Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita yksinäisiä?
22.06.2025 |
Nyt kesäaikaan huomaan miten yksinäinen olen. Minulla on kyllä perhe, työkavereita ja harrastuskaverelta, mutta varsinaisia ystäviä nään todella harvoin. Yhteyttä pidetään puhelimen välityksellä, mutta kukaan ei ikinä pyydä minnekään tai jos ehdotan jotain niin kenellekään ei käy mikään. En jaksaisi aina olla se, joka ehdottaa jotain ja sitten vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Iän (45v) myötä tilanne on jotenkin vain pahentunut. Mitkään extempore lähdöt ei onnistu kenenkään kanssa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se valitettavasti nykyään usein on.
Mutta joitakin ystäviä nämä ystäväni kuitenkin tapaavat, kun somen päivityksiä seuraa. Ehkä olen vaan tylsää seuraa sitten. Eli ei se kaikilla kuitenkaan ole sellaista.
Niin se vaan menee. Sen takia lähdin pois somestakin, kun en jaksanut siellä katsella kuinka muilla on kivaa, eikä mua oltu edes kutsuttu.
Mitään riitoja ei kuitenkaan koskaan ollut. Jäin vain ystäväpiiristä sellaiseksi jota ei enää haluta, enkä tiedä miksi.
Sen jälkeen olen vain sitten rakentanut elämääni erakkona, yritän ottaa siitä kaiken ilon irti. Onhan siinäkin hyvät puolensa, enää ei tarvitse miellyttää ketään ja voin tehdä vaikka mitä hölmöläisjuttuja kun kukaan ei ole näkemässä ja kyselemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on eri ikäluokissa paljon yksinäisiä joilla varmaan samoja ajatuksia.
Näin on ja kun ei sitten millään haluta katsoa silmiin ja tervehtiä. Ei sitten millään voida katsoa silmiin ja aloittaa ihan mistä tahansa asiasta juttua,
Sellainen juttelu piristää ja antaa voimaa. Ulkomailla asuvana, siis täällä on tapana jutella ihmisten kanssa. Minun on helppo aloittaa vaikka missä keskustelu vento vieraan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se valitettavasti nykyään usein on.
Mutta joitakin ystäviä nämä ystäväni kuitenkin tapaavat, kun somen päivityksiä seuraa. Ehkä olen vaan tylsää seuraa sitten. Eli ei se kaikilla kuitenkaan ole sellaista.
Niin se vaan menee. Sen takia lähdin pois somestakin, kun en jaksanut siellä katsella kuinka muilla on kivaa, eikä mua oltu edes kutsuttu.
Mitään riitoja ei kuitenkaan koskaan ollut. Jäin vain ystäväpiiristä sellaiseksi jota ei enää haluta, enkä tiedä miksi.
Sen jälkeen olen vain sitten rakentanut elämääni erakkona, yritän ottaa siitä kaiken ilon irti. Onhan siinäkin hyvät puolensa, enää ei tarvitse miellyttää ketään ja voin tehdä vaikka mitä hölmöläisjuttuja kun kukaan ei ole näkemässä ja kyselemässä.
Erakkoudessa on se mukava puoli, että saa olla oma itsensä ja tehdä asioita mistä tykkää. Ei myöskään ole tilivelvollinen muille asioistaan. Ajan kanssa erakkoudesta oppii nauttimaan, vaikka alkuun tuntuisi yksinäiselle.
Nuo somet ja instagrammit ovat ihan huuhaata. Pois sellaisesta puljusta ja normaalia elämää viettämään.
Ei niillä siellä ja niillä tuttavuuksilla elämä ole yhtään iloisempaa ja parempaa kuin sinulla Ap.
Yksinäisenä lähdin instasta ja facebookissa pois, koska huomasin niiden vain pahentavan yksinäisyyden tunnetta ja alentavan mielialaa. Ajoittain koen nykyisinkin yksinäisyyttä, mutta osaan elää hetkessä paremmin ja nauttia yksi olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se valitettavasti nykyään usein on.
Mutta joitakin ystäviä nämä ystäväni kuitenkin tapaavat, kun somen päivityksiä seuraa. Ehkä olen vaan tylsää seuraa sitten. Eli ei se kaikilla kuitenkaan ole sellaista.
Niin se vaan menee. Sen takia lähdin pois somestakin, kun en jaksanut siellä katsella kuinka muilla on kivaa, eikä mua oltu edes kutsuttu.
Mitään riitoja ei kuitenkaan koskaan ollut. Jäin vain ystäväpiiristä sellaiseksi jota ei enää haluta, enkä tiedä miksi.
Sen jälkeen olen vain sitten rakentanut elämääni erakkona, yritän ottaa siitä kaiken ilon irti. Onhan siinäkin hyvät puolensa, enää ei tarvitse miellyttää ketään ja voin tehdä vaikka mitä hölmöläisjuttuja kun kukaan ei ole näkemässä ja kyselemässä.
Tuo se tärkeintä onkin, ettei tarvitse miellyttää ketään ja varoa sanojaan kun muuten saattaisi tulla törkyä päälle joltakin ystävältä. Monet vielä vaativat olemaan samaa mieltä asioista. Ole sitten siinä mielin kielin. En minäkään sellaista halua. Menen milloin haluan ja teen mitä haluan.
Kaverini sanoi, että ihminen voi kokea olevansa yksin perheessä. Ymmärrän, että voi olla näin. Mutta yksinäisyyteen voi tehdä muutosta, omia pieniä siirtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. joku täällä sanoi, ettei kannata olla omien vanhempien kanssa ystävä, sitten kun ne kuolee, niin olet yksin. Hyvin sanottu ja niinhän mulle sitten kävi.
Aika outo sattuma: kävin kävelylenkillä, vedin rautatieasemalla röökin, siihen tuli 1. västäräkki, sama päivä kuin äidin kuolinpäivä. Tuumasin, et sattuma vaan.
Sitten: taas sama kävely ja rööki, niin pääskyset alkoi suhahtelemaan, sama päivä kuin isän kuolinpäivä. Aika outoa?
Isän kanssa seurattiin milloin pääskyset tulee ja milloin koivuun tulee lehti, ne kesän merkit. Nyt ei ole ketään, kenen kanssa seurata niitä kesänmerkkejä :(
Vierailija kirjoitti:
Joku on sentään halunnut sinun kanssa perheen joten olisi iloinen siitä. Töitäkin on ja työkavereita. Monelta puuttuu nuo kaikki ystävien lisäksi.
Niinpä. Itse istun yksinäni kotona kaikki päivät. Ap:n valitus kuulostaa uskomattomalta. Kuinka vähän näitä elämäsi ihmisiä oikein arvostat, kun he eivät ole sulle kelpaavaa seuraa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat juttuseuraa niin mene lenkkipolulle kävelemään ja ala jutella koiranulkoiluttajien kanssa. Ne ovat usein siellä samat ihmiset. Kehu niiden koiraa nätiksi ja kysele kaikenlaista. Pian ympärillä on muitakin koiranulkoiluttajia. Ei väliä vaikka sulla ei koiraa. Mulla yksi yli 80v mies jolla pieni koira ja aina törmään häneen ja jutellaan jotain. Ei mitenkään seniili tai jotain semmosta.
Yksinäisyyden kokeminen ei ole niin yksinkertaista. Voi olla välittävä ihmisiä ympärillä joista itsekin välittää. Silti voi kokea jonkinlaista yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän nyt vain ulinaa kuinka sinulla on kuitenkin perhe.
Ei se ole sama asia. Olen yksinäinen vaikka minulla on perhe. Kaipaisin sellaista, että joku ehdottaa että tehdäänkö sitä tai tätä tai kävisikö sinä tai tuona päivänä tavata. Jos en ehdota niin en varmasti tapaa ikinä ketään. Minå olen ajautunut sellaiseksi ystäväksi, että pidetään yhteyttä vaan viestien välityksellä tai soitellaan, mutta livetapaamiset hoidetaan muiden ystävien kanssa.
No eikö ne harrastuskaverit ole juuri tuollaisia joiden kanssa voi tehdä yhdessä? Nyt kuulostaa vähän marttyyriydeltä tai sitten tarkoitus on vain trollata oikeasti yksinäisiä?
Eihän tämä ole kisa siitä, kenellä on oikeus sanoa ääneen olevansa yksinäinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä ole kisa siitä, kenellä on oikeus sanoa ääneen olevansa yksinäinen :)
Se nyt on kuitenkin sama kuin valittelisi kipeää varvasta jalattomalle.
Vierailija kirjoitti:
Saat tähän nyt vain ulinaa kuinka sinulla on kuitenkin perhe.
Vähemmän yllättäen nämä uunot myös lopulta löysivät tänne. Ilmeisesti ihminen voi (tai saa) olla "oikeasti" yksinäinen vain, jos on absoluuttisesti ilman minkäänlaista seuraa. Huoh... montako kertaa teille on taottava, ettei asia ole noin? Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa seuran määrästä riippumatta, laatuhan siinä kuitenkin merkitsee enemmän.
Ap: lla on perhe, ystäviä. Minulla ei ole ketään. Olen täysin yksin. Vanhemmat kuolleet, veljeni ei pidä yhteyttä, ystäviä ei ole. Olen työtön, pian 63 v nainen. Ainoa, joka pitää yhteyttä, on te- toimisto, jonka mielestä minun pitäisi mennä töihin.
En missään sanonut etten arvosta perhettäni, miestäni tai työtäni. Harmittelin sitä, että ystäväni pitävät yhteyttä vain puhelimen välityksellä eivätkä halua tavata kasvokkain. Kyllä minulla juttuseuraa on, ei siitä ole kyse. On myös niitä harrastuskavereita enkä siis ole konkreettisesti yksin kovinkaan paljon. Kyse ei ole siitä. Osa täällä tuntui tunnistavan tilanteen, ymmärrän että perheettömistä tai täysin yksinäisistä tarinani voi tuntua turhalta valitukselta. Koska minulla on perhe, työ ja harrastuksia, en voi kaivata tosiystävän seuraa, kenelle voi puhua mistä vaan. Työ- tai harrastuskavereille en nimittäin voi.
Ap
Mä olen viisikymppinen nainen, joka olen niin yksinäinen että lähes erakko, mutta mä olen kyllä ihan tyytyväinen tähän. Olen oppinut järkkäämään itselleni viihdettä riippumatta muista ihmisistä. Esim. juhannuksena kävin itsekseni pienellä saaristoristeilyllä, sitten menin tapahtumaan jossa oli musiikkiesityksiä, kokko jne, lopulta vielä kaupungilla muutamalle drinkille. Käyn yksin myös elokuvissa, kuntosalilla, ulkoilemassa, pari kertaa vuodessa matkoilla. En minä oikeastaan kaipaisikaan ketään toista.
Alue: Aihe vapaa
Menisit johonkin kerhoon tai ryhmään, niin voit aina halutessasi mennä itse mukaan.
Ei minuakaan kukaan, ei kukaan kutsu tai edes juttele minun kanssani jos en itse aloita. Ihmiset ovat netin parissa ja niiden instagrsmmien kanssa, ei ne viitsi vaivautua
se siinä on, ihmiset eivät vaivaudu. Leffaan, teatteriin ja konserttiin voit hyvin mennä oma-aloitteisesti. Ihan itsekseen.