Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä se kertoo, jos on onnellisimmillaan aina kun aviopuoliso on matkoilla?
21.06.2025 |
Onko kukaan kokenut vastaavaa? Ollaan naimisissa, kaksi lastakin on (toinen menee tokalle, toinen vielä päiväkodissa). Ja huomaan olevani onnellisimmillani ja paljon rauhallisempi ihminen aina kun aviopuoliso on matkoilla. Tuttavapiirissä moni äiti valittaa, että taas mies lähti työmatkalle tms reissuun ja jätti hänet yksin vastaamaan lapsista ja arjesta, on kamalaa ja uuvuttavaa ja inhottavaa. Minä taas oikein odotan niitä hänen matkoja ja tosiaan, niiden aikana olen tyytyväisin kuin mitä muulloin. Mistä tällainen voi kertoa? JSSAP on liian yksi kertainen tähän. En nimittäin erosta kuitenkaan haaveile.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama ja lopulta aloin inhoamaan niitä hetkiä, kun hän tuli kotiin. Lasten vuoksi pysyttelin suhteessa, mutta kun lopulta ero tuli, niin teini-ikäinen tyttäreni kertoi, että olisi pitänyt erota aiemmin, isän kotonaolo oli ollut kaikille kamalaa, sellaista kuin kävelisi kananmunankuorien päällä ja yrittäisi olla vaan mieliksi, ettei toinen ärsyynny. Meillä oli siis iso virtahepo olohuoneessa, mitä en itse siinä tilanteessa tajunnut, vaan ajattelin, että vika on minussa, kun en vaan rakasta.
Juuri näin. Niin tuttua!
Koettu sama. Miksi helvetissä tuo ydinperhevalhe tyrkytettiin meille? Se on silkka natsistinen vale, josta hyötyy vain mies.
Se on varmaan perinteisistä syistä se tyrkytys. Heti sotien jälkeen naisilla ei ollut kunnollisia ehkäisykeinoja ja niiden lapsilaumojen takia siedettiin kaikenlaisia ankeita liittoja. Kun kuuntelee vanhojen ihmisten juttuja, se oli jotenkin selviö, että kun talossa oli mies, se oli jatkuvasti äkäinen, ilkeä ja väkivaltainenkin ja kodin ilmapiiri iloton aina, kun mies oli kotona. Lapset yrittivät sitten parhaansa mukaan pysyä pois jaloista. Jos tuli kuintenkin ero tai leskeytyminen, se oli iloinen asia, vaikka sitten olisi vähän köyhempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan sama. Eikä se johdu siitä, että mies olisi jotenkin huono tai että hänessä olisi jotain vikaa. Hyvin tullaan toimeen ja hyvin viihdytään yhdessä.
Mutta. Välillä kaipaan niin valtavasti yksinoloa. Sitä, että saan tulla töiden jälkeen hiljaiseen kotiin, eikä tarvitse heti ruveta seurustelemaan, ja että voin käydä kaupassa ja miettiä vain mitä minä tarvitsen, eikä ottaa toisen tarpeita huomioon. Että saan mennä ja tulla miten itse haluan ottamatta huomioon toisen aikatauluja.
Parisuhteessa joutuu aina tekemään kompromisseja ja ottamaan toinenkin huomioon ja se on vaan hyväksyttävä jos haluaa parisuhteessa olla. Ja useimmiten se onkin ihan ok, mutta silloin harvoin kun siitä saa täyden vapautuksen toisen lähtiessä hetkeksi pois kotoa, niin kyllä se tuntuu hyvältä.
Mieheni valittaa kotona ollessaan koko ajan kaikesta sellaisesta, mikä hänen omassa elämässään on pielessä. Valittaa työasioistaan, suvustaan, säästä ja ties mistä. En jaksa kuunnella sitä negatiivisuutta enää hetkeäkään! Musta pilvi valtaa kodin kun mies on kotona. Kun pyydän lopettamaan hän loukkaantuu verisesti. Ja jatkaa aina taa seuraavana päivänä. Emme siis riitele eikä hän valita minusta tai teoistani vaan omista asioistaan. Siksi aika kun hän on pois on juhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun sattuu se "pahapaikka", sitten yksin yrität ja toivot, et voi kun olsi joku rinnalla. Mutta itsepähän valintani tein ... Narsismia.
