Mistä se kertoo, jos on onnellisimmillaan aina kun aviopuoliso on matkoilla?

Älä ole onnellinen matkustaessasi, muuten et ansaitse avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama ja lopulta aloin inhoamaan niitä hetkiä, kun hän tuli kotiin. Lasten vuoksi pysyttelin suhteessa, mutta kun lopulta ero tuli, niin teini-ikäinen tyttäreni kertoi, että olisi pitänyt erota aiemmin, isän kotonaolo oli ollut kaikille kamalaa, sellaista kuin kävelisi kananmunankuorien päällä ja yrittäisi olla vaan mieliksi, ettei toinen ärsyynny. Meillä oli siis iso virtahepo olohuoneessa, mitä en itse siinä tilanteessa tajunnut, vaan ajattelin, että vika on minussa, kun en vaan rakasta.

Juuri näin. Niin tuttua! 

Miksi helvetissä te olette tuollaisten miesten kanssa?

Onko käynyt mielessä että miehennekin ovat onnellisempia kun pääsevät kotoa pois?

Ehkä vain kaipaat enemmän omaa aikaa? Ja vaikka omaa aikaa saisikin esimerkiksi harrastusten kautta, niin voi kaivata omaa aikaa kotona ollessaan.

Nauttii omasta ajasta. Onko se väärin?

Se on vähän niin että sitä on sitten vihdoinkin vapaa elämään vain itselleen, tekemään mitä huvittaa eikä joudu kompromisseihin. Pidemmän päälle se ei ole niin kivaa olla aina yksin ja kaikesta yksin vastuussa. Mutta aika ajoin virkistävää. Itse olen näin iäkkäänä yhden eron jälkeen kokenut että on kivaa aina välillä tavata miesystävää, mutta en haluaisi jakaa koko elämääni hänen kanssaan. Meillä on jälkikasvuakin kaiken ikäistä, tämän kuviin väkisin yhdistäminen tuntuisi teennäiseltä(lapsia yht 5 lapsenlapsia yht 12 ja kaiken ikäisiä).

Olen myös onnellisimmillani kun olen matkoilla ja saan pillua.

- Miehesi

Ps. Kun tulen kotiin, meidän täytyy istua alas ja puhua.

Siis tämähän on hirveän tavallista ja normaaliakin. Yhteiselämä on jatkuvaa kompromissia ja antaa toisen häärätä ja määrätä, koska tykkää toisesta. Kun toinen on matkoilla, voi toimia oman suunnitelman ja logiikan mukaisesti. Saa ilmaa ympärilleen. Ei siitä kannata syyllistää itseään. Eläkeläispariskunnilla tämä vielä korostuu, kun ollaan ihan kahden. Oikein odottaa, että toinen häipyy. Saa heittää Koneviestin vanhat vuosikerrat roskiin ja tyhjentää ja sulattaa pakastimen. Että nautin!

Jätä se lehmä. 🤗

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vain kaipaat enemmän omaa aikaa? Ja vaikka omaa aikaa saisikin esimerkiksi harrastusten kautta, niin voi kaivata omaa aikaa kotona ollessaan.

Kyllä mulle selvisi etten vaan välittänyt siitä toisesta ja hänen läsnäolo alkoi ärsyttää. Ero oli paras ratkaisu.

Minulla on noin. Yksi syy on varmaan se, että arjen pienissä asioissa joudun tekemään aivan koko ajan kompromisseja. Enkä enää jaksa sitä, enkä halua sitä. Liittyykö ikään sitten vai mihin. En enää haluaisi asua mieheni kanssa ollenkaan yhdessä näiden kompromissien takia, vaikka meillä on lapsikin. En haluaisi erota vaan jatkaa yhdessä eri kattojen alla. Oma tupa, oma lupa, tiedättehän.

Kertoo, että sulla on yksi vauva vähemmän miehen poissaollessa.

Parisuhde on naiselle rasite ja miehelle helpotus.

Omassa parisuhteessa oli kausi, kun mies oli ensi kertaa työttömänä kotona ja itse olin lomautettuna, ja silloin kyllä tuntui että haluaisi välillä olla itsekseen kotona. Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta se jatkuva yhdessäoleminen oli vain liikaa. Sitten kun molemmat taas aloittivat työt ja työn takia tuli luonnostaan omaa aikaa kotona, niin yhdessäolokin tuntui taas mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama ja lopulta aloin inhoamaan niitä hetkiä, kun hän tuli kotiin. Lasten vuoksi pysyttelin suhteessa, mutta kun lopulta ero tuli, niin teini-ikäinen tyttäreni kertoi, että olisi pitänyt erota aiemmin, isän kotonaolo oli ollut kaikille kamalaa, sellaista kuin kävelisi kananmunankuorien päällä ja yrittäisi olla vaan mieliksi, ettei toinen ärsyynny. Meillä oli siis iso virtahepo olohuoneessa, mitä en itse siinä tilanteessa tajunnut, vaan ajattelin, että vika on minussa, kun en vaan rakasta.

Juuri näin. Niin tuttua! 

Koettu sama. Miksi helvetissä tuo ydinperhevalhe tyrkytettiin meille? Se on silkka natsistinen vale, josta hyötyy vain mies.

Minun mies on myös oikea Debbie downer. Kuvittelee että on ihan ok joka päivä ääneen valittaa pikkuasioista ja pilata samalla minun päivä. On niin mukava muille ihmisille mutta kotona negatiivinen ja mikään asia ei ole hyvin. Aiemmin meillä oli kivaa yhdessä koska minäjoustin ja nielin hänen tekemiset. Nyt kun olen alkanut kyseenalaistamaan hänen käytöstään niin riitaa on jatkuvasti. Huomaan kuinka minä aiemmin iloinen ja energinen ihminen kutistun päivä päivältä ja tulen katkeraksi. Ero taitaakin olla ainoa vaihtoehto kun toinen ei ota vastuuta omasta käytöksestään. Onneksi lapset ovat aikuisia ja ei edes ole yhteisiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä haaveile erosta, mutta siitähän se kielii ettette sovi yhteen, teillä ei ole aitoa rakkautta ja luultavasti olisit onnellisempi ilman tätä parisuhdetta. Joko ilman parisuhdetta kokonaan tai parisuhteessa jonkun sellaisen kanssa jota rakastat ja joka sopii sinulle.

Höpsis. Se kertoo vain siitä, että tarvitsee omaa aikaa. Jos perheessä on vielä lapsetkin, niin se oma persoona katoaa väkisinkin sinne taustalle. Jos on oltu kauan naimisissa, niin välillä tulee voimakaskin tarve olla vain omissa oloissaan. Ihan normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä te olette tuollaisten miesten kanssa?

Onko käynyt mielessä että miehennekin ovat onnellisempia kun pääsevät kotoa pois?

Jos näin on, miksi helvetissä ovat ikinä ryhtyneet suhteeseen ja vielä naisen kanssa! Ryhmäpaineen takia? Piilotellakseen homouttaan?

Ei ole pakko. Nauti sinä muiden poikien suolista.

Olette "normaali" pariskunta, joka on väkisin yhdessä, koska asuntolaina ja lapset. Rakkaus on kuollut aikoja sitten jos sitä on ikinä ollutkaan. Onko se väärin sitten, mutta tuossa se on suomeksi sanottuna.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös onnellisimmillani kun olen matkoilla ja saan pillua.

- Miehesi

Ps. Kun tulen kotiin, meidän täytyy istua alas ja puhua.

Jos miehen onni on kiinni sukuelimen saannista, voi elää yksin ja olla onnellinen sen runkkuhantaakin kanssa. Miksi vitussa sen pitäiäisi olla elävässä ihmisessä kiinni? Ihmisessä, joka ansaitsee paljon  parempaa.

Älkää incelit pyrkikö parisuhteisiin. Te vain pilaatte sekä oman että muiden elämän.

Entäs sitten kun sattuu se "pahapaikka", sitten yksin yrität ja toivot, et voi kun olsi joku rinnalla. Mutta itsepähän valintani tein ... Narsismia. 

Ja kait minä sen tiedän, kun itse olen tehnnyt sen valinnan.