Lue keskustelun säännöt.
Avauduin ystävälle kuinka miehet eivät lähesty minua tai kiinnostu niin ystävä totesi
21.06.2025 |
Että minulla on sellainen aura ympärilläni, joka kehottaa miehiä pysymään poissa.
Mitä tuo tarkoittaa?
ja olen siis alle 30v ja urheilullinen, omasta mielestäni ihan nätti.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanottu samaa. Ja sen sanoi mun siskoni, joka haluaa mulle pelkkää hyvää. Eli sanoissa ainakin mun kohdallani on perää.
Väkivaltaisen parisuhteen jälkeen olen ollut sinkkuna 7 vuotta. Olen torjunut jokaikisen miehen, joka mua on tavoitellut. Teen sen lähes automaattisesti.
Paradoksaalisesti, vaikka olen miesten ympäröimä ja saan jatkuvasti treffipyyntöjä ja erityiskohtelua, en osaa ajatella heidän olevan romanttisesti kiinnostuneita.
Ilmeisesti olen edelleen niin rikki sisimmässäni koetun väkivallan vuoksi, että en osaa kuvitella jonkun miehen aidosti voivan rakastaa mua ja torjun ennen kuin miehestä tulee harmia.
Eikä voikaan. Ne näkee sinut niin kuin leijona näkee haavoittuneen kauriin, ne seuraa, ne pyörii ympärillä ja odottaa kunnes, olet tarpeeksi heikko, jotta voivat tehdä kuoliniskunsa. Ne on siis myös laiskoja, koska näkee ettet kykene laittamaan vastaan. Tässä tapauksessa olisivat ihan samanlaisia kuin ne edellisetkin. Kauriit ei sinuun kiinnitä huomiota, koska olisit riippakivi, ne on samaa lajia kuin sinäkin, mutta et toisi mitään hyvää ramman olemuksesi vuoksi ja pahimmillaan hidastaisit etenemistä. Sinussa ei ole mitään vikaa, elämä on vain julmaa niille jotka leijona saa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Resting bitch face.
Tämä on paha. Näytät joko vihaiselta tai yksin hymyillessäsi kylähullulta. Valitse niistä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resting bitch face.
Tämä on paha. Näytät joko vihaiselta tai yksin hymyillessäsi kylähullulta. Valitse niistä sitten.
Miksi tyytyä yhteen kun voi olla kummatkin? Resting kylähullu.
Vierailija kirjoitti: Ei minultakaan kaupassa tulla neuvoa kysymään. Paitsi ulkomaalaiset joskus ja hekin vain silloin, jos myyjää ei näy. En ole nähnyt muiltakaan kyseltävän. Onko tuo jossain päin Suomea tapana?
En usko että riippuu seudusta juurikaan. Jotkut ihmiset vain huokuvat ympärilleen sellaista avoimuutta, iloa ja lähestyttävyyttä. Mulla on parikin tällaista kaveria, jotka hymyilevät kaikille vauvasta mummoon ja vaariin, alkavat herkästi juttelemaan tuntemattomien kanssa.
Etenkin ikäihmiset lähestyvät heitä juurikin pyytäen apua shampoopurkin etiketin lukemiseen, ottamaan tuotteen ylähyllyltä tai ihan vain alkavat rupattelemaan kaupassa niitä näitä.
He ovat myös kavereistani ne, jotka saavat treffikutsuja ja joiden perään pizzerian työntekijät jäävät soittelemaan. Se on kai sellaista vähän äidillistä, hyväntahtoista energiaa kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Minä en kelpaa kenellekään. Kun menen baariin, niin baarin kännisimmät miehet lähestyvät minua, ei kukaan muu. Lisäksi huomaan, että jos joku mies juttelee kanssani jostain syystä, niin he punastelevat edessäni. Ei ole yksi tai kaksi kertaa käynyt näin. En ymmärrä yhtään, miksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tympeä perusilme karkottaa tehokkaasti
Ystävä on törkeä ja kateellinen.
Kerran sanoin kaverille että yks äijä nosteli minua ja kaveri keksi että tyypillä oli joku fetissi kevyistä naisista. Jotkut keksii kaivaa tollasta peetä ja suoltaa niitä ääneen....