Ja kait minä sen tiedän, kun itse olen tehnnyt sen valinnan.
Mutta jos suhteeseen jääminen olisi tarkoittanut jatkuvaa onnetonta oloa. Sekö olisi sitten parempi kuin yksin?
Se on _sinun_ valinta, ei muiden. (turha sitä on täällä ulista).
Ja taas ... narsismia....
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun sattuu se "pahapaikka", sitten yksin yrität ja toivot, et voi kun olsi joku rinnalla. Mutta itsepähän valintani tein ... Narsismia.
Ja kait minä sen tiedän, kun itse olen tehnnyt sen valinnan.
Tilanteet ovat varmaan yksilöllisiä, mutta aika usein ennen eroa on jo koettu semmoinen paha paikka ja toteutumaton rinnalla kulkeminen. Ei siinä kumppanuudessa silloin ole paljoa kaivattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus: Se kertoo vain siitä, että vain miehesi rahat kiinnostavat sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kun sattuu se "pahapaikka", sitten yksin yrität ja toivot, et voi kun olsi joku rinnalla. Mutta itsepähän valintani tein ... Narsismia.
Ja kait minä sen tiedän, kun itse olen tehnnyt sen valinnan.
Mutta jos suhteeseen jääminen olisi tarkoittanut jatkuvaa onnetonta oloa. Sekö olisi sitten parempi kuin yksin?
Se on _sinun_ valinta, ei muiden. (turha sitä on täällä ulista).
Ja taas ... narsismia....
En minä ulise enkä ole tehnyt mitään tuollaisia valintoja. Vaan kysyin sinun mielipidettä asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä joittenkin randomien mielipiteillä on avioliitossasi? Itse joudut päätökset tekemään, jollei mies ehdi ensin.
Parisuhteessa jotain todella pahasti vialla.
Itse koin tämän saman ajat sitten. Lähdin muualle töihin muutamaksi viikoksi ja totesin, että minun tuli paha olla aina samaan aikaan mieheni tuli kotiin. Aloin miettiä, millainen on se perhe-elämä, jota tarjoan lapsilleni.
Mies oli stressaavassa ammatissa ja purki kaiken stressin huutamalla ja haukkumalla kun tuli kotiin. Töissä olikin sitten ihan erilainen. Lisäksi hän viivytti kotiin tuloa (vältti kotitöitä) tunteja. Lopuksi koko perhe stressas koiraa myöten näistä hänen jokapäiväisistä raivokohtauksista.
Yritin puhua hänelle järkeä ja kävimme pariterapiassakin, mutta hän ei kuunnellut.
Lopulta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin erota. Mies oli suu auki ihmeissään, että miten tässä näin kävi. Ihan tuli puskista koko ero.
Minä ja lapset saatiin lopulta ihan hyvä perhe ja uusi ymmärtäväisempi mies muutaman vuoden päästä. Rauha tuli perheeseen heti kun raivoaja oli saatu ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on. Vaihtelu virkistää. Tavanomainen arki on turvallista ja tuttua. Toden tullen, jos paljastuisikin, että miehellä onkin sivusuhderomanssi, niin itku pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin ihan kuin AP. Kodin ilmapiiri vapautui miehen ollessa työmatkoilla. Olin rennompi ja iloisempi.
Olin vuosia sokea exäni käytökselle ja sille, kuinka sairas meidän parisuhde oli exän harjoittaman kontrollin ja henkisen väkivallan vuoksi.
Kun mies alkoi käymään käsiksi, tajusin VIHDOINKIN eläväni väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Toivottavasti ap:lla ei ole tämä tilanne. Mutta varmuuden vuoksi suosittelen miettimään ja arvioimaan tosi tarkkaan miehen käytöstä. Onko toksisia piirteitä? Tunnetko olevasi rakastettu? Joku syy siinä on miksi erossaolo tuntuu paremmalta kuin yhdessäolo.
Noh, yleensä pidemmissä parisuhteissa mies on hyötyjä, ja nainen taas se jolle parisuhteesta on enemmän riesaa kuin iloa. Siis riippumatta siitä rakastaako sitä puolisoaan tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama. Meillä ei ole riitoja, eikä mies huuda tms, minä vain olen introvertti. Toisen ihmisen läsnäolo estää rentoutumasta. Lisäksi mies sotkee ja minä siivoan, niin yksin on ihanaa, kun koti pysyy puhtaana, eikä tarvitse koko ajan kulkea toisen perässä siivoamassa hänen jälkiään. Yksin ollessa voi enemmän suunnata omaa energiaa omiin asioihin, omiin ajatuksiin ja omaan hyvinvointiin.
Mielelläni sitoudun mieheeni vaikka koko loppuelämäksi, mutta oli alunperinkin virhe muuttaa yhteen. Olen selvästi onnellisempi yksinasujana.
Mullakin oli koko avioliiton noin.
Sitten, kun erottiin, tajusin miten ihanaa oli, kun kotona oli koko ajan seesteistä. Ja vasta siinä vaiheessa tajusin, minkälaista perhe-elämää me oikeasti oltiin vietetty. Kun mun puoliso oli kotona, oltiin kaikki vähän kuin varpaillaan, koska puoliso oli oikeasti koko ajan himassa tyytymätön. Tyytymätön muhun, lapsiin, siivoamisen laatuun, ruokaan, vapaa-aikaan, yhdessä tekemiseen...
Oli huomattava helpotus, kun sai alkaa hengittämään ja elämään vapaasti 24/7, eikä vain duuni- tai muiden matkojen ajan. Elämästä tuli kepeää.
Minulla oli parisuhteessani pitkään siten, että odotin mieheni harrastepäiviä yms jolloin hän on poissa kotoa. Sunnuntait olivat kaikkein parhaita ku hän meni harrastetallilleen puuhaamaan ja sain olla yksin kotona. Erosimme ja nyt kun ajattelen, meidän ei olisi koskaan pitänyt muuttaa yhteen, eikä varmaankaan edes olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama. Eikä se johdu siitä, että mies olisi jotenkin huono tai että hänessä olisi jotain vikaa. Hyvin tullaan toimeen ja hyvin viihdytään yhdessä.
Mutta. Välillä kaipaan niin valtavasti yksinoloa. Sitä, että saan tulla töiden jälkeen hiljaiseen kotiin, eikä tarvitse heti ruveta seurustelemaan, ja että voin käydä kaupassa ja miettiä vain mitä minä tarvitsen, eikä ottaa toisen tarpeita huomioon. Että saan mennä ja tulla miten itse haluan ottamatta huomioon toisen aikatauluja.
Parisuhteessa joutuu aina tekemään kompromisseja ja ottamaan toinenkin huomioon ja se on vaan hyväksyttävä jos haluaa parisuhteessa olla. Ja useimmiten se onkin ihan ok, mutta silloin harvoin kun siitä saa täyden vapautuksen toisen lähtiessä hetkeksi pois kotoa, niin kyllä se tuntuu hyvältä.
Tämä. Hyvin kirjoitettu. Tämän vuoksi en enää koskaan aio muuttaa yhteen. Haluan paljon omaa aikaa, tykkään että on rauhallista ja siistiä. Haluan myös nukkua rauhassa. Moni nainen vanhenee ja kärsii terveysongelmista huonojen öiden vuoksi. Yksin nukkuminen on terveellisempää.
Alue: Aihe vapaa
Mutta jos suhteeseen jääminen olisi tarkoittanut jatkuvaa onnetonta oloa. Sekö olisi sitten parempi kuin yksin?