat. Sellaista avioliiton auvoisuutta ja turvaa.

Tuossakin kyse oli selkeästi muusta kuin naimisiinmenosta. Mies ei halunnut sitoutua avioliiton tasolla, joten ero oli väistämätön. Ihmettelen miksi miehen piti väkisin mennä naimisiin kunnoli jo erottukin? Näyttääkseen että avioliitot ei kestä? Tahalliselta peliltä vaikuttaa eikä pelailu sovi avioliittoon.

No vaihdat miehen toisen joka haluaa naimisiin. Minäkin haluan naimisiin mutta olen sinkku.

Sitten sinun pitää löytää mies, joka haluaa mennä naimisiin.

Mä oon vapaa nainen, kunnes avioliitto alkaa. Selventää asioita.

Meillä on toisinpäin. Mies haluaisi naimisiin, minä en. Miehen syy on se, että oltaisiin oikeasti (?) yhdessä. Minusta avioliitto on puhtaasti taloudellinen sopimus eikä naimisiinmeno meidän kohdalla muuttaisi elämäämme suuntaan tai toiseen. Minä esimerkiksi EN haluaisi jäädä asumaan kotiimme puolison poismenon jälkeen. Tuohon on vuosikymmeniä aikaa, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

No vaihdat miehen toisen joka haluaa naimisiin. Minäkin haluan naimisiin mutta olen sinkku.

Haluatko isot kirkkohäät vai pelkkä vihkiminen kh-virastossa, todistajien läsnäollessa?

Kerroin joskus toisessa ketjussa: vanhempi nainen (vanhempieni ikäinen) baarissa kysyi multa: kummatko oli sinun vanhemmilla? Vastasin tuon jälkimmäisen.

Hän sitten kertoi: Olivat sulhasen kanssa joutuneet ajamaan polkupyörillä Isolle kirkolle, muuta kyytiä ei ollut, taksit kaikki varattu/liikkellä. Häät keskellä viikkoa, keskellä päivää, kukaan ei päässyt, työkiireitten takia.

Olivat sitten olleet kolmestaan: morsian, sulhanen ja pappi. Sulhaselta karannut sormus, vierinyt jonnekin .... Oli lopulta löytynyt ja eikun naimisiin. .... Kuuntelin ja lopulta ei mullakaan pokka enää pitänyt. :))) ... Nauru loppui siihen, kun kertoi, et mies oli juoppo ja avioero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin. Mies haluaisi naimisiin, minä en. Miehen syy on se, että oltaisiin oikeasti (?) yhdessä. Minusta avioliitto on puhtaasti taloudellinen sopimus eikä naimisiinmeno meidän kohdalla muuttaisi elämäämme suuntaan tai toiseen. Minä esimerkiksi EN haluaisi jäädä asumaan kotiimme puolison poismenon jälkeen. Tuohon on vuosikymmeniä aikaa, mutta kuitenkin.

Minä en ennen halunnut naimisiin, koska en vain ollut tarpeeksi rakastunut. Suhde toimi muuten ja mies oli hyvä, joten en sitä halunnut myöntää edes itselleni. Suhde kesti kuitenkin yli 15 vuotta.

Siksikin ajatus siitä että tilanne olisi nyt toisinpäin, olisi suunnilleen pahin painajainen. Koska nyt olen oikeasti varma ja rakastunut.

- aloittaja

^ Avioliitolla ei ole käytännössä mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se on taloudellinen sopimus eron ja kuoleman varalle.

Nyt mies sanoikin että hänellä ei ole tarvetta, mutta voisi minun takia mennä naimisiin.

- aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin. Mies haluaisi naimisiin, minä en. Miehen syy on se, että oltaisiin oikeasti (?) yhdessä. Minusta avioliitto on puhtaasti taloudellinen sopimus eikä naimisiinmeno meidän kohdalla muuttaisi elämäämme suuntaan tai toiseen. Minä esimerkiksi EN haluaisi jäädä asumaan kotiimme puolison poismenon jälkeen. Tuohon on vuosikymmeniä aikaa, mutta kuitenkin.

Jos ei halua naimisiin, ei pidä mennä naimisiin.  Jos ei halua seurustelukumppaninsa kanssa avioliittosopimuksen etuja ja vastuita niin sitten jatkaa seurustelua niin kauan kuin se molemmille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Nyt mies sanoikin että hänellä ei ole tarvetta, mutta voisi minun takia mennä naimisiin.

 

- aloittaja

Munkin mies aikaa  myöten sanoi että haluaisi sittenkin naimisiin kanssani. Ei olla kuitenkaan menty, sillä aluksi ei halunnut eikä ole osannut selittää mielenmuutostaan riittävän hyvin. Minä halusin naimisiin kun oltiin oltu pari vuotta yhdessä, ja kosinkin silloin, ja mies vastasi myöntävästi, mutta kun olisi pitänyt varata aika maistraattiin niin hän ei yllättäen tarvinnutkaan paperinpalaa. 

Sinuna en menisi naimisiin ihmisen kanssa joka menee naimisiin vain siksi kun SINÄ haluat. Myöhemmin tuossa on hyvä selitys erolle. 

Yleensäkään naimisiin kinuaminen ei tiedä hyvää, tuttavapiirissä tapauksia on, eivätkä oikein ole onnistuneet! Viimeinen tapaus oli, jokin vuosi sitten. Nainen halusi sukulaispojan, joka luuli onnensa alkavan löytäessään näin " valmiin" aviokumppanin! Syntyi nopeaan tahtiin lapsi ja toinenkin, kunnes naisemme otti ohjat koko liitosta, tyyliin sinä teet juuri niinkuin minä sanon! Kun näin tapahtui, syötiin avioliiton edellytykset, ja oli vain häviäjiä!

Vierailija kirjoitti:

Viisas miesystävä sinulla, vain typerykset menevät naimisiin nyky Suomessa.

Olisi kiva kuulla perustelut tällekin mielipiteelle. Miksi se on typerää? Mikä erityisesti nykyisessä tilanteessa tekee avioliiton typeräksi? Fiksu ihminen perustelee mielipiteensä.