Ei voi muuta kun todeta että huhhuh olitko sä siellä paikalla mukama hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakaan ei oikein miehet uskalla helposti lähestyä, tai naisetkaan ja ihmettelin tätä pitkään, kunnes tajusin erinäisten sattumusten kautta, että tuttavapiirissäni oli muutamia naisia, jotka levittivät minusta juoruja. Tuosta muutaman naisen ryhmästä oli yksi nainen, joka siis oli "tutustunut" minuun ja sitten vähän liian monella värikynällä yhdistellyt asioita, olettanut ja olettanut ja lisäillyt omia ennakkoluulojaan, jotka kaikki sitten jakoi juoruryhmänsä naisille ja toki siitä sitten jutut lähtee leviämään. Kun sitten kyseessä oli liian pieni paikka, niin tottakai "maineeni" oli kirinyt edelleni ja ihmiset kohtelivat ja lähestyivät minua noiden juorujen kautta.
Surin asiaa hetken, kunnes tajusin parhaan puolen: tomii hitsin hyvänä kaveriseulana, kun sinua uskaltaa lähestyä vain sellaiset ihmiset, jotka eivät juoruista välitä, vaan haluavat sen sijaan selvittää faktat.
Kuitenkin tuon kokemuksen opettamana, en nykyisin juuri anna itsestäni mitään yksityiselämän tietoja kellekään ennenkuin olen varmistanut ettei kyseessä ole säälittävä juoruilija: minun elämäni, minulla pitäisi itselläni olla oikeus päättää kenelle tietoja elämästni jaan ja missä mittakaavassa, milloin ja miten. Ei juoruilijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksia herättävä kommentti myös siksi, että mun deittielämästä puuttuu lähes kokonaan ns. tavismiehet. Ne miehet jotka mua pyytää ulos, ovat yleensä poikkeuksellisen komeita, menestyneitä ja myös varakkaita.
Mutta tutkimustenkin mukaan yritysjohtajien keskuudessa on liiankin hyvin edustettuna omaneduntavoittelijat, narskut ja muut persoonallisuushäiriöiset. Tai jos miehellä on hyvä luonne ja paketti kunnossa, niin hänen deittiapajansa ovat valtameren luokkaa.
Eli mun alitajuinen tunne siitä, että nämä miehet eivät ole muhun rakastumassa, voi olla ihan realismiakin.
Miten olla sitten helpommin lähestyttävämpi ns. tavismiehille. Tätä täytyy pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanottu samaa. Ja sen sanoi mun siskoni, joka haluaa mulle pelkkää hyvää. Eli sanoissa ainakin mun kohdallani on perää.
Väkivaltaisen parisuhteen jälkeen olen ollut sinkkuna 7 vuotta. Olen torjunut jokaikisen miehen, joka mua on tavoitellut. Teen sen lähes automaattisesti.
Paradoksaalisesti, vaikka olen miesten ympäröimä ja saan jatkuvasti treffipyyntöjä ja erityiskohtelua, en osaa ajatella heidän olevan romanttisesti kiinnostuneita.
Ilmeisesti olen edelleen niin rikki sisimmässäni koetun väkivallan vuoksi, että en osaa kuvitella jonkun miehen aidosti voivan rakastaa mua ja torjun ennen kuin miehestä tulee harmia.
Eikä voikaan. Ne näkee sinut niin kuin leijona näkee haavoittuneen kauriin, ne seuraa, ne pyörii ympärillä ja odottaa kunnes, olet tarpeeksi heikko, jotta voivat tehdä kuoliniskunsa. Ne on si
Sori, vastaus meni ihan hassusti kun en tiennyt pitäisikö painaa "vastaa" vai "lainaa" 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Torjuva kehonkieli. Sitä voi käyttää tarkoituksellakin, kun haluaa olla rauhassa. Ei katso ketään, kävelee nopeasti, pitää kasvoilla sellaisen ilmeen ettei reagoi mihinkään. Tuijottaa kännykkää.
99% naisista. No, ei tietysti ulkomailla, silloin halutaan elämää ja elämyksiä.
Olet vakavan tai nyrpeän oloinen ja torjuva kehonkieleltä, luultavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua lähestyttiin nuorempana myös suomalaisten toimesta, lähestyjiä oli jos jonkinmoisia mutta jännä nykyään kun olen itsevarmempi ja fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kun nuorempana, kasvoista edelleen ihan kaunis, osaan pukeutua naisellisesti jne, niin vain ulkomaalaiset lähestyy! Minulla kyllä sellainen aura, että en tarvi välttämättä miestä, ja jos miehen otan, tiedän tasan tarkkaan mitä haluan.
Kuten täällä joku kirjoittikin, olen itsekin tullut siihen tulokseen että suomalaiset miehet monet jostain syystä hakevat äidin korviketta itselleen. He ei ole valmiita näkemään paljoa vaivaa naisen eteen, jotkut eivät ole valmiita tekemään mitään. Ulkomaalaiset monet panostavat ihan eri tavalla, ovat miehekkäämpiä jne. Tämä on valitettava ilmiö ja yksi syy miksi niin moni suomalainen nainen avioituu ulkomaalaisten kanssa.
Minä laitoin alkupuolella tuon kommentin että oletko hymyilevä ja joku ihmetteli ettei kai kaupassa voi kulkea kokoaikaa hymyillen kuin idiootti. No en tarkoittanutkaan että ison hymyn kanssa kokoajan. Mutta kasvot voivat olla rennot, perusiloiset ja katse pehmeä ja silloin muut ihmiset lähestyvät helposti. Tai sitte toinen ääripää jonka joku hyvin kuvaili niin ilmeettömät kasvot, ei vilkuilla muita tai ympärille, kulkee määrätietoisesti jne. Itse olen melkein aina tuo helposti lähestyttävä paitsi jos käyn esim kaupassa kovassa kiireessä. Silloin menen määrätietoisesti muita katselematta ja harvoin kukaan ottaa kontaktia.
Mä olen just se ihminen jolta pyydetään aina apua jossain kadulla. Olen keski-ikäinen, pyöreät kasvot ja pyöreät silmät. Kun olin joskus nuori ja nätti, mulle sanottiin että kasvoni on nukkemaiset, viattomat. Nykyään siis kun oon jo melkein 50, vaikutan varmaan luotettavalta ja vaarattomalta, "äitimäiseltä".
Jos seison bussipysäkillä, mulle aletaan jutella. Asiakaspalvelijat juttelee muutakin kuin pakolliset. Jos vastaan tulee söpö koira tai lapsi, otan katsekontaktia aikuiseen ja hymyilen vähän ystävällisesti. Lapset, esim noin 10-vuotiaat on monesti hyvin ujoja pyytämään apua keneltäkään tuntemattomalta. Minulle se tapahtuu usein. Tarkistelevat että ollaanko nyt asemalla x tai jotain muuta sellaista. Mielelläni autan ja kohtelen kaikkia ystävällisesti. Katselen myös paljon ympärilleni ja huomaan jos joku empii / etsii jotain.
Teen työtä jossa pitää havainnoida ympäristöä.
Olen tietyllä tavalla siis sosiaalisesti "auki" ja kohtaamisia tulee sen takia paljon.
Ystäväsi kommentti on erikoinen. Sä olet juuri sellainen kuin olet. Joku voi rakastua suhun päätäpahkaa juuri jonkun mielenkiintoisen ominaisuutesi vuoksi, ei huolimatta siitä.
Älä yritä muuttaa itseäsi, älä pyydä hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ystäväsi pelaa ihan omaan pussiinsa mutta niin kaikki tekevät jos eivät ole hölmöjä.
Tämä on niin venäläinen ajattelutapa kuin olla voi.
Onko se venäläinen mörkö parhaillaan sänkysi alla?
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä. Lapset ja eläimet
'kävelevät suorastaan syliin'.
Lentokoneessa, ratikassa,
junassa ventovieras liimautuu,
avautuu koko elämästään,
siltä istumalta. Kuin terapeutilleen.
Tätä jaksaa tiettyyn rajaan/ikään saakka.
Sama. Mistähän johtuu.
Minultakin tullaan aina pyytämään apua. Kysytään bussiaikatauluja, juna-aikatauluja, joku tulee kysymään jotain tyyliin "pysähtyyköhän tuo juna hiidenkorven pysäkillä". Aika usein vastailen, että en kyllä nyt tiedä yhtään, missähän se hidenkorpi on? Joskus joku tyyppi tuli bussiaikataulun kanssa ja sanoi ettei ymmärrä tätä, miten tätä luetaan. Opetin sitten. Eläimet on aina tykänneet minusta, mutta jostain syystä monetkaan naiset ei. (ja olen nainen).
Ei minultakaan kaupassa tulla neuvoa kysymään. Paitsi ulkomaalaiset joskus ja hekin vain silloin, jos myyjää ei näy. En ole nähnyt muiltakaan kyseltävän. Onko tuo jossain päin Suomea tapana